Itse piiiitkällä sairaslomalla,kuukausia tässä kipeä ja jaouten!
Ois kiva kuulla miten teillä pyyhkii?
Aina välillä meinaa aikakin tulla pitkäksi,ainaskin silloin kun on vähän paremmassa kunnossa niin heti aika tahtoo olla pitkä?
Oletteko masentuneita?
Kovien kipujen kanssa meinasi usko loppua mutta jotenkin olen selvinnyt tästä ilman masennusta...
Jos vielä paranis ja pääsis töihin,edes ensvuonna vaikka!!! (taitaapi olla että ei)
Ois kiva kuulla miten teillä pyyhkii?
Aina välillä meinaa aikakin tulla pitkäksi,ainaskin silloin kun on vähän paremmassa kunnossa niin heti aika tahtoo olla pitkä?
Oletteko masentuneita?
Kovien kipujen kanssa meinasi usko loppua mutta jotenkin olen selvinnyt tästä ilman masennusta...
Jos vielä paranis ja pääsis töihin,edes ensvuonna vaikka!!! (taitaapi olla että ei)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mielestäni ajankäyttöön vaikuttaa oma sairaus ja mitä rajoituksia tämä sairaus asettaa,sairauslomalla ollaan lukemattomista eri syistä.
Jos liikkumaan pääset,on auto käytössä,se tuo vaihtelua, mutta mitä sairastat vaikuttaa.
Kuulantyöntö-pituusloikka-korkeushyppy-laskuvarjohyppy-judo moukarinheitto-maratonjuoksu-vuoristokiipeily-kapakassa istuminen-vedonlyönti-hiihtelyä-extreme itsemurhalajeja-ym.ihan mitä mieleen juolahtaa.
Kuinka kehtaat pilkata sairaita ihmisiä?
olla sairas - vaikuttaa maanikolta eli maanis-depressiiviseltä. Siihen sairauteen kuuluu juuri tuollainen tekeminen ja ajottaiset rankat masennukset. Erittäin vakava sairaus ja voi johtaa pahimmillaan kuolemaan. Joten ei tarvinnut olla pilkkaa. Katsokaa lauantai 30.9. TV2 klo 15.50.
Tietysti voi olla, että oli provo ja ei sitten muuta, kun hauskaa harrastelua sinulle AP vaan - vaikka olet kyllä väärällä palstalla heh.
ADHD voi olla moisten harrastusten takana.
sukupuolitaudit aiheuttavat pahoja psyykkisiä oireita.
Olen kuluttanut aikani sairaslomilla ryypäten ja kunto on sahaillut mahtavasta surkeaan
on välillä saada aikaa kulumaan. Yleensä kunnosta riippuen kuljeskelen hissukseen pihalla, revin rikkaruohoja toisella kädellä ja taas makoilemaan. Filmejä tulee katseltua liikaakin, mutta aika kuluu. Onneksi on tuttava, jolta näitä saa lainaan. Moni ihminen on sanonut mulle, että ole tyytyväinen, kun voit olla kotona (lämmin kesä takana). Eihän kesästä ja aika lämpimästä syksystäkään pidemmän päälle jaksa nauttia. Kuitenkin olen yrittänyt olla positiivisella mielellä ja hakenut hyvää mieltä pienistä asioista. En myöskään ymmärrä ihmisiä, jotka ovat turhan takia poissa työstä - siis sellaiset, jotka keksimällä keksivät syitä olla pois ja sitten vain lomaillaan. Ennemmin tekisin töitä, jos kivut ja liikuntarajoitus olisivat poissa. Tsemppiä sulle!
Itse suuresta leikkauksesta juuri kotiutettuna yritän myös pysyä järjissäni..
En oikeen jaksa enkä pysty tekemään mitään.Katson tvtä, radion täytyy olla auki että olisi mukamas "elämää" ympärillä.
Voi kun olis terve menisin riemusta kiljuen töihin jos kykenisin.
Kakrut päivät koulussa ja täällä yksin ajatusten kanssa.
Yritän lukea ja hiipiä kuntoni mukaan omalla pihalla .
Se riippuu niin paljon siitä mitä voi tehdä sairaslomalla, mikä on sairautesi..
eli lueskelin, lueskelin ja taas lueskelin, kirjoja nimittäin.Monet uutuusdekkarit kerkesin lukea polvileikkauksen jälkeen, mies niitä kantoi kotiin selkä vääränä.Sitäpaitsi luen nytkin minkä kerkiän, vaikka sairasloma loppui. Onpa tuota aikaa, kun siirryin työttömien pitkään jonoon!
Nyt jo tai vasta 2 kuukautta saikulla ja ennustavat että menee tonne helmikuuhun.Koipi on kipeä,toinen jalka kyllä toimii hyvinkin,kepillä menen.
Kauppaan olen mennyt pyörällä,sinne kun on matkaa melkein 2 kilsaa.
Talvea ja jäätä pelkään,sitten vaan pitää hiljaa kepitellä.
Nuo televisio-ohjelmat meinaa jo turruttaa,unirytmi mennyt hieman sekaisin ja olen jo seuraillut yökeskustelijoita.
Minkähän takia ne valitsee kamalan kimeä-äänisiä juontajia?Voi jessus,tämmöistä nyt sitten täällä miettii.Vartoo jo postipoikaakin hulluna,jos jotain toisi.
Ennenkin olen ollut sairaslomalla vuodenkin yhtä putkeen,mutta silloin oli olevinaan kivempaa kun oli miesystävä,kissakin oli.Nyt ei kumpaakaan.
Silloin seurasin kun sille Martinalla tehtiin tatuointia. (se on nyt tätä...)
Täällä pyörin kolmiossa edestakaisin ja pää alkaa olla jo höppyrää.
Tulisi nyt joku edes käymään,mutta äkkiä vaan soittelevat ja menevä menojaan.
Tuntuu joskus ihan vanhalta mummolta,jos se eläkkeellä olo onkin oikeesti tämmöistä.
Ulkona ja unohdettuna.
Kauhistus,on ainakin aikaa ajatella,sitten kun taas riskaantuu pitäisi muistaa kuinka onnellinen saa olla kun pääsee omin neuvoin ulos.
niin,pääsenhän ulos ja kauppaan kun menen pyörällä,omin neuvoin.
Se on paljon se.
Mutta kummallista kun menee tuolla pyörällä niin varsinkin vanhemmat ihmiset tuijottaa hirveen uteliaasti että miten se nyt polkee,kun mulla on kävelykeppi sidottuna pyöränsarviin.
Voi nenä,vielä mä huudan jollekkin mammalle että eksää ennen oo kävelykeppiä nähny!!!