Väkivallasta

se oli, jos joku kerran tosissaan otti.

Olivat uskossaan fanaattisia. Voitto Jumalan nimeen tai kuolema, vaihtoehtoja ei ollut. Lisäksi he ennen taistelua rukoilivat jumalaltaan, etteivät nauttisi vääräuskoisten tappamisesta.

Uskonkäsitykset ovat muuttuneet kokoajan historian kuluessa. Nyt vain on menossa se vaihe jolloin korostetaan rakkautta.

SemiSeppä kirjoitti:

Olivat uskossaan fanaattisia. Voitto Jumalan nimeen tai kuolema, vaihtoehtoja ei ollut. Lisäksi he ennen taistelua rukoilivat jumalaltaan, etteivät nauttisi vääräuskoisten tappamisesta.

Uskonkäsitykset ovat muuttuneet kokoajan historian kuluessa. Nyt vain on menossa se vaihe jolloin korostetaan rakkautta.

Lue lisää

suurin niistä on rakkaus.

SemiSeppä kirjoitti:

Olivat uskossaan fanaattisia. Voitto Jumalan nimeen tai kuolema, vaihtoehtoja ei ollut. Lisäksi he ennen taistelua rukoilivat jumalaltaan, etteivät nauttisi vääräuskoisten tappamisesta.

Uskonkäsitykset ovat muuttuneet kokoajan historian kuluessa. Nyt vain on menossa se vaihe jolloin korostetaan rakkautta.

Lue lisää

Heidän idenasa ei ollut Jumalasta, vaan Saatanasta. Eihän Jumala ole käskenyt tappamaan vääräuskoisia.

purje kirjoitti:

suurin niistä on rakkaus.

esimerkiksi siten että pakana tai vääräuskoinen sielu vapautetaan ruumiistaan vaikka katkaisemalla kaula.

Sieluhan tietysti on pelkkää taikauskoa, mutta kuvannee uskikselle tilanteen.

nunchaku-overlord kirjoitti:

Heidän idenasa ei ollut Jumalasta, vaan Saatanasta. Eihän Jumala ole käskenyt tappamaan vääräuskoisia.

Tää on tätä :-)

Ovatko historian kristityt olleet oikeassa uskossa vasta 1900-luvun puolivälistä alkaen?

SemiSeppä kirjoitti:

Tää on tätä :-)

Ovatko historian kristityt olleet oikeassa uskossa vasta 1900-luvun puolivälistä alkaen?

On peruskouikäinen hellaripentu joka on päässyt ekaa kertaa elämässään nettiin.

SemiSeppä kirjoitti:

Tää on tätä :-)

Ovatko historian kristityt olleet oikeassa uskossa vasta 1900-luvun puolivälistä alkaen?

oikeinkin uskovia on todennäköisesti ollut ennen 1900-luvun puoltaväliä.

"Jeesus on käskenyt voittamaan pahan hyvällä, mutta valitettavasti ihmiset yrittävät tuhota pahaa pahalla."
-nunchaku-overlord

Jeesus on hamona ristiriitainen opettaja.

Hän esimerkiksi toisaalta hyökkäsi verbaalisesti vallassa olevia kirjanoppineita ja fariseuksia vastaan, mutta kehotti silti tekemään, mitä nämä käskivät. Tätä oppia noudatetaan käytännössäkin, kun poliitikkojen, työyhteisöjen "pomojen", sotilaskouluttajien ja poliisien usein ristiriitaisesti käskyttämät nöyrät alamaiset määkivät "vittua", mutta silti alkavat suorittaa.

Hän kehotti myös "kääntämään toisenkin posken", kun toiselle on läimäytetty. Eli provosoitua ei saisi. Tämän opin noudattamisesta käytännössä tarjoaa erinomaisen esimerkin jotakuinkin joka puheessaan uskovaisuutensa julki toitottava suurvaltajohtaja, joka "kansakuntansa" kohdatessa aggressioita ei vertauskuvallisesti käännäkään poskeaan, vaan ottaa marttyyrin asenteen ja nuijii hengiltä kaikki, joihin ulottuu. Ja hän ulottuukin pitkälle! Siinä on teille Herran Jeesuksen armon löytänyt.

Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen.

Ja Mustanaamio on paha pahoille!

SemiSeppä kirjoitti:

Olivat uskossaan fanaattisia. Voitto Jumalan nimeen tai kuolema, vaihtoehtoja ei ollut. Lisäksi he ennen taistelua rukoilivat jumalaltaan, etteivät nauttisi vääräuskoisten tappamisesta.

Uskonkäsitykset ovat muuttuneet kokoajan historian kuluessa. Nyt vain on menossa se vaihe jolloin korostetaan rakkautta.

Lue lisää

"Voitto Jumalan nimeen tai kuolema, vaihtoehtoja ei ollut. Lisäksi he ennen taistelua rukoilivat jumalaltaan, etteivät nauttisi vääräuskoisten tappamisesta."
-SemiSeppä

Ristiretkeläisten tekoset huomioiden ymmärretään, millainen vääräuskoisten tappamisen nautintoa - sekä tappamisen anutintoa yleensä - heikentävä voima rukouksilla oli:

Ensimmäisellä ristiretkellä valloitettiin alkajaisiksi muun muassa turkkilaisten Bysantilta valloittama Nikea, Antiokia ja Edessa (lähinnä nykyistä Turkkia). Suurin osa armeijasta jatkoi matkaansa Jerusalemiin joka vallattiin 15. heinäkuuta 1099. Heti valtauksen jälkeen ristiretkeläiset tekivät Jerusalemissa massamurhan, jossa tapettiin kaikki kiinnisaadut kaupunkilaiset.

Kolmannella ristiretkellä Rikhard I "Leijonamieli", innokas ristiretkeläinen, joka vietti vain kymmenen kuukautta kymmenvuotisesta valtakaudestaan Englannissa, teloitutti 22. elokuuta 1191 saman vuoden kesäkuussa vallatun Akkon 3000 muslimivankia, oltuaan sitä mieltä, ettei Jerusalemin valloittanut Egyptin hallitsija Saladin kunnioittanut Akkon antautumisehtoja. Lopulta epäonnistuneella ristiretkellä ajauduttiin aselepoon, joka ilmeisesti innoitti seuraavan ristiretken.

Neljännen ristiretken tarkoitus oli alun perin vallata Egypti, mutta lopulta vuonna 1204 valtauksen kohteeksi joutui Bysantin pääkaupunki Konstantinopoli. Domenico Tintoretton (1518-1594) teoksessa "Konstantinopolin ottaminen, 1204" säilyneen bysanttilaisen historioitsija Niketas Khoniateen (1155-1215/16) kuvauksessa valloitus oli äärimmäisen julma, eivätkä ristiretkeläiset säälineet edes naisia ja lapsia. Kirkkoja ja pyhäinjäännöksiä häpäistiin kalleuksia ryöstettäessä. Hagia Sofian kultainen alttaripöytä hakattiin sotasaaliina kappaleiksi. Aarteita lastattiin alttariin tuotujen muulien ja hevosten selkään, ja kun nämä kaatuilivat liukkaalla lattialla, ristiretkeläiset surmasivat eläimet siihen paikkaan. Kolmessa päivässä Itä-Rooman pääkaupunki, jossa valloituksen edellä oli asunut arviolta 800000-1000000 asukasta, hävitettiin niin perinpohjaisesti, ettei sen väkiluku ennen turkkilaisten valloitusta vuonna 1453 koskaan enää yltänyt yli muutaman kymmenen tuhannen.

Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku.

SemiSeppä kirjoitti:

Olivat uskossaan fanaattisia. Voitto Jumalan nimeen tai kuolema, vaihtoehtoja ei ollut. Lisäksi he ennen taistelua rukoilivat jumalaltaan, etteivät nauttisi vääräuskoisten tappamisesta.

Uskonkäsitykset ovat muuttuneet kokoajan historian kuluessa. Nyt vain on menossa se vaihe jolloin korostetaan rakkautta.

Lue lisää

Kaikki ristiretkeläiset eivät suinkaan olleet fanaattisia vaan mukana eri motiiveista. Toiset olivat rahan ja tilusten perissä kun olivat b-luokan nimellisaatelisia. Takuulla mukana oli nimelliskristittyjäkin ja ateistejakin. Rivimiehet ja osa muusta väestä mitä retkille lähti eivät tehneet päätöstä itse, vaan heidät määrättiin lähtemään.

Miksi ihmeessä rupeat valistamaan faktaa asiasta, kun todellisuudessa et tiedä asiasta juuri mitään?

Kunnianarvoisa Fides qua tuntuu väen väkisin hakevan avauksesta asioita, jotka asettaisivat avaajan ikäänkuin tekopyhään asemaan.

Kunnianarvoisa Fides qua, kyllä te ette osaa!

Kun ihmetellään tosiuskovaisisten ja nimellisuskovaisisten välistä vähemmän selvästi ilmenevää eroa pohtien samalla sitä, ketkä "uskovaiset" ovatkaan vastuussa historian hirmuteoista, ollaanko "ensin arvostelemassa ja sitten syyllistymässä samaan"? Eikö avauksessa käsiteltykään uskonnottomiakin ikäänkuin samassa hengessä?

Neuvostoliiton ilmaiseminen virallisesti uskonnottomaksi valtioksi, jossa epävirallinen todellisuus olikin sitten eri asia, ei vedä suoraa viivaa tähän: Neuvostoliiton "ateistien" hirmuteot mitätöidään sen varjolla, että nämä uskonnottomat eivät olleetkaan "oikeita ateisteja". Se, että mainitunlainen suora viiva voidaan vastaavasti löytää useista uskontoja väkinäisesti puolustelevista kirjoituksista, ei tarkoita automaattisesti sitä, että kaikki uskontoja kritisoivat alentuisivat samaan.

Ja minä näin taivaan auenneena. Ja katso: valkoinen hevonen, ja sen selässä istuvan nimi on Uskollinen ja Totinen, ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa. Ja kunnianarvoisa Fides qua ei osannut.

johannes19 kirjoitti:

Kunnianarvoisa Fides qua tuntuu väen väkisin hakevan avauksesta asioita, jotka asettaisivat avaajan ikäänkuin tekopyhään asemaan.

Kunnianarvoisa Fides qua, kyllä te ette osaa!

Kun ihmetellään tosiuskovaisisten ja nimellisuskovaisisten välistä vähemmän selvästi ilmenevää eroa pohtien samalla sitä, ketkä "uskovaiset" ovatkaan vastuussa historian hirmuteoista, ollaanko "ensin arvostelemassa ja sitten syyllistymässä samaan"? Eikö avauksessa käsiteltykään uskonnottomiakin ikäänkuin samassa hengessä?

Neuvostoliiton ilmaiseminen virallisesti uskonnottomaksi valtioksi, jossa epävirallinen todellisuus olikin sitten eri asia, ei vedä suoraa viivaa tähän: Neuvostoliiton "ateistien" hirmuteot mitätöidään sen varjolla, että nämä uskonnottomat eivät olleetkaan "oikeita ateisteja". Se, että mainitunlainen suora viiva voidaan vastaavasti löytää useista uskontoja väkinäisesti puolustelevista kirjoituksista, ei tarkoita automaattisesti sitä, että kaikki uskontoja kritisoivat alentuisivat samaan.

Ja minä näin taivaan auenneena. Ja katso: valkoinen hevonen, ja sen selässä istuvan nimi on Uskollinen ja Totinen, ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa. Ja kunnianarvoisa Fides qua ei osannut.

Lue lisää

Tällä palstalla (huom!) usein syytetään kristittyjä historian julmuuksista, usein liioitellenkin, joita mielipuolinen kirkko on harrastanut vuosisatoja sitten viattomia naisia, toisuskovaisia ym. kohtaan.

Mutta.

Kun joku ottaa esille julmuudet, joita on tapahtunut esimerkiksi Neuvostoliitossa, 1700-luvun vallankumouksen jälkeisessä Ranskassa, Espanjan sisällissodassa, mitä vastataan?

Joko kommunistit eivät ”oikeasti” olleet ateisteja, vaan uskovaisia (ja mikä parasta, kristittyjä), tai vallankumouksen jälkeisiä tekoja selkeästi vähätellään, on jopa puhuttu ns. ”järjen valosta”, jonka vallankumoukselliset toivat poistaen taikauskoiset harhat. Naurettavinta on tuoda esille Stalinin pappiskoulutus, ikään kuin se olisi osoitus Neuvostoliiton tai Stalinin kristillisyydestä.

Ja mitä vastaa kunnianarvoisa Fides qua? Pata kattilaa soimaan, musta kylki kummallakin.

>>Kunnianarvoisa Fides qua tuntuu väen väkisin hakevan avauksesta asioita, jotka asettaisivat avaajan ikäänkuin tekopyhään asemaan.

Fides qua kirjoitti:

Tällä palstalla (huom!) usein syytetään kristittyjä historian julmuuksista, usein liioitellenkin, joita mielipuolinen kirkko on harrastanut vuosisatoja sitten viattomia naisia, toisuskovaisia ym. kohtaan.

Mutta.

Kun joku ottaa esille julmuudet, joita on tapahtunut esimerkiksi Neuvostoliitossa, 1700-luvun vallankumouksen jälkeisessä Ranskassa, Espanjan sisällissodassa, mitä vastataan?

Joko kommunistit eivät ”oikeasti” olleet ateisteja, vaan uskovaisia (ja mikä parasta, kristittyjä), tai vallankumouksen jälkeisiä tekoja selkeästi vähätellään, on jopa puhuttu ns. ”järjen valosta”, jonka vallankumoukselliset toivat poistaen taikauskoiset harhat. Naurettavinta on tuoda esille Stalinin pappiskoulutus, ikään kuin se olisi osoitus Neuvostoliiton tai Stalinin kristillisyydestä.

Ja mitä vastaa kunnianarvoisa Fides qua? Pata kattilaa soimaan, musta kylki kummallakin.

>>Kunnianarvoisa Fides qua tuntuu väen väkisin hakevan avauksesta asioita, jotka asettaisivat avaajan ikäänkuin tekopyhään asemaan.

Lue lisää

Jäi FQ:lta huomaamatta tuo avauksen sisältö kun juuttui "hirmutekoja" kitisemään.

Kyse ei ollut kristillisyyden ja ateismin vastakkainasettelusta *rautalankaa* vaan sen toteamisesta että palstalla pyörii aina ja ikuisesti porukkaa jotka leimaavat omaa uskontoaan edustavan kannssauskovan "nimisellaiseksi" tai vääräoppiseksi kun he ovat eri mieltä. Sanotaan että nimimerkki Piippiip on tosiuskova. Nimimerkki Kaakkaak on sitä myös. He ovat keskenään eri mieltä. Piippiipin mielestä Kaakkaak on nimikristitty ja hän itse aito, Kaakkaakilla tämä toimii toisinpäin, koska hän itse on mielestään aito.

Tätä se aloitus käsitteli.

Korjatkaa nyt jos minä käsitin vuorostani hongikkoon.

***

Fides qua kirjoitti:

Tällä palstalla (huom!) usein syytetään kristittyjä historian julmuuksista, usein liioitellenkin, joita mielipuolinen kirkko on harrastanut vuosisatoja sitten viattomia naisia, toisuskovaisia ym. kohtaan.

Mutta.

Kun joku ottaa esille julmuudet, joita on tapahtunut esimerkiksi Neuvostoliitossa, 1700-luvun vallankumouksen jälkeisessä Ranskassa, Espanjan sisällissodassa, mitä vastataan?

Joko kommunistit eivät ”oikeasti” olleet ateisteja, vaan uskovaisia (ja mikä parasta, kristittyjä), tai vallankumouksen jälkeisiä tekoja selkeästi vähätellään, on jopa puhuttu ns. ”järjen valosta”, jonka vallankumoukselliset toivat poistaen taikauskoiset harhat. Naurettavinta on tuoda esille Stalinin pappiskoulutus, ikään kuin se olisi osoitus Neuvostoliiton tai Stalinin kristillisyydestä.

Ja mitä vastaa kunnianarvoisa Fides qua? Pata kattilaa soimaan, musta kylki kummallakin.

>>Kunnianarvoisa Fides qua tuntuu väen väkisin hakevan avauksesta asioita, jotka asettaisivat avaajan ikäänkuin tekopyhään asemaan.

Lue lisää

Neuvostoliitto, 1700-luvun vallankumouksen jälkeinen Ranska ja Espanjan sisällissota ovat totisesti, totisesti minä sanon, hyviä esimerkkejä julmuuden näyttämöinä. Jos tätä julmuuksien näyttämöiden listaa halutaan kasvattaa vähemmän selkeästi kristillisten piirien aikaansaamilla tapauksilla, voisin suurta mielihyvää tuntien lisätä vielä esimerkiksi natsi-Saksan holokaustin ja Pol Potin khmer-poppoon mobilisoimana Kambodzhassa tapahtuneen "evakuoinnin".

Vastaavasti Ranskan vallankumouksessa ei oltu niinkään täysin kristillisestä murhaamisesta irtauduttuja, vaikka "järjen valo" lahtaajain päissä sykkikin. Ja Espanjassakin oli - etenkin fasistien puolella - lahtareilla vahva katolinen mentaliteetti.

Ollaan kristyttyjä tahi ei, joidenkin mielestä vanhan vallan kumoamiseen, vallankumouksen torjumiseen tai mihin tahansa perustavanlaatuiseen muutokseen liittyy aina olennaisena osana vuolas veren vuodattaminen.

Ranskassa pidettiin vanhan vallan likvidoimiseksi varsinaisia verikekkereitä ja suunniteltiin näitä varten aivan uusi pyövelöintivälinekin, giljotiini. Yhdysvalloissa asiaan kuului sota, huono vankien kohtelu ja kulkutaudit sekä vallanvaihdosta seurannut väestönosan maastapako. Neuvostoliitossa kylmetettiin verisen sodan jälkeen kaikki kiinni saadut vanhan vallan edustajat. Suomessa ja Espanjassa, joissa vallankumous tukahdutettiin, sitä yrittäneitä teurastettiin suorastaan historiallisessa mittakaavassa. Enemmän tahi vähemmän groteskeja esimerkkejä löytyy historiasta melkein minkä tahansa ideologian ja uskonnon teettämänä.

Aivan samanlaisessa hengessä "demokratian" lippulaiva on pyrkinyt "demokratisoimaan" maailmaa. Eräiden valtiaiden ahtaisiin - ja tässä tapauksessa kristillisiinkin - ajatusmaailmoihin ei yksinkertaisesti mahdu "demokratian" leviäminen sotilaallisesti heikompiin maailmankolkkiin muuten kuin valheisiin nojautuvan miekkalähetyksen keinoin. Nyt puhutaan Vietnamin ja Irakin kaltaisista tapauksista. Ainoa järjen ripe, mikä tähän toimintaan sisältyy, piilee "demokratian" miekkalähettiläiden toiminnassa - eli toimimattomuudessa - sotilaallisesti selkeästi liian vahvoja "demokratian" vastustajia kohtaan. Riskejä ja uhrauksia tähänkin toimintaan sisältyy, mutta loppujen lopuksi oma valtakunta ei joudu vaaraan.

Oli peruste muutokselle mikä tahansa, perustavanlaatuisten muutosten aikaansaaminen vain ja ainoastaan väkivallan käyttöön nojaten voimansa tunnossa johtuu lähinnä kyvyttömyydestä saada mitään aikaiseksi muuten. Esimerkiksi keskustelija, joka ottaa voimasanat, huutamisen ja lopulta nyrkitkin käyttöön oman näkemyksensä "oikeaksi" osoittaakseen, ei anna itsestään järin vakuuttavaa kuvaa argumentoijana. Samoin voidaan ajatella myös uskonnollisista ja yhteiskunnallisista huutaja-nyrkkeilijöistä. Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen.

Tristar kirjoitti:

Jäi FQ:lta huomaamatta tuo avauksen sisältö kun juuttui "hirmutekoja" kitisemään.

Kyse ei ollut kristillisyyden ja ateismin vastakkainasettelusta *rautalankaa* vaan sen toteamisesta että palstalla pyörii aina ja ikuisesti porukkaa jotka leimaavat omaa uskontoaan edustavan kannssauskovan "nimisellaiseksi" tai vääräoppiseksi kun he ovat eri mieltä. Sanotaan että nimimerkki Piippiip on tosiuskova. Nimimerkki Kaakkaak on sitä myös. He ovat keskenään eri mieltä. Piippiipin mielestä Kaakkaak on nimikristitty ja hän itse aito, Kaakkaakilla tämä toimii toisinpäin, koska hän itse on mielestään aito.

Tätä se aloitus käsitteli.

Korjatkaa nyt jos minä käsitin vuorostani hongikkoon.

***

Lue lisää

"Sanotaan että nimimerkki Piippiip on tosiuskova. Nimimerkki Kaakkaak on sitä myös. He ovat keskenään eri mieltä. Piippiipin mielestä Kaakkaak on nimikristitty ja hän itse aito, Kaakkaakilla tämä toimii toisinpäin, koska hän itse on mielestään aito."
-Tristar

Juuri tätähän aloitus käsitteli. En varmasti ala korjata tätä käsitystä.

Toisinaan jää totisesti, totisesti minä sanon, itse aloituksen sisältö huomaamatta, kun jotain tiettyä ilmestystä kritisoidaan. Jos esimerkiksi ihmetellen osoitetaan ilmestyksen K toimineen ristiriitaisesti "perusteena" väkivallalle, kun ilmestys K periaatteessa itsessään onkin väkivallan vastainen, niin onko välttämätöntä keskustelun kannalta ottaa esiin vaikkapa ilmestykset A ja V ja niiden harjoittama väkivallan "perustelu"? Ihmettelen tätä etenkin sen tähden, että ilmestys A ei sinänsä sisällä väkivaltaan liittyviä ohjenuoria lainkaan ja ilmestys V puolestaan useimmissa ilmenemismuodoissaan nimenomaan edellyttää väkivaltaa. Nämä ilmestykset eivät ole sisäisissä ristiriidoissa, toisin kuin ilmestys K.

Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen.