Hei kaikille, olen aivan uusi tällä palstalla :)
Minulla on muutamia ongelmia, aika outoja muiden mielestä. Kyselin sitten eräästä asiasta toisella palstalla ja joku arveli että minulla saattaisi olla asperger.. Olen siitä hiukan lukenut ja jotkin oireet sopivat minuun, jotkin eivät ja joistakin en ole ihan varma.
Mutta kuulostaako teistä joilla on diagnosoitu asperger, nämä oireet tutuilta?
Minulla on pakkomielle repiä ripsiäni (olen miettinyt trikotillomaniaa) sekä jalkapohjien nahkoja, nautin myös suunnattomasti kynsinauhojen leikkaamisesta sekä päänahan räpläämisestä. Jos en tee jotakin näistä niin sitten pitää saada jotain suuhuni, oli se sitten puuterivippa tai rasvapurkki, jotain pitää imeskellä.
Ihan pienestä asti kaikenlaisten vaatteiden löytyminen on ollut tosi vaikeaa! En osaa selittää sitä hyvin.. jotkin vaatteet tuntuvat ihan hirveiltä päällä, rintaliivit, alushousut, paidat, housut, kengät, takit, kaikki! Minulla ei ole yhtäkään vaatetta joka ei ahdistaisi päällä. Voin pitää vain niitä jotka eivät ahdista niin paljon. Jos esim. alushousut rypistyvät takaa niin että ne menevät vähänkään kannikoiden väliin niin se tuntuu ihan hirvittävältä ja jos en saa niitä riisuttua heti minusta tulee todella ärtyisä enkä voi keskittyä mihinkään muuhun. Näitä vaate juttuja riittäisi vaikka kirjaksi saakka. Mutta kaikenlaiset saumat ja rintaliivien kaarituet ovat pahimpia.
Luin myös että kaikki vilkkuvat valot ja tietyt äänet voivat haitata syndroomasta kärsiviä erityisen paljon, onko totta? Tämä oire ainakin sopii minuun. Olen myös erittäin masennus ja ahdistusaltis ihminen, stressaan helposti kaikenlaisista asioista. Sosiaaliset tilanteet ovat usein kiusallisia, kun tuntuu etten aina ymmärrä mitä toinen ihminen tarkoittaa.. Tai sitten olen vain liian tyhmä..
Minulla soi musiikki tosi usein päässä, ihan kuin olisi levy aivoissa joka jatkuvasti soittaa vaan sitä samaa kohtaa. Joskus tietyt lauseet jäävät pyörimään mieleen ja puhun usein itsekseni, käyn samoja fiktionaalisia keskusteluja päässäni, myös englanniksi.
Sitten on tämä lihas ongelma, minulla oikeasti on hiukan havaittavissa että toinen kylkilihas on kiinteämpi kun jännitän sitä useasti päivässä. Jotenkin vain tuntuu tämän ja monien muiden lihasten kohdalla että toisella puolen kehoa se on jotenkin "löysemmällä" tai rennompi ja toista puolta on pakko jännittää. Nytkin käpristelen tässä varpaitani kun tuntuu että ne ovat epätasapainossa. Nuorempana myös nukuin vasen korva taitettuna sillä kyljellä nukkuessani samasta syystä.. Piirtelen myös varpaillani usein kuvioita ilmaan, lähinnä sellaisia geometrisia, ja niiden piirtämisessä pitää olla tietty rytmi.
Voi myös olla että olen ihan pelkästään luulosairas, sillä joskus luulin kärsineeni kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Mutta ei se vieläkään ole ihan poissuljettu vaihtoehto, sillä muutama selvä maniajakso on ollut havaittavissa, ja sitten myös näitä masennuskausia. Onko minussa jokin "vialla" vai paisuttelenko asioita?
-Minna 20-
Minulla on muutamia ongelmia, aika outoja muiden mielestä. Kyselin sitten eräästä asiasta toisella palstalla ja joku arveli että minulla saattaisi olla asperger.. Olen siitä hiukan lukenut ja jotkin oireet sopivat minuun, jotkin eivät ja joistakin en ole ihan varma.
Mutta kuulostaako teistä joilla on diagnosoitu asperger, nämä oireet tutuilta?
Minulla on pakkomielle repiä ripsiäni (olen miettinyt trikotillomaniaa) sekä jalkapohjien nahkoja, nautin myös suunnattomasti kynsinauhojen leikkaamisesta sekä päänahan räpläämisestä. Jos en tee jotakin näistä niin sitten pitää saada jotain suuhuni, oli se sitten puuterivippa tai rasvapurkki, jotain pitää imeskellä.
Ihan pienestä asti kaikenlaisten vaatteiden löytyminen on ollut tosi vaikeaa! En osaa selittää sitä hyvin.. jotkin vaatteet tuntuvat ihan hirveiltä päällä, rintaliivit, alushousut, paidat, housut, kengät, takit, kaikki! Minulla ei ole yhtäkään vaatetta joka ei ahdistaisi päällä. Voin pitää vain niitä jotka eivät ahdista niin paljon. Jos esim. alushousut rypistyvät takaa niin että ne menevät vähänkään kannikoiden väliin niin se tuntuu ihan hirvittävältä ja jos en saa niitä riisuttua heti minusta tulee todella ärtyisä enkä voi keskittyä mihinkään muuhun. Näitä vaate juttuja riittäisi vaikka kirjaksi saakka. Mutta kaikenlaiset saumat ja rintaliivien kaarituet ovat pahimpia.
Luin myös että kaikki vilkkuvat valot ja tietyt äänet voivat haitata syndroomasta kärsiviä erityisen paljon, onko totta? Tämä oire ainakin sopii minuun. Olen myös erittäin masennus ja ahdistusaltis ihminen, stressaan helposti kaikenlaisista asioista. Sosiaaliset tilanteet ovat usein kiusallisia, kun tuntuu etten aina ymmärrä mitä toinen ihminen tarkoittaa.. Tai sitten olen vain liian tyhmä..
Minulla soi musiikki tosi usein päässä, ihan kuin olisi levy aivoissa joka jatkuvasti soittaa vaan sitä samaa kohtaa. Joskus tietyt lauseet jäävät pyörimään mieleen ja puhun usein itsekseni, käyn samoja fiktionaalisia keskusteluja päässäni, myös englanniksi.
Sitten on tämä lihas ongelma, minulla oikeasti on hiukan havaittavissa että toinen kylkilihas on kiinteämpi kun jännitän sitä useasti päivässä. Jotenkin vain tuntuu tämän ja monien muiden lihasten kohdalla että toisella puolen kehoa se on jotenkin "löysemmällä" tai rennompi ja toista puolta on pakko jännittää. Nytkin käpristelen tässä varpaitani kun tuntuu että ne ovat epätasapainossa. Nuorempana myös nukuin vasen korva taitettuna sillä kyljellä nukkuessani samasta syystä.. Piirtelen myös varpaillani usein kuvioita ilmaan, lähinnä sellaisia geometrisia, ja niiden piirtämisessä pitää olla tietty rytmi.
Voi myös olla että olen ihan pelkästään luulosairas, sillä joskus luulin kärsineeni kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Mutta ei se vieläkään ole ihan poissuljettu vaihtoehto, sillä muutama selvä maniajakso on ollut havaittavissa, ja sitten myös näitä masennuskausia. Onko minussa jokin "vialla" vai paisuttelenko asioita?
-Minna 20-
Vastaukset 14
Vanhimmat
juttu vielä, minun hirveän vaikea laskea montako ihmistä on huoneessa. Jostakin syystä se ei onnistu, usein saatan laskea itseni kahdeksi ihmiseksi, eli jos minun lisäkseni huoneessa on kolme ihmistä, lasken että viisi. Noh, pikkuvikoja joita jokaisesta löytyy :) Mutta arvelin että onko jollakin muulla mitään samoja juttuja..
et kohdistan huomiota muuhun. Mulla on stressiä, kun oireilen noin. Stressiä aiheuttaa esim. lääkitys ja muut terveyteen kohdistuvat asiat.
Sun täytyy löytää ne sun OMAT keinot, joilla noi loppuu. Jos ruokit tota asiaa ja toimit mielesi mukaan, se yltyy. Parempi on kohdistaa huomio johonkin muualle. Ei tossa oikein mitkään muiden ihmisten antamat vinkit toimi. Ne pitää lähteä itestä ja omasta mielihalusta. Niiden suorittaminen ei siten tunnu pakolta tai välttämättömyydeltä.
Joku voisi ajatella, että käsillä tekeminen helpottaisi, esim. kirjoittaiminen, käsityöt yms. Mut mulla niska-hartia-seutu jännittyy. Sitä ei huomaa välttämättä itse.
Niska-hartia seudun jännittäminen vaikuttaa mielestäni aivoverenkiertoon. Olen astmaatikko ja mulle ei esim. muodostu mielikuvia samaan tahtiin kuin normaalisti. Se varmaan pahentaa ongelmaa. Stressaantuu. Ja sit ollaankin noidan kehässä.
Mulle on sanottu, et pitää välttää jännittämästä niskoja ja hartioita. Tällaista rentouttavaa tekemistä voisi olla esim. lukeminen, liikunta, juttelu.
Lääkitykset mitä mulla on kokeiltu ei oikein ole auttaneet tähän asiaan. Mulla on vain lisääntynyt toi mielikuvattomuus, jonka johdosta sitä on sit vain tukeutunut niihin oloa helpottaviin ympäristössä saatavilla oleviin juttuihin, mitkä helpottaa sitä oloa.
Tupakointi on vähän sama juttu.
Ihan tämmönen pikku ongelma vaan tossa sen pakko-neuroottisuuden lopettamisessa, että ainakin itsellä on tullut opittua jo lapsena, että muita ei kannata asiassa kuunnella, mutta se että itse lopettaa jonkin tietyn oireilutavan, ei paranna sairautta, vaan se ilmenee jollain muulla tavalla.
Ensin ei muuten aina itse tajua välttämättä omaa oireilua. Voi olla, että jotain tiettyä oiretta voi jatkua kuukausia, ennen kuin tajuaa sen.
Sitten, kun oireesta pääsee itse yli, niin se voi muutaman viikon, tai kuukauden sisään esiintyä toisella tavalla.
Tapa voi olla ihan konkreettisesti vaikka kynsien pureskelu vaihtuu ripsien nyppimiseen, tai sitten jokin erityyppinen uusi tapa.
Pakkoneuroottisuuteen on jotain lääkitystä parantamaan se lopullisesti, mutta ainakaan itse en aio edes harkita sellaista.
syystä myös tasapainoaistin häiriintyminen vaikuttaa näihin ylävartalojuttuihin. Tasapainoaistin häiriöt huomaa lantionliikeradoista ja etenkin niiden ahtaudesta.
Olen saanut asperger-diagnoosin ja monet kuvailemasi asiat kuulostavat tutuilta. Itsekin nyhdän hiuksiani ja nuorempana pureskelin kynsiäni ja revin kynsinauhoja niin että sormet näyttivät kamalilta. Helposti joku kynä tai muu esine myös eksyy suuhuni. Tupakointini kai palvelee osittain samaa tarkoitusta. Vaatteiden saumat ja pesuohjelaput tuntuvat epämukavilta, leikkaan ne laput aina pois. Tietyt äänet kuten ruohonleikkurin, poran, pölynimurin surina, koiran haukunta ja vauvan itku häiritsevät suuresti, samoin vilkkuvat ja kirkkaat valot.
En kärsi sosiaalisista peloista enkä yritä erityisesti välttää sosiaalisia tilanteita (esitelmien pidosta jopa nautin), mutta minulla on vaikeuksia pärjätä vastavuoroisessa kommunikaatiossa. Erityisesti ilmeiden ja äänenpainojen tulkitseminen on vaikeaa. Esimerkiksi sellaiset vitsit, joiden sarkasmi tulee esille äänenpainotuksessa menevät minulta yleensä ohi. Nuorempana kammosin väkijoukkoja ja edelleen saatan hermostua esimerkiksi kaupan jonossa.
Myös tuo "levy päässä" kuulostaa tutulta. Usein minulle jää ikään kuin kaikumaan päähän joku laulun pätkä tai lause. Varsinkin väsyneenä kuulen päästäni keskustelua tai yksittäisiä huudahduksia (esimerkiksi joku huutaa nimeäni) tai käyn itse itseni kanssa keskusteluja pääni sisällä.
että olet As. Ei tarvitse täyttää kaikkia "ominaisuuksia" mitä mm testeissä kysytään. Assius on nimenomaan "erilaisuutta" ja tunnetta siitä, että on erilainen, mutta valta-osa asseista on pärjännyt ilman dg:a tähänkin asti. Assi voi elää suht normaalia elämää, eikä kannata takertua omiin puutteisiin tai vikoihin liikaa. Tsemppiä!
kävin tekemässä jonkun testin netissä, ja tuloksena oli, että minussa on aspergerin piirteitä. Eli tarkoittaako se jos on jotain piirteitä, niin diagnoosin voisi tehdä? En kyllä saattaisi kehdata mennä mistään sellaista pyytämään, tuntuu että ihmiset voisivat pitää minua liioittelijana.
Olen tätä asiaa miettinyt tänään aika paljon ja kun luin aiheesta vähän lisää rupesi oikein henkeä ahdistamaan. En haluaisi että minua luokitellaan mihinkään syndroomaan, tahdon itse ajatella että olen vain vähän erilainen ihminen. Sitäpaitsi oireeni ovat nyt pahentuneet tänään ja olo on tosi levoton enkä välillä pysty keskittymään mihinkään muuhun. Taidan vain käydä ostamassa jotain hyvää, lukea kirjaa ja yrittää saada ajatukseni muualle, kuten joku tuolla neuvoikin :)
Pelkkä diagnoosi ei ketään auta, sen saatuasi olet sama ihminen kuin ennenkin. Apua voisit saada ns. oireiden hallintaan ja elämässä eteen tulevien ongelmien ratkaisemiseen, mutta periaatteessa olisit kuitenkin aina "erilainen". So??? Tunnetko ketään, joka on jonkun kanssa samanlainen, miks pitäisi olla?
Kehtaamista siinä ei tarvita ensinkään, as ei ole itseaiheutettua eikä häpeällistä. Diagnosoimiseen tarvitaan neurologia, neuropsykologia ja joskus myös psykiatria. Mikäli tunnet tarvitsevasi apua, mene lääkäriin ja pyydä lähete tutkimuksiin. Mikäli pärjäät ilman, hyväksy itsesi sellaisena kuin olet ja lakkaa vertaamasta niihin, joita pidät normaaleina - sellaisia ei nääs oikeasti ole olemassakaan!
"Pelkkä diagnoosi ei ketään auta"
Itseasiassa auttaa, minua ainakin auttoi. Tosin aspergeria minulla ei ole diagnosoitu, tulin tänne palstalle siksi että sitä minulla on joskus epäilty. Ja saman testin olen muuten tehnyt kuin aloittajakin.
Mutta pitkän masennus- ja lyhyehkön sairaalajakson jälkeen saatuani itselleni diagnoosiksi epävakaa persoonallisuus oloni oli aluksi kyllä kauhistunut. Mutta luettuani aiheesta olin helpottunut, tajusin etten ole mikään määrittelemätön friikki joka ei sovi minnekään. Tajusin mikä minua vaivasi ja miten sen kanssa elää. Olen tietysti sama ihminen kuin ennenkin, minun on vain helpompi tulla toimeen itseni kanssa. Diagnoosi saattaa auttaa itsensä hyväksymisessä.
"normaaleina - sellaisia ei nääs oikeasti ole olemassakaan!"
Itse pidän "normaaleina" ihmisiä jotka ovat terveitä. Mutta oikeassa olet, ei mitään yhtä normaalia massaa ole olemassakaan.
Itselläni tällaisia "Asperger-piirteitä" on kai epäsosiaalisuus, jännittäminen, juuri aiemmin kuvatut tarpeet "tehdä jotain": pureskella kynsiä, kynsinauhoja, repiä ihoa ja rupia, kuvotus ruokiin jotka ovat sekoittuneet toisiinsa, ahdistus metelistä ja kirkkaista valoista..
Moi!
Minusta osa oireistasi kuullostaa sensorisen integraation häiriöltä, siltä että aistireseptoreiltasi tuleva tieto välittyy aivoihisi liian voimakkaana... Aspergerin syndroomaan liittyy usein myös SI-häiriö, mutta aistitiedon käsittelyhäiriö ei useimmiten tarkoita, että olisi AS. Jos haet vaikka netistä tietoa SI-häiriöstä, useimmiten puhutaan lapsien oireista, mutta on kai mahdollista, että ongelma jatkuu vielä aikuisenakin. Jos juttu tuntuu haittaavan normaalia elämää, kannattaisi siihen ehkä hakea apua, joku sensoriseen integraatioon perehtynyt toimintaterapeutti tai neuropsykologi voisi osata neuvoa, mikä olisi oikea taho saada aikuisena oireisiin apua, (monet lääkärit eivät tätä tunnista). Sinua paremmin tuntematta vaikea sanoa onko oireesi tätä vai ahdistuneisuudesta tai jostain muusta johtuvaa, mutta tuskin se luulosairautta on! terv. toinen Minna
sanoa itse, voisihan kyse olla tuostakin! Onko tuollaiseen sitten mitään "lääkettä"?
t.Minna
pienä pakkoliikkeitä tai pakkopuhumista - silloin voi olla myös tourettea.
ole, enkä usko että noita lihasjännittelyitä voi laskea pakkoliikkeiksi kun teen ne kuitenkin jonkinsortin tahdosta. Hyvä kuitenkin että tulee erilaista arvailua niin voi pohtia että mikähän se olisi lähinnä :)