mun poikani on käyttänyt 15 vuotiasta asti huumeita, mutta ei asunut minun vaan isänsä luona. nyt hän on 29v. ja pääsi just linnasta. hän tuli eilen käymään. päästin sisään, kun en ollut nähnyt häntä vuoteen.
minulla itselläni on vahva kipulääkitys. laitoin lääkkeet piiloon. hän jäi yöksi ja minun nukkuessani hän oli tonkinut kaikki paikat ja löytänyt ne kipulääkkeet. hän lähti sitten aamulla. enkä osannut arvata mitään. sitten totuus paljastui minulle, kun hain ne piilosta. hän oli löytänyt ne ja vienyt kaikki lääkkeeni. yksi niistä kipulääkkeistä on niin vahdittu lääke, että apteekki ottaa aina reseptin pois, kun niitä hakee. ja niitä saa vain uudestaan käymällä lääkärin vastaanotolla.
ja mä niin luotin siihen poikaan, kun on jo niin vanhakin. mä jouduin aikanani hakemaan sille lähestymiskiellon, kun kotonani oli alaikäinen nuorin poikani, joka oli murrosikäinen. hän kävi jopa poraamassa meidän ulko-oveen ison reijän silläaikaa, kun olimme poissa, ja kävi kymmeniä kertoja päivässä ja öisin oven takanamme. soitin sille kymmeniä kertoja silloin poliiseja.
se oli elämäni kauheimpia hetkiä istua käräjäsalissa omaa poikaa vastaan, kun hain sitä lähestymiskieltoa. ja sain sen. nythän siitä on kulunut jo vuosia. ja nyt sitten tapahtui tämä. miten sinisilmäinen äiti voi olla lastensa suhteen.olen niin tyrmistynyt, etten vielä oikein pysty edes käsittelemään sitä.
minulla itselläni on vahva kipulääkitys. laitoin lääkkeet piiloon. hän jäi yöksi ja minun nukkuessani hän oli tonkinut kaikki paikat ja löytänyt ne kipulääkkeet. hän lähti sitten aamulla. enkä osannut arvata mitään. sitten totuus paljastui minulle, kun hain ne piilosta. hän oli löytänyt ne ja vienyt kaikki lääkkeeni. yksi niistä kipulääkkeistä on niin vahdittu lääke, että apteekki ottaa aina reseptin pois, kun niitä hakee. ja niitä saa vain uudestaan käymällä lääkärin vastaanotolla.
ja mä niin luotin siihen poikaan, kun on jo niin vanhakin. mä jouduin aikanani hakemaan sille lähestymiskiellon, kun kotonani oli alaikäinen nuorin poikani, joka oli murrosikäinen. hän kävi jopa poraamassa meidän ulko-oveen ison reijän silläaikaa, kun olimme poissa, ja kävi kymmeniä kertoja päivässä ja öisin oven takanamme. soitin sille kymmeniä kertoja silloin poliiseja.
se oli elämäni kauheimpia hetkiä istua käräjäsalissa omaa poikaa vastaan, kun hain sitä lähestymiskieltoa. ja sain sen. nythän siitä on kulunut jo vuosia. ja nyt sitten tapahtui tämä. miten sinisilmäinen äiti voi olla lastensa suhteen.olen niin tyrmistynyt, etten vielä oikein pysty edes käsittelemään sitä.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Äidit vain nuo toivossa väkevät....Kyllä tällaaseen asiahan on kovin vaikeaa ottaa kantaa tai antaa neuvoja äidin ja lapsen välihin ja kun poikakin on jo aikoja aikamies. En osaa muuta sanoa kuin, voimia sinulle. Kyllähän sä uuret lääkkehet saat kun selität lääkärille miten on käynyt. Hyvää syksyä sinulle.
kiitos vastauksestasi, ja siitä, että olet vilpittömästi asiasi sanonut. eihän tähän voi oikein kantaa ottaakaan.soitin jo terveyskeskukseen,ja sain lääkärilleni puhelinajan huomiseksi. samoin sinulle hyvää syksyä.
On ne huumeet sellaisia PERKELEITÄ!!
Poikasi tarvitsee hoitoa ja terapiaa ja sinäkin apua.
Mene johonkin sosiaalitoimistoon ja kerro huolesi ja ei varmaan polisiikaan pahitteeksi olisi!
Älä helkatissa jää yksin se on tämä meidän "hyvin vointivaltio tälläinen" saamari soikooa!!
mä olin aikanani vertaistukiryhmässä ja siitä oli apua paljon mulle. poliisit tuntee meidän tilanteen. eikä se poika oo pahemmin häirinnyt, kun istuu vähä väliä linnassa. nyt se vaan on taas vapaalla, mut ei varmasti kauaa. mun lääkärinikin tuntee asian ja sosiaalitoimisto myös. se poika ei sitten astu ikinä enää mun ovestani sisälle. ne osaa käyttää ja manibuloida ihmisiä ja myös lääkäreitä, että tartteevat oireisiinsa lääkitystä. poikani on ollut niin monta kertaa hoitolaitoksissa, mutta on aina lähtenyt sieltä meneen. ei sillä ole omasta mielestä ongelmia. se ei tajuu edes mikä on sen ja mikä on jonkun muun. se varastelee joka ikinen päivä, kun vaan astuu kaupanovesta sisään.
se on tänään mulle soitellut, mut ei se ollut millänsäkään asiasta, vaikka syytin sitä. olis vaan tullu käymään. ei niillä oo mitään tajua enää. poikani on vetänyt piikkiäkin vuosia, paitsi linnassa ollessaan, ja sieltäkin, kumma kyllä, saa melkein mitä huumetta vaan. salakuljettajat ovat ovelia.
nyt vaan toivon, että lääkärini antaa minulle puuttuvan lääkityksen, sillä muuten en pärjää näiden kipujen kanssa. ja toiseksi niin kuin äsken mainitsin, se poika ei enää mun kotiini tule, jäätyköön vaikka lumihankeen.
Minulla tytär joka nyt 38v,aloitti huumeiden käytön 13 vuotiaana.16-17vuotiaana oli jo täysin koukussa.Ihme on että kroppansa on kestänyt noin monta vuotta käyttöä.Sama on poikasi suhteen.
Minunkin neuvoni on,hae apua.Olisiko paikkakunnassasi,tai lähellä Irti Huumeista ry n paikallista toimintaa?Heillä vanhemmille Vertaistukiryhmiä.On myös valtakunnallinen puh numero josta saat apua,nimeä ei tarvitse sanoa.
Olet jaksanut silloin vuosia sitten käydä taisteluun poikasi toimia vastaan.
Huumeet muuttaa ihmisen persoonan niin etemme tunnista omaksi lapseksemme.Vuosien käyttö vaikuttaa aivoihin.Himo saada aineita vie kaiken järjen.Kyllä siellä pohjalla on se poika jonka tunnistat,nuo muut vaan vie voiton,ikävä kyllä.
Voimia sinulle,tärkeintä on että sinä jaksat ja selviät.Älä anna tuon asian tuhota sinuakin!
että täältä löytyy vielä jotain sympatiaakin ja ihmisyyttä tältä palstalta! Kiitos, ette te kaikki ehkä sitten olekaan niin tunteettomia?
olin aikanani siellä vertaistukiryhmässä 2-3 vuotta, ja kirjoitinkin siitä jo eräälle vastaajalle.se kyllä auttoi minut yli tämän silloisen shokin. meidän ei varmaan tarvitse edes keskustella asiasta toistemme kanssa syvällisemmin, koska me olemme huumelapsen äitejä ja tiedämme minkä tuskan se on tuonut sydämeemme loppuiäksemme. kiitos kun kirjoitit.tämä lämmitti kovasti.
viestisi ja miettii, ettei osaa "sanoa" sinulle mitään. Jää vaan miettimään itsekseen asiaa ja lähettää mielessään lämpimän ajatuksen toivoen sinulle voimia ja jaksamista. Joku hyvä ihminen saattaa rukoillakin teidän molempien puolesta.
En minäkään aikonut kirjoittaa, mutta halusin kuitenkin kertoa lukeneeni kirjoituksesi ja toivovani sinulle hyvää.
Kiitos, että jaoit huolesi kanssamme.
Toivotan rauhallista yötä ja parempaa huomenta sinulle.
Vai meneekö näillä puurot ja vellit sekasin ?
Kun pitää näitä hiivatin EU:n herroja hyysätä ja Turkin ongelmia ratkoa.
Mutta kuka huolehtii meidän hyvinvoinnista?
On monta virastoa ja tutkimuslaitosta, mutta mitään ei tapahdu!!
Täytyy vaan olla onnellinen, että meitä ei ole tänä enempää!!
kiitos sinulle paljon.kirjoituksesi jaksaa kannattaa minua.
niinpä. todettu on jo vuosia,ettei hoitopaikkoja ole yksinkertaisesti läheskään tarpeeksi, ja niin nämä huumeihmiset sitten tallustavat kadulla.
ei niitä todellakaan kiinnosta. jollain, joka olisi päättävässä elimessä vaikuttamassa, saisi itselle tulla tämä ongelma, niin se ehkä voisi vauhdittaa tätä asiaa. mutta he elävät niin toisessa maailmassa kuin me, joiden kohdalle tämä on tullut jäädäkseen.
kiitos kirjoituksestasi.
Huumepojan Äiti!
Katsos minuakin kyykytetään ja luukutetaan vaikka asiani on harvinaisen selvä, mutta neljään eri instanssiin täytyy kaikki paperit viedä ennekuin mitään tapahtuu.
Ja niin kauniisti ku nämä puhuu jostakin hyvinvointivaltiosta!! Paskaa tämä on meillä huonompiosasilla!
Koita kestää,sillä met vain kaikin toivomma sitä,vaikka joukos oliski jokunen mistään tajuamaton tyyppi.Tiedät kyllä,että puhun tosissani.Tsemppiä Sinulle!
mistään mitään tajuattomia tyyppejä jotka ovat heti valmiita tuomitsemaan, tietämättä asioista hölkäsen mitään. En ole tämän ketjun aloittaja, hän vastannee sinulle vielä itsekin.
Minä vain huomasin että onhan täällä viiskymppisissä sentään ees vielä joku järkeväkin, kiitos sinulle siitä, nyt uskallan vanheta minäkin ilman pelkoa että minusta tulee näitten suvaitsemattomien kaltainen. :)
kiitos poromies. kyllä lämmitti sydäntäni. olen niin kauan hänen kanssaan taistellut, että sydän on pakahtumaisillaan tuskaan. onhan hän sentään lapseni. kohta hän on haudassa.häneltähän puhkaisi toisen silmän sokeaksi joku velkojista jo vuosia sitten. hän on ajatuksissani silti joka ikinen päivä.
...kokemusta on asista minullakin...
Tyttäreni käytti huumeita; oli väkivaltainenkin joskus...varasti: rahaa ym. sellaista minkä voi rahaksi muuttaa...tiedän sinun tuskasi!
Hoitoon ei saatu, koska ikää oli jo senverran, ettei voitu pakkohoitoa ajatella..."päihdetäti" ei osannut muuta neuvoa minulle antaa, kuin voimia sinulle! No se ei paljoa lämmittänyt...
Nyt kuitenkin tilanne on hyvä; tyttäreni on työelämässä taas ja hänellä on poikaystävä...elämä on tasapainottunut, mutta narkkari on kai koko ikänsä narkkari, samoin kuin alkoholisti on alkoholisti! Minäkään en osaa sinulle muuta sanoa, kuin voimia sinulle ja pidä hyvää huolta itsestäsi!
kiitos kirjoituksestasi ja kannatuksestasi, täytyy olla onnellinen, että sinun kohdallasi asiat ovat näin hyvin. minun poikani ei tule koskaan tajuamaan tilannettaan, hän on ylittänyt jo sen rajan aikoja sitten. paljon hyviä ajatuksia lähetän teille.
kysyä, kuinka lapsesi aikoinaan ajautui, tai joutui huumeiden käyttäjäksi?
Tällä kysymykselläni en misssään nimessä syyllistä sinua, sillä uskon että jokainen lapsi nykyaikana, niinkuin silloinkin, on mahdollinen huumeiden käyttäjä, - kenelläkään ei ole tässä asiassa vara, eikä syytä jättäytyä liiaksi hyväuskoisuuden valtaan, ja varaankaan.
Ole armollinen itsellesi, ja toivon jaksamista.
Itse olen törmännyt ilmiöön, että vanhemmat vähättälevät ja piilottelevat nuoriensa juomista/päihteiden käyttöä.
Toteavat että kun ei ole virkavaltaakaan jouduttu kohtaamaan, niin nämä "kokeilut" kuuluvat nuoruuteen.Että kaikki nuorethan ainakin juo...
En ole asiasta samaa mieltä, on kuin antaisi pirulle pikkusormen.Kerrastahan kaikki lähtee ja jos lupa saadaan jo kotoa, tilanne karkaa äkkiä käsistä.
Meilläpäin on paljon nuoria, jotka ovat joutuneet joko sairaalaan tai poliisien kanssa tekemisiin päihteiden vuoksi! Ja puhun nyt alle 16-vuotiaista, sekä tytöistä että pojista.Nuorin tässä piirissä on ala-asteikäinen!!
Oma lapsenikin "kärähti" juomisesta, oli sekin hetki kun tilasin ambulanssia peläten sen olevan myöhäistä...löytää oma lapsi tilassa ettei mikään ravistelu/puhuttelu tuo elonmerkkiäkään.Siinä kävi läpi kaikki tunteiden kirjot;hätä,tuska,kauhu ja raivokin.
Yrittäessäni puhua muiden vanhempian kanssa tilanteesta, sainkin vähättäelyjä osakseni ja juuri näitä "se on nuorten juttuja" vastauksia ja mikä uskomattominta: sanotaan ettei heillä ole aikaa vahtia ja kytätä, mitä lapsensa tekee!!!?? Että eivät jaksa odotella esim.iltaisin, että nuoret tulevat kotiin, että täytyyhän heidän nukkua...Kuka vanhempi käy nukkumaan ja lata 16-vuoden ikäinen vaeltaa jossain...ja tällä asenteella oli niidenkin perheiden vanhemmat, joilla jo lapsi oli ehtinyt myös sairaalan ja poliisin kanssa tulla tutuksi.
Hyväuskoisuus ruokkii ja pahentaa tilannetta.Vanhempienkin olisi hyvä toimia yhdessä, eikä vain oman lapsensa vuoksi.Nämä nuorethan tekevät jutu yleensä porukassa ja mitä vähemmän porukssa on sallivia aikuisia tahoja, sen parempi.
Alkuperäiselle kirjoittajalle:Uskon että sulla on raskasta kestää, kokea tuollaista oman lapsen kohdalta-ei tuollaista kenellekkään äidille tai lapselle toivo.Toivotan voimia, jos siitä mitään apua on.
Tiedän/tunnen ihmisiä ikähaitarilta 20 - n.55v jotka ovat huumeille elämänsä menettäneet, joukossa naisia että miehiä, eikä ole mukavaa katseltavaa ja kuunneltavaa lainkaan.Tunnen jopa naisen, joka uuden miesystävänsä avustuksella tutustui huumeisiin yli 40vuotiaana ja suht pian alkoi käyttää jo suonensisäisiä huumeita.
poika asui sillon isänsä luona, koska halusi niin. se mitä tiedän, niin hän silloin tapasi tytön jossain bileissä. tämä tyttö oli tullut hesasta ja käytti aineita, eli siitä se luultavasti alkoi, koska ne seurusteli aika kauan. luulen lisäksi,että tämä tyttö oli poikani ensirakkaus, ja kun tyttö lähti lätkimään poikani kaverin kanssa, niin se on ollut kova paikka murrosikäiselle tai siis jo vanhemmallekin nuorelle.
poikani isä oli vr:llä töissä, joten hän ei pahemmin kerinnyt katsomaan pojan perään, kun oli vuorotyö, tai ei sitten ees välittänyt en tiedä. tässä tietoni alusta.
tiedätkö,että aina kun nään jonkun vanhemman lapsensa kanssa, tekisi mieli mennä sanomaan, että lapsestasi voi tulla narkkari. käy siis mielessä joka kerta, mutta en tietenkään ole mennyt sanomaan. mutta näin se on, niin kuin sanoitkin. kiitos kirjoituksestasi.
"aina kun nään jonkun vanhemman lapsensa kanssa, tekisi mieli mennä sanomaan, että lapsestasi voi tulla narkkari."
Tuntuisi aika oudolta jos joku tulisi noin sanomaan...vaan näille asioille ei saisi olla sinisilmäinen, kuten edellisessä murkun äiti kirjoitti.
kiitos kirjeestäsi. olen asiasta täysin samaa mieltä. ja tuo on jotenkin kaiken huippu, että vanhemmat menevät nukkumaan, vaikkei nuori ole edes tullut vielä kotia. minä aikanani kyllä valvoin siihen asti ja annoin kotiintuloajatkin.
kiitos , tarvitsenkin voimia päästä taas tämän asian yli, mutta siellä se poika nytkin on jossain, missä lie ja mitä tekemässä. kiitos.
kuule, niin minäkin ajattelen joka kerta kun nään saman.
yskän ymmärtänyt, ja on niitä kaikenlaisia kommervenkkejä itsekullakin ollut lasten kanssa, - mutta onneksi niistä selvittiin jotensakin kunnialla, ei aina kympin arvoisesti, mutta edes hyväksytynkin.
kiitos neuvosta. toi kahvila tapaaminen on loistava idea. ja kiitos niistä enkeleistä. täytyy vaan taas nousta tästäkin ylös jälleen kerran. kiitos sinulle ja kaikille tukijoilleni tässä asiassa.
MITÄ KIPULÄÄKETTÄ?!
Mutta muista "Tyrmäävä Isku", että poikasi varmasti rakastaa sisimmässään sinua. Varmasti.
minun tuli itku kun luin tuon sinun kirjoituksen,sitä kipeää ei varmasti kukaan voi tietää mikä sinulla on kun on kuitenkin oma lapsi kyseessä.Älä menetä koskaan toivoasi lapsesi suhteen,jospa hän kuitenkin joskus tervehtyisi.Ja pidä huoli itsestäsi oikeudestasi omaan kunnolliseen elämään
kiitos kauniista kirjeestäsi, niin sydäntä lämmitti. yritän ajatella, että jos poika vaikka vielä tajuaisi.aionkin pitää tästälähtien itsestäni huolta. kiitos saara.
Sama henkilö ootteko?
kuka anne-maria? olen tän palstan ulkopuolinen ihminen. halusin kirjoittaa varttuneemmalle väelle. miksi se on niin tärkeätä teille ruveta arvailee, että kuka kirjoittaa. mä oon tyrmäävä isku.
sekoilit noissa vastauksissasi tuossa aiemmin, vastasit anne-maria.nalle9 nikilläsi tyrmäävä isku nikille osoitettuihin viesteihin ja kerroit pojastasi sekä kipulääkkeistä, joista tyrmäävä isku oli aloittanut jutun.
Minä säälin sinun yksikertaisuuttasi, ja toivon hartaasti että ymmärtäisit hiukan suojella yksityisyyttäsi täällä netissä, joka on täynnä raadollisuutta. Pelkään puolestasi todella. terv lähimmäinen.