Olen yleensä iloinen, auttavainen ja mukava mutta joskus jokin musta hirviö sisimmässäni kaappaa minut syleilyynsä ja nauraa kun alistun hänen tahtoonsa. Silloin tuntuu kuin olisin vihollinen itselleni. Ihmettelen aina, miksi juuri silloin kun kaikki pitäisi olla minulla hyvin, niin rupean vihaamaan itseäni, etten ole tämän kaiken arvoinen. Rupean raukkamaisesti itkemään ja tuijottamaan peiliin ja miettimään sitä tyhjää tilaa elämässäni, mikä kuuluisi täyttää.
Vaikka tiedän olevani hyvä ihminen, silti usein minusta tuntuu kuin joku olennainen osa puuttuisi.. muilla samoja tuntemuksia?
Vaikka tiedän olevani hyvä ihminen, silti usein minusta tuntuu kuin joku olennainen osa puuttuisi.. muilla samoja tuntemuksia?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sama juttu....... Sosiaalinen ym. mutta kuitenkin kun menen kotiin omaan huoneeseen niin tulee toi sama juttu.
mä voin luvata ja vannoa Jeesuksen Kristuksen kautta, että JEESUS ON TÄYTTÖ SUN TYHJYYTEEN
http://www.kotisatama.net/fi/usko/jeesus.php
oon kokenu ite saman, JEESUS ON TIE, TOTUUS JA ELÄMÄ!
siukkuja ja rakkautta
Miksi teidän pitää AINA sotkea uskonto tällasiin asioihin?
en mä uskontoa tähän sekoita, en todellakaan!
en perusta uskonnosta.
JEESUS PELASTAA USKONNOLTA
Eli tämä on vissiin provo?
häää? :D
en ole :)
RAKASTAN JEESUSTA JEESUS PELASTAA!!!