Ihmettelen kun joillakin vanhoillislestadiolaisuudesta lähteneillä/ erotetuilla on kova halu sanoa, että eivät halua takaisin tulla vanhoillislestadiolaisuuteen, vaikka kuitenkin sitten täällä käsittelevät kovasti miltä erottaminen tuntui, miten hassulta harhaopilta vl-usko tuntuu nyt, jne. Jos olisi oikeasti onnellinen nyt elämässään, niin ei istuisi tällä palstalla päivät pitkät arvostelemassa. Jos ei halua tulla takaisin,kun kokee vääränä joukkona sen mistä erotettiin, niin mikä on ongelmana? Eikö joku muu joukko voisi tuoda sen rauhan sydämeen?
Mistä siis johtuu tämä ristiriita, että takaisin ei haluta tulla, kuitenkin puidaan lestadiolaisuutta joka kantilta. Jos tämä usko on harhaoppia, niin minkä vuoksi menee niin hirveästi energiaa tämän uskon analysointiin? Ei se SRK:n anteeksipyyntö toisi rauhaa ja iloa loppuelämäksi, jos ei nytkään pysty tekemään omasta elämästään onnellista ja keskittyä tähän hetkeen sekä tulevaan.
Tarkoitus ei ole loukata, mutta ristiriitaisuus huomataan. Miten sellainen henkilö, joka ei halua enää lestadiolaisuuteen, jaksaa suunnilleen joka päivä analysoida vl-uskoa ja oppia? Eikö joku muu uskonryhmä toisi sitä rauhaa, että ei tarvitsisi enää uhrata ajatuksia lestadiolaisuudelle? Tällä ajattelen nimenomaan ihmisen omaa hyvää oloa, sitä että ei piehtaroi asioissa, mitkä tuovat kaikkea ikävää mieleen. Saa tottakai miettiä, mutta ei se ole loppujen lopuksi hyvä itselleen, jos elää menneissä. Itsestähän se riippuu, miten elämänsä nyt haluaa rakentaa. Eikä kukaan tiedä milloin aika on täynnä, eikö siksi olisi hyvä käyttää aikansa niin, että voisi sanoa tehneensä asioita, jotka toivat iloa ja onnellisuutta, joista jäi hyvät muistot.
Mistä siis johtuu tämä ristiriita, että takaisin ei haluta tulla, kuitenkin puidaan lestadiolaisuutta joka kantilta. Jos tämä usko on harhaoppia, niin minkä vuoksi menee niin hirveästi energiaa tämän uskon analysointiin? Ei se SRK:n anteeksipyyntö toisi rauhaa ja iloa loppuelämäksi, jos ei nytkään pysty tekemään omasta elämästään onnellista ja keskittyä tähän hetkeen sekä tulevaan.
Tarkoitus ei ole loukata, mutta ristiriitaisuus huomataan. Miten sellainen henkilö, joka ei halua enää lestadiolaisuuteen, jaksaa suunnilleen joka päivä analysoida vl-uskoa ja oppia? Eikö joku muu uskonryhmä toisi sitä rauhaa, että ei tarvitsisi enää uhrata ajatuksia lestadiolaisuudelle? Tällä ajattelen nimenomaan ihmisen omaa hyvää oloa, sitä että ei piehtaroi asioissa, mitkä tuovat kaikkea ikävää mieleen. Saa tottakai miettiä, mutta ei se ole loppujen lopuksi hyvä itselleen, jos elää menneissä. Itsestähän se riippuu, miten elämänsä nyt haluaa rakentaa. Eikä kukaan tiedä milloin aika on täynnä, eikö siksi olisi hyvä käyttää aikansa niin, että voisi sanoa tehneensä asioita, jotka toivat iloa ja onnellisuutta, joista jäi hyvät muistot.
Vastaukset 76
Vanhimmat
Taisit saada osaltaan minunkin viesteistäni aiheen tuohon aloitukseesi?
Miten se sinua satuttaa, jos minä täällä muistelen menneitä? Mikä siinä haittaa? Voisithan sinäkin olla tyytyväisenä ja loistaa poissaolollasi! Miksi olet täällä? Mitä evästä olet hakemassa? Vai ehkä jotain skandaalia tai todisteita siitä, miten viallisia me muut, varsinkin me entiset, olemme.
Minä haluan olla armosta uskomassa ja se ei onnistu, jos armoon sekoitetaan ehtoja. Niitä riitti silloin ja näyttää olevan vieläkin. Kyllä minä lain erotan oikeasta (rakkauden) neuvosta!
Siis kannatta lukea aloitus ihan rauhassa useampaan otteeseen, jos todella haluaa nähdä sen mitä siinä sanotaan. Miksi ylireagoit noin voimakkaasti?
Luin aloituksesi ajatuksen kanssa.
Voihan olla, että minun luetun ymmärtämisessä on vaikeuksia. Tekstisi tuntui kyllä ihan selvältä ja loogiselta, mutta eihän se tarkoita, että olisin tajunnut sen oikealla tavalla.
Olen pannut merkille, että veeällien kanssa hyvin usein on vain minun ymmärryksessäni vikaa! Näin sanotaan.
...Ja myös admatalla;)
>>
Olen pannut merkille, että veeällien kanssa hyvin usein on vain minun ymmärryksessäni vikaa! Näin sanotaan.
>>
Ulkopuoliset eivät ymmärrä kuinka ihanaa sisällä on. Tämähän on itsestään selvä asia. Niin siinäkin tapauksessa että "ulkona oleva" olisi ollut sisälläkin;) Asioita ei ymmärrä muualla kuin sisällä, koskapa jos sen ymmärtäisi ulkona niin tulisi äkkiä sisälle.
Ihan loogista. Eri juttu sitten on ettei sisälläkään aina ymmärrä muuta kuin sen että pitää ymmärtämättömyyden omana tietonaan koska muutoin ei pysy sisällä.
Sellaista se elämä jokaisen fanaattisen uskonlahkon kanssa vain on.
on tietoa vuosikymmeniä salatuista vl-julmuuksista. Ja lisäksi nykyään kanavakin asioista keskustelemiseen! Kyllä SRK:ssa on varmasti kirottu tämä palsta alimpaan helvettiin, mutta silti se ei ole poistunut vaan keskustelu jatkuu...
Eikö ne ollut sinun vanhempasi, etkä sinä, jotka aikoinaan joutuivat erotetuiksi.
Eihän sinun tarvitse siitä murhetta kantaa. Sinä saat olla vapaasti uskomassa, koska sinulla ei ole osaa eikä arpaa vanhempiesi tekemisiin tai tekemättä jättämisiin.
Ja olen täysin varma,ettei kukaan muistuttele sinua siitä, että vanhempasi olivat aikoinaan eri seurassa. Useat erotetuista ovat jo kunnian taivaassa, joten senkään takia heidän puolestaan ei kannata itkeä.
Vaikka kyllähän sota-aikanakin tehtiin vääryyksiä. Partisaanit tappoivat siviilejä ja surmattujen omaiset vaativat asioiden korjaamista ja anteeksipyyntöä, mikä on ihan oikeutettua ja samoin eriseura sotien aikana.
Olis kyllä kiintoisaa nähdä, jos käytäisiin tällainen eriseura oikeudenkäynti, mikä kyllä käytiinkin jo silloin, kun se aika oli vuosikymmeniä sitten.
Nyt on vain niin, ettei tällaista oikeudenkäyntiä vanhentumissyistä voisi edes nostaa pystyyn, elikkä oikeuslaitos ei ottaisi sitä käsittelyyn.
Ainoa taho, joka voisi ottaa asian uudelleen puitavaksi, olisi tietysti nykyinen SRK.n johto.
He ovat kuitenkin jo antaneet ymmärtää, ettei mitään anteeksipyydettävää edes ole.
Sen aikainen vanh.lestadiolaisuus teki sen ajan tyylillä, eikä nykyinen johto halua ottaa vastuuta vanhan johdon tekemisiin.
Tätä voitaisiin verrata vanhaan neuvostoliittoon, jonka tekemiä vääryyksiä ei uusi venäjä halua ottaa kontolleen.
Valta on vaihtunut SRK.ssakin ja nykyinen hallitus ei toki enää menettele samoin, kuin entinen hallitusvalta teki.
Enää ei ole hoitokokouksia, eikä ihmisiä tuomita helvettiin yhtä heppoisin perustein kuin silloin.
Samoin ei ketään eroteta, vaan eroaminen on vapaaehtoista.
Yleensä ne, jotka eroaa, tekevät sen vähin äänin meteliä pitämättä.
Nyt elämme siis uutta aikaa ja sinäkin voit olla rauhanyhdistyksen jäsen menneisyydestäsi huolimatta. Mutta sen ymmärrän, että kaipaat sielunrauhaa. Sen voit saada purkautumalla jollekkin rippi-isälle.
En jaksa uskoa, että yleistä anteeksiantoa koskaan tule olemaan, joten sitä on raskasta jäädä odottelemaan.
Tämä on vaikea probleema. SRK.ta on vaikea lähestyä näissä merkeissä.
Mutta olis yksi keino.
Te eroitettujen lapset voisitte yksissä tuumin koota karvalakki lähetystön ja menisitte käymään SRK.n konttorilla Oulussa Uudellakadulla.
Tietysti teidän tulee saada lupa, että ottaako keskusyhdistys ensinnäkään teidät vastaan.
Siellä sitten esittäisitte vaatimuksenne ja kuulisitte, mitä mieltä siellä ollaan vai heitettäisiinkö teidät ulos.
Veikkaanpa, että kaikki menisi hyvin ja saisitte nauttia kakkukahveista. SRK.n toimistollahan käy paljon vierailijoita.
Admata voisi olla pääjehu asian pystyyn panemisessa ja toimisi puolestapuhujana.
Että eikun tuumasta toimeen vaan, täällä ei vaikuta paasata asiasta.
Myös Leena Huovinen Joensuusta mukaan lähetystöön.
Teitähän olisi jo mukava porukka täältä valmiina lähtöön.
Uskon vahvasti, että vierailu SRK.n päämajassa toisi rauhan levottomille sieluillenne.
Ja älä anna itseäsi pettää, sillä se ei valehtele vaan vihollinen, joka sen sinulle haluaisi vääristää.
Raamattu osoittaa hyvin selkeästi, miksi uskoton ei ymmärrä uskovaista. Uskovaisen taas ei tarvitse edes ymmärtää uskotonta tietyssä mielessä, sillä ei Jumalan lasten rauha kaipaa maailman rauhaa osakseen.
eivät lue Raamattua? Miksi he opettavat omia valheoppejaan?
>>Ihan loogista. Eri juttu sitten on ettei sisälläkään aina ymmärrä muuta kuin sen että pitää ymmärtämättömyyden omana tietonaan koska muutoin ei pysy sisällä.
Sellaista se elämä jokaisen fanaattisen uskonlahkon kanssa vain on.>>
Koran lapsetkaa ymmärtämättömyyttään, niinkö?
Ps. 84
1. Koran lasten Psalmi, Gittitin päällä, edelläveisaajalle.
2. Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijas, Herra Zebaot!
3. Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin: minun ruumiini ja sieluni iloitsee elävässä Jumalassa.
4. Sillä lintu on huoneen löytänyt, ja pääskynen pesänsä, johonka he poikansa laskevat: sinun alttaris, Herra Zebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani.
5. Autuaat ovat, jotka sinun huoneessas asuvat: he kiittävät sinua ijankaikkisesti, Sela!
.
.
.
11. Sillä yksi päivä esikartanoissas on parempi kuin tuhannen muualla: ennen minä olisin ovenvartia Jumalani huoneessa, kuin asuisin jumalattomain majoissa.
12. Sillä Herra Jumala on aurinko ja kilpi: Herra antaa armon ja kunnian: ei hän anna hurskailta mitään hyvää puuttua.
13. Herra Zebaot, autuas on se ihminen, joka sinuun uskaltaa.
>>
Raamattu osoittaa hyvin selkeästi, miksi uskoton ei ymmärrä uskovaista. Uskovaisen taas ei tarvitse edes ymmärtää uskotonta tietyssä mielessä, sillä ei Jumalan lasten rauha kaipaa maailman rauhaa osakseen.
>>
Niinkö? Katsotaanpa mitä Raamattu oikeasti sanoo:
"Suhtautukaa viisaasti ulkopuolisiin, käyttäkää sopivaa hetkeä hyväksenne. Puhukaa aina ystävällisesti, kuitenkin sananne suolalla höystäen. Teidän on tiedettävä, miten kullekin vastaatte." (Kol. 4:5-6)
Teidän rauhanne on sitä väärää rauhaa, josta Raamattu varottaa:
"Niin profeetat kuin papitkin pettävät kansaa. Huolettomasti he parantelevat minun kansani vammoja. He sanovat: "Nyt on rauha, kaikki hyvin!" vaikka rauhaa ei ole. Heille käy onnettomasti, koska he ovat tehneet kauhistuttavia tekoja mutta eivät suostu edes häpeämään
--> häpeän tunne heiltä puuttuu tyystin. He kaatuvat kaatuneitten joukkoon, heistä tulee loppu, kun minä rankaisen heitä, sanoo Herra.
--> Näin sanoo Herra:
--> Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista! Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä, niin löydätte rauhan.
Näin sanoin, mutta te vastasitte: "Emme kulje!" (Jer. 6:13-16)
Tuntuu oikein hämmästyttävältä se, kuinka Raamatusta löytyy niin paljon ihmisjoukkojen nuhtelua, jotka on kuin suoraan vl-porukalle tehty.
Olet päässyt alkuun ja toivon, että jatkat lukemista. En tahdo itse niitä paikkoja esittää, sillä olen keskustellut kanssasi ennenkin ja aina olemme siinä tilanteessa, että vetoamme lopulta molemmat samanlaisiin perusteisiin.
Lopulta kyse on siitä, kuka uskoo ja ketää uskoo. Ja tämähän on yksin Jumalan työ, että Hän jonkun kautta jollekin avaa sanaansa ja ilmoittaa sitä Kutsujan armoa.
pahaa pelkään. Onhan nykyinen pääsihteeri ollut heti valmis antamaan omat jyrkät kommenttinsa, se tekee hänestä osallisen ko asiassa.
Minäpä annan puolestani Teille sen neuvon, että älkää enää antako yhden "jehun" sanella uskonne ehtoja. Toivottavasti Teillä nyt herätyskellot soivat, ennenkuin asia menee siihen malliin kuin HS ne sai. Sellaiset merkit ovat vahvasti ilmassa!
"Valta on vaihtunut SRK.ssakin ja nykyinen hallitus ei toki enää menettele samoin, kuin entinen hallitusvalta teki.
Enää ei ole hoitokokouksia, eikä ihmisiä tuomita helvettiin yhtä heppoisin perustein kuin silloin.
Samoin ei ketään eroteta, vaan eroaminen on vapaaehtoista.
Yleensä ne, jotka eroaa, tekevät sen vähin äänin meteliä pitämättä."
Mitä sinä tuntematon minun sielunrauhastani tiedät? Vai olemmeko ehkä tavanneet?
Suviksisssa?
Minun vanhempani eivät ole veeälliä koskaan olleetkaan. Minut, aivan yksinäni ja omana itsenäni erotettiin - syynä tottelemattomuus. Olin jo aikuinen ja perheellinenkin. Joten tiedän niistä ajoista ihan oman kokemukseni perusteella. En tarvitse kenenkään muiden "syntejä" enkä ole niiden vuoksi joutunut eroon.
Miksi kirjoitat minun oletetusta asuinpaikastani? Siellä on niin vähän "uskovaisia", että heidät on helppo tunnistaa. Vl voisi sanoa, että kaikilla kylillä ei ole yhtään uskovaista!
Anteeksi, kun meni pieleen, muistelen sinun kirjoitelleen tuonsuuntaisia, mutta se kai oli jonkun muun kirjoituksesta.
Tänne on vuosien aikana kirjoiteltu niin paljon, ettei millään voi muistaa, kenen persoonasta oli se ja sekin muistikuva.
Mutta olisin toivonut sun kommentoivan itse asiaa, eli menemistä joukolla SRK.n päämajaan.
Olisiko se sinusta hyvä idea.
Nyt kyllä paljastit, kuka olet.
Minä en ole muistaakseni koskaan puhunut asuinpaikastani tai entisistäkään täällä palstalla. Niin ajattelematon en ole. Olet sellainen, joka tuntee minut muutenkin. Livenä olen reilustikin sanonut mistä olen.
Tosin ei se haitannut. Älä kuitenkaan kovin paljon omia muistikuviasi tänne laita henkillösyydestäni, ne eivät äskenkään sattuneet kohdalleen.
Mutta asiaan! En ole ajatellut mennä pääkallonpaikalle käymään. Sen verran kun olen livenä keskustellut vl-saarnamiesten kanssa, niin se riittää antamaan kuvan siitä, millainen vastaanotto sielläkin olisi. Miksi pahentaa omaa tilaa tuollaisella? Vai tarvitsenko ehkä toisen kuolemantuomion, koska henki vielä pihisee? Se siellä olisi ehkä odotettavissa? Tai ainakin ylimielinen hymyily...
voisi ajatellakin, mutta vain jos paikalla olisivat Ylen ja Hesarin toimittajat ja kuvaajat. Niin, ja tietysti tärkeimmät: evankeliumin puhtautta kaipaavat nykyvl:t.
Tämä oli hyvä raamattutunti, Admata. Kyllä on hyvät neuvot. Ei vain SRK:lle ja rauhanyhdistyksille, vaan yleensä kaikille.
Mutta tässä yhteydessä tuntuvat Matti Lääkön hiljattain lausumat sanat entistä irvokkaammilta.
"Siionissa vallitsee rauha ja rakkaus."
tappelua ja loukkaavaa sanahelinää haluaisi siellä kuunnella? Vieläpä itse A johtamaan puheita. Ainakaan itse en silloin olisi paikalla:)))))
Jos olisi toisenlainen, sopuun pyrkivä asenne näillä erotetuilla niin se olisi eri asia, mutta kuka nyt sotaan lähtee huvikseen jos ei ole pakko?
Halusin vain auttaa ja rohkaista sinua. Olet oikeassa, olemme tavanneet livenä
Vaikka olisinkin avun tarpeessa niin tuskin siinä auttaisi se, että menen Ouluun lähetystön mukana VAATIMAAN jotakin. Pois se minusta!
Mutta muistan sinut ystävällisenä ihmisenä, joten en tykkää huonoa, vaikka huolehditkin sielunrauhastani. Tosin olen pettynyt, jos vaikutin itse jotenkin rauhattomalta ja synninhädässä olevalta.
Minulle ei ole tärkeää päästä takaisin, sillä huomaan, että vl-seurakunta kokonaisuutena ja yleisilmeiltään ei ole muuttunut.
En jaksa enkä halua kantaa sitä taakkaa, joka tulee vl-nimestä. Eiveeällät vierastaisivat ja pitäisivät minua tuomarina ja tiukkapipona.
Olen tutustunut heihin ja löytänyt heistä sydänystäviä. Olisi kauhea tilanne tuomita heidät epäuskoisiksi tai ainakin antaa heidän ymmärtää, että vain minä olen oikeassa, elävässä uskossa.
Mutta en ajattele pahalla enkä loukkaannu sanoihisi. Ei Sinullakaan ole varmaan ihan kevyttä talostella Siellä?
eihän tuo kannata siksi ainakaan olla tekemättä parannusta ja tulemaan takaisin vl-joukkoon, että pelkää mitä ei-vl ihmiset sanoisivat. Eihän sitä muita varten uskomassa olla, vaan ihan itseään varten.
Eikä kannata tehdä vl-parannusta sen vuoksi, että veeällille jäisi todistus minun sieluni kelvollisuudesta. Se on tasan minun ja Jumalan välinen asia!
mutta aika suuri katkeruus välittyy sinun kirjoituksistasi. Katkeruus, paha olo. Toivon, että asiat muuttuvat parempaan suuntaan ja katkeruus katoaa sinusta. Ystävyydellä.
Jos se sinusta siltä tuntuu, niin minkä minä sille voin. En voi taipua ehdollisen evankeliumin alle. En edes siihen, että autuuden ehtona on kuuluminen tiettyyn ulkonaiseen, kirkon sisäiseen "seurakuntaan".
Olen kanssasi eri mieltä. Olen lukenut aika usein x-vl:n kirjoituksia. Hänen ajattelustaan ja uskonkäsityksestään välittyy syvällinen hengellisyys ja suoraselkäinen rehellisyys. Hän ei alistu mielivaltaan. Hän on niitä harvoja jotka ovat jaksaneet rohkeasti nousta vastustamaan väärää henkioppia ja pitänyt kiinni omantunnon äänestä. Ei mukaudu lammasmaisesti kyselemättä joukon mukana kuten lihan puolelta heikolle ihmiselle helpointa olisi. Henkilökohtaisesti pidän sellaista ihailtavan esikuvallisena. Niin tekivät myös Vanhan Liiton marttyyrit ja profeetta Daniel leijonien luolassa.
Siunausta sinulle, x-vl, koetahan jaksella!
sinäpä se vasta oletkin tosi kristillinen kun toivot siunausta vain heille, jotka eivät ole vanhoillislestadiolaisia.
Ilmaisin näköjään itseäni epäselvästi, suothan anteeksi.
Viestin lopun toivotuksen suuntasin suoraan yhdelle henkilölle, nimimerkille x-vl.
Toki mielihyvin toivotan yleisesti kaikillekin palstan lukijoille ja kirjoittelijoille Jumalan siunausta. Toivotan jokaiselle erikseen, lajittelematta ja erottelematta jyviä pakanoista - oletpa SRK-linjan lestadiolainen tai mikä sitten oletkin Jumalan luoma rakas veljeni tai sisareni, katsomuksestasi riippumatta.
Siunausta siis kaikille tasapuolisesti!
sinullekin! T:vl
>> Eihän sitä muita varten uskomassa olla, vaan ihan itseään varten.
Oletko varma tuosta. Niin usein perustelu jollekin käskylle "uskovainen ei halua"-tyyliin on se että joku ns. heikompi veli saattaa pahastua. Te olette siten näiden kaikkein pikkumaisimpien toisten uskon kyylääjien vankeja, ja heidän tähtensä rajoitatte oman omantuntonne ääntä.
ihan sen vuoksi, että saan myöskin omalta osaltani osoittaa arvostukseni x-vl:lle. Olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä, koska tunnen "sielujen sympatiaa" häntä kohtaan. Jotenkin vaan tulee itselle niin haikea olo lukiessani hänen tekstejään, koska niissä on se sama rakkaudellinen henki, joka vl-uskossa oli ennenkuin se tuhottiin vl-yhteisöstä HS:n 60-ja 70-luvuilla tuomalla julmalla ja tuomitsevalla ihmisopilla.
Minä myös toivon, että x-vl jakaisi edelleenkin olla tuomassa valoa nykyiseen opilliseen pimeyteen. Hyvää yötä ja siunausta myös sinulle!
ei tuommoista "heikompi veli"-systeemiä ollut. En sen jälkeen ollut juuri vl-maailman kanssa tekemisissä, ennenkuin rupesin lukemaan tätä palstaa. Ihmettelin ensin, että mikähän tämmöinen "heikko veli"-juttu on, kun se oli itselleni aivan vieras. Sekin on ilmeisesti 70-luvulta peräisin. Tehokas ja inhottava keino saada ihmiset pysymään ruodussa. Se on kuin kiristystä.
Näköjään on paljon helpompi vastata kriittisiin ja moittiviin viesteihin! Kun tulee ymmärrystä ja kehujakin, niin mykistyy.
Toki niistä tulee hyvä mieli. Samalla nousee kiitollisuus siitä, että on ihmisiä, joiden kanssa voi levollisesti ja hyväksyttynä keskustella tai olla hiljaakin, jos on tarpeen. Siksi on viisaasti muistutettu saattomiehistä/-naisista ja surtu yksinäisiä uskovaisia.
Vaikka välillä on yksinäisiäkin jaksoja, niin silti on kaipaus saada seuraa, tukea ja lohtua toisilta "hengenheimolaisilta", "sielunveljiltä/ -sisarilta".
Kukapa meistä ei tarvitsisi empatiaa ja sympatiaa! Sellaisessa lähimmäisyydessä näkyy jotain siitä taivaallisesta mannasta, joka ravitsee ja auttaa eteenpäin. Päivittäin ja hetkittäin - ihan tuoreena!
Jumalan Siunausta Sinulle Ystäväni ja teille muillekin, joita en tunnista tai tiedä. Sinullekin vl, joka kaipaat ystävällisiä sanoja ja taivaan terveisiä meiltäkin! Ota ne vastaan yhtä ehdottomina ja rakkaudellisina kuin ne on täältä lähetetty!
>>
Jos ei halua tulla takaisin,kun kokee vääränä joukkona sen mistä erotettiin, niin mikä on ongelmana
>>
Jos on ollut huumekoukussa huumejengissä, jossa omat jengiläiset ovat hakanneet ja karkoittaneet jengistä, niin tämä jättää jälkensä. Sellainen voi laukaista sen että jättää huumeet ja vierottautuu siitä eroon. Usein ex-narkomaanit kuitenkin kiertävät kouluissa elämäntyönään huumeista varottaminen. Tämän ymmärtää suurin osa kun kuulee heidän omakohtaiset kokemuksensa. Ei heiltä kysytä että miksi kokee asian edelleen ongelmaksi, jos kerran kuivilla on parempi olla...
Vanhoillislestadiolaisuuden kanssa on aivan sama juttu. Lahkosta pois vaeltaminen on kova, usein vuosia kestävä juttu ja sellaisen kokenut haluaa auttaa muita samoista ongelmista kärsiviä.
Toivottavasti tämä selvensi sitä, miksi jotkut uhraavat aikaansa yrittäessään auttaa vanhoillislestadiolaisuudessa ilmenevistä mätäpaiseista kärsiviä. Nämä "mätäpaiseet" ovat tietenkin vain osa vanhoillislestadiolaisuutta ja jos joku haluaa olla vanhoillislestadiolainen onnellisena uskostaan, niin saa vapaasti olla. Heidänkin on kuitenkin hyvä olla tietoinen niistä vaaroista, joita SRK:ssa piilee.
Jos menneitä vääryyksiä hehkutetaan mukamas hyvinä juttuna, niin sehän tarkoittaa sitä että kyseisiä henkisen väkivallan keinoja voidaan koska tahansa käyttää pahaa aavistamatonta tavallista vl:ää kohtaan. SRK:n anteeksipyyntöä tärkeämpää olisikin edes sen tunnustaminen että 70-luvulla toimittiin ja uskottiin väärin, kun hoitomiehiä pidettiin erehtymättöminä. Tämä toisi turvaa ennenkaikkea tavalliselle vl:lle, joka haluaa vl olla. Kyseessä on siis kaikkea muuta kuin "piehtarointia ikävissä asioissa".
Toki nämä asiat ovat yksilöllisiä ja sinänsä hyvä neuvo on että vääryyksistä kärsinyt ihminen päästäisi irti henkilökohtaisella tasollaan kärsimistään asioista. Kuitenkin vain muistamalla voi unohtaa. Asioista täytyy voida kesustella, niin kauan kuin ne asiat puhuttavat.
Onhan täällä ainakin yksi, joka ymmärtää meikäläisenkin ajatukset!
Hyvä kun tulit mukaan.
Jos asioista ei saa puhua, se kertoo yleensä salaisuuksista, joiden takia pitäisi olla vaiti.
Täällä on toinen ex-vl, joka ymmärtää teikäläisen, siis nykyään "meikäläisen" ajatuksia...:)
Kuinka monta vuosikymmentä Suomessa mahtoi ilmestyä lehti Kansa taisteli - miehet kertovat?
Olin lapsi ja luin sitä. Kuuntelin vanhojen miesten muisteluita. Jos oli joku vähän ottanut, saattoi hän itkeäkin. Niin pahoja traumoja nuorille miehille oli saanut aikaan julma sota. Heille jotka sieltä jostakin olivat palanneet, kuka mitenkin haavoittuneena.
Traumojen hoidossa tapahtumien muistelu ja puheleminen, saman kokeneiden kanssa keskustelu auttaa parantavalla tavalla. Vertaistuki on se sana jota me ammattilaiset - ja ihan tavallisetkin ihmiset - nykyisin ilmiöstä käytämme. Asioita on käsiteltävä yhä uudelleen. Varsinkin tässä tilanteessa, jossa ei ole julkisesti myönnetty vääryyksiä.
Sinä olet kieltämässä eroon joutuneilta ja haavoja kärsineiltä traumaterapeuttisen keskustelun. Aivan samoin kuin jotkut stalinistit yrittivät kieltää 70-luvulla sotaveteraanien julkisen kokemuksistaan puhumisen. Nämä senaikaisen nuorison yritykset loukkasivat sotiemme veteraaneja syvästi.
Onko sinun ehdotuksessasi vaikenemisesta samaa häikäilemätöntä nuoruuden ja kokemattomuuden julmuutta kuin aikoinaan stalinisteissa.
yksi niistä entisistä veeällistä, jotka käyttävät tätä palstaa jonkinlaisena terapianansa. Täältä on selvinnyt uskomattoman paljon hämäriksi jääneitä asioita, myös sellaisia, joitten olemassaolosta ei ole ollut tietoinen, mutta jotka ovat hankaloittaneet elämää.
Minua kummastuttaa, kun monet vl:t näyttävät luulevan, että kysymys on vain uskosta. Kyllä minun kohdallani ainakin on kysymys hyvin pitkälle koko siitä maailmasta ja kulttuurista, jossa kasvoin. Usko oli siitä vain yksi osa. Tähän tavalliseen maailmaan siirtyminen on ollut nimenomaan kulttuurishokki.
Kulttuurishokki oli hyvin sanottu. Itse päätin 17-vuotiaana, että jokin tässä yhteisössä on pahasti vialla ja minun oli pakko lähteä pois. Siinä sitten lensin aivan suojattomana "ulos jumalan valtakunnasta". Kulttuurishokki oli valtava, niinpä unohdin koko vanhoillislestadiolaisuuden kokonaan lähes kymmeneksi vuodeksi. Sitten viime keväänä löysin tämän palstan ja asiat ovat alkaneet selkiytyä kun onkin huomannut että meitä kyselijöitä on paljon, sekä liikkeen ulkona että sen sisällä!
On ollut suuri helpotus lukea muiden samankaltaisia kokemuksia.
Itse koen asian juuri samoin, minullakaan ei ole kysymys uskosta eikä uskonnosta vaan siitä, että olen joutunut kantamaan muistoissani järkyttäviä kokemuksia vuosikymmeniä pystymättä jakamaan niitä kenenkään kohtalontoverini kanssa.
Se julmuus, mistä jouduimme vuosikaudet kärsimään ei ollut uskonnollinen kokemus vaan järjestelmällistä henkistä väkivaltaa. Se, että olen saanut täällä kohdata saman kokeneita ja kuulla muiden selviytymistarinoita, on ollut itselleni kovin terapeuttista.
Se, että vl-julmurit haluavat kieltää heidän vuosikymmeniä salaamista asioista keskustelemisen ja kehoittavat meitä menemään hoitoon, on vain jatkumoa hoitokokousjulmuuksille. Yrittäkäämme ymmärtää heitä, he eivät tiedä eivätkä hyväksy muunlaista tosuutta kuin SRK:n heille syöttämän.
Tämä on hyvä paikka keskustella ja yrittää ymmärtää yhteisöä johon on sattunut syntymään.
Kulttuurishokki on tosiaan hyvin sanottu, kun joutuu lähtemään turvallisesta pienestä piiristä ja huomaa että maailma on hieman erilainen kuin on opetettu.
Voisikohan joihinkin näihin "roikkujiin" sopia
Jes. 4:1
"Ja seitsemän vaimoa tarttuvat silloin yhteen mieheen, ja sanovat: me tahdomme itseämme elättää ja vaatettaa; anna meitä ainoastaan sinun nimelläs nimitettää, että häväistyksemme otettaisiin meiltä pois."
Tuo Raamatun paikka sopisi todella hyvin kaikkiin lakihenkisiin kuppikuntiin. Siellähän halutaan ravita ja vaatettaa itseitsensä.
Jumalan täydellinen ja ehdoton armo ei riitäkään. Pelkkä kristillinen nimi ryhmälle eli seurakuntavaimolle/ -äidille vain, ja sitten pärjätäänkin omilla säännöillä ja omalla täydellisellä, putipuhtoisella vaelluksella, kilvoituksella. Omahurkaus on mennyt Kristuksen ohi ja sen tilalle.
Ikään kuin kukaan ihminen voisi olla synnitön tiukimmankaan ja ahkerimminkaan parannuksen- ja ripinteon jälkeen. Ja mikä siitä jää uupumaan, siihen kelvannee armo näillä vaimoilla, joista tuo kohta puhuu.
Onhan se häpeällistä, jos ei edes Kristuksen nimi ole käytössä!
tällaistakin siinä voisi olla taustalla: kun oma perustus ei kestä jne...
Mitäs vikaa siinä sinun mielestäsi sitten on, että käsittelee näitä asioita täällä, jossa saman kokeneita näyttää olevan paljon?
Mitä vikaa on siinä on että käsittelee ylipäänsä ristiriitaisia asioita? Sehän tuo yleensä vain helpotusta elämään. Monille tämä palsta lienee jonkinlaista terapiaakin.
Onko täällä palstalla keskusteleminen jotenkin este onnellisuudelle? Se, että käsittelee menneisyyden asiat on usein edellytys sille että voi keskittyä juuri tähän hetkeen ts. voimavarat ei mene menneisyyden käsittelyyn, sittn kun ne asiat on kohdattu.
En tunne olevani onneton. Hyviä asioita sattuu päivittäin. Mutta silti minusta olisi hyvä asia sekin, että välit entisiin uskonystäviin ja yhteisöön olisi normaalit. Nyt entinen alisteinen asema näkyy monessa tilanteessa, jopa tuossa avauksessa. Määräilemistä ja komentelemista, mestarointia ja ylhäältä neuvomista! Ei tuolta pohjalta voi keskustella tasavertaisesti.
Koska on pakko elää lähellä tuota liikettä, niin toivoisi, että rinnakkaiselo olisi normaalia. Tavallista ja sydämellistäkin.
Tunne syvää myötätuntoa kokemuksiasi kohtaan, x-vl. On aina niin tavattoman hyvä saada lukea kirjoituksiasi. Kirjoituksissasi on rohkeutta ja voimaa, ja samalla iloakin. Ja armoa. Olen elämässäni kokenut paljon samantapaista kuin mistä olet usein kertonut. Nykyisin tuntuu että menee yhä ankarammaksi. On ajoittan hyvin kuluttavaa, raskasta, kuormittaa sieluani. Elän rukouksessa että joskus olisi taas vapaa vuorovaikutus.
Kyllä menneisyyden kanssa pitää olla sovussa, ettei se vaikuta nykyisyyteesi ja kyllä ristiriitaisuudet kuuluvat elämään.
>> kuitenkin sitten täällä käsittelevät kovasti miltä erottaminen tuntui, miten hassulta harhaopilta vl-usko tuntuu nyt, jne.
Aivan. Näin toimivat kaikki vaikeista traumoista toipuvat. He puhuta ja puhuvat samoista asioista yhä uudestaan.
Se todellakin kuuluu ihmisyyteen. Se on inhimillistä. Siihen ei sisälly ristiriitaa.
Ristiriita on sen sijaan sinun asenteessasi. Ikään kuin et olisi koskaan kuullut miten ihmiset yrittävät toipua heihin kohdistuneesta iskusta, tai vaikkapa rajusta muutoksesta.
Et varmaankaan halua kieltää inhimillisyyttä. Joku saattaisi kuvitella että kristittynä sinulla olisi halu osoittaa kärsineille myötätuntoa, ei kovuutta.
Tulipas paljon vastauksia. Ohhoh täytyy todeta.
Oletko koksaan kuullut, että parasta apua traumaattisiin kokemuksiin saa ihan oikeasta terapiasta, missä psykologi on mukana? Eli yksityis- tai ryhmäterapiasta. Tämä ei ole terapiapalsta ja täällä ei ole terapeutteja. Ainakaan heillä ei ole resursseja tällä palstalla alkaa terapioimaan ja hoitamaan lääketieteellisessä mielessä jotakuta yksilöä. Siksi tätä ei voi pitää traumaattisten kokemusten parhaana hoitopaikkana.
Sitten kommentti vielä näille, jotka kertovat eroettujen ja lähteneiden yrittävän auttaa muita kertomalla omia kokemuksiaan. Hehän vain keskittyvät itseensä, omiin kokemuksiinsa. Ei sillä varoiteta muita, sillä ihmiset ovat erilaisia, eri lähtökohdista. Toisen kokemukset voivat olla aivan päinvastaiset. Toinen voi olla uskossaan onnellinen, pitää sitä suurena Jumalan lahjana ja toinen etsii itselleen rauhaa. Nämä ovat ihan eri asioita ja vain sellainen voi auttaa jolla on rauha sydämessään. Mutta siihenkin tarvitaan Jumalan apua.
Kuitenkin suurin osa vastauksista on sellaisten kirjoittamia, jotka eivät ITSE mitenkään näe asiaansa, mitä ristiriitoja se herättää. Siksi he eivät voi ymmärtää, saati asettua tässä toisen ihmisen asemaan. He katsovat asiaa vain yhdestä omasta näkökulmastaan ja luulevat, että se on vain yksi totuus ja se muka auttaa muitakin, sellaisia joilla ei edes ole mitään ongelmia uskossaan, suhteessa muihin uskovaisiin vaan jotka ovat onnellisia. Miksi heidän pitäisi muuttua samanlaisiksi kuin näiden, jotka yrittävät käännyttää ja avata vl-ihmisten silmiä?
Entä jos he (nykyään vl-uskoiset)ovat onnellisia siinä, missä nyt elävät ja ovat, miksi heidän pitäisi lähteä seuraamaan poiskäännyttäjiä? Siksikö kun käännyttäjien mielestä he eivät voi olla tässä uskossa onnellisia, koska käännyttäjät eivät itsekään olisi onnellisia tässä uskossa.
Todella harmillista, että keskustelu meni heti riitelyksi tähän ketjuun kirjoittaneilla. Ikävää. Heippa!
Voithan lohduttautua sillä, että ei mene veromarkat kalliisiin terapioihin kun täällä voi jutella asioista ilmaiseksi.
Eli tämä on ns.kustannustehokkaampi tapa käsitellä ikäviä ja ristiriitaisia kokemuksia, kun saa kekustella täällä ilmaiseksi.
No eipä näytä olevan apua monillekaan näistä keskusteluista, päinvastoin. Jos joku vanhoillislestadiolainen erehtyy jotakin sanomaan, niin aika pian kiehahtaa joillakin. Täältä ei saa apua, jos oikeasti apua haluaa. Sitäpaitsi oikea terapia oikeassa paikassa, terapiakoulutuksen saaneen vetämänä on auttanut monia, milloin mistäkin syystä.
Täällähän ei ole minkäänlaista sopua syntynyt, päinvastoin riitaisuus vain yltyy. Eikä sitä sopua synnykään. Teillä pitäisi olla ihan oma palsta, missä saatte rauhassa jutella ilman että kukaan vl sekaantuu keskusteluihinne, koska niin moni hermostuu ihan turhaan kun joku vl jotakin sanoo täällä.
Esitit avaajana yhteenvedon keskustelusta. Jatkan vähän ja esitän joitakin huomioita esiin nostamiisi näkökohtiin.
> harmillista, että keskustelu meni heti riitelyksi tähän ketjuun kirjoittaneilla.
Vapaa keskusteleminen ja erilaisten näkökohtien esiin nostaminen ei ole riitelyä. Toistan: jos keskustelijat ovat eri mieltä asioista, se ei vielä ole riitelyä.
Keskustelu muuttuu riitelyksi, jos omia näkemyksiä ei perustella, vaan niiden sijaan turvaudutaan toista mieltä olevien syyttelyyn ja leimaamiseen sekä suoranaiseen pahantahtoiseen panetteluun.
> parasta apua traumaattisiin kokemuksiin saa ihan oikeasta terapiasta, missä psykologi on mukana? Eli yksityis- tai ryhmäterapiasta.
Sanot rohkean kategorisesti: ”parasta terapiaa saa oikeasta terapiasta”. Väitteesi ei kuitenkaan valitettavasti pidä yhtä alan tutkimustiedon kanssa. Vertaistuki on todettu erittäin tehokkaaksi lääkkeeksi monelaisissa tilanteissa ja elämän vaikeuksissa. Viimeksi sitä on Oulussa sovellettu esim. väkivaltaisten perheenisien ja aviomiesten hoidossa.
Yhä enemmän psykiatrisen tuen piirissä toimitaan niin että avun tarvitsijat luovat itse vertaistukiryhmiä jakaakseen kokemuksiaan ja keskinäistä tukea. Moni on saanut samaa kokeneelta myös lukuvinkkejä, itsehoito-ohjeita tms. Olen monesti työssäni kuullut, että ei kukaan muu voi ymmärtää niin hyvin entistä vanhoillislestadiolaista kukin toinen saman kokenut.
Väitän että terveydenhuollon resurssipulassa juuri nettiperusteinen vertaistuki kasvaa rajusti. Esimerkiksi muutamia vuosia sitten perustettu Tukiasema.net on erittäin suosittu, samoin eri teemoista rakentuneet vertaistukiryhmien nettikeskustelut. Tälle alueelle on kehittymässä myös yksityistä yritystoimintaa.
> tätä ei voi pitää traumaattisten kokemusten parhaana hoitopaikkana.
Jostain tarpeesta palstan suosio joka tapauksessa kertoo. Tyhjästä se ei synny. Täällä on lisäksi joitakin varsin lahjakkaista ja viisaita kirjoittajia, jotka ovat antaneet palstalle paljon sisältöä. Myös sinun kirjoituksesi oli hyvin laadittu.
> kommentti vielä näille, jotka kertovat eroettujen ja lähteneiden yrittävän auttaa muita kertomalla omia kokemuksiaan. Hehän vain keskittyvät itseensä, omiin kokemuksiinsa. Ei sillä varoiteta muita, sillä ihmiset ovat erilaisia, eri lähtökohdista.
Viittaat ilmeisesti nimimerkki Admatan puheenvuoroon keskustelussa. Admata sanoi että kun kertaamme täällä sitä mitä tapahtui hoitokokousten aikaan, nämä tiedot auttavat nykyisiä vanhoillislestadilaisia välttämään sortumasta samoihiin erehdyksiin uudestaan.
Sinä et tunnu tähän uskovan. Arveletko siis että herätysliikkeessä ollaan menossa kohti uutta hoitokokouskierrosta? Se olisi ikävää.
Eikö kannattaisi ottaa opiksi omista virheistään ja pyrkiä käsittelemään sisäiset erimielisyydet tällä kertaa rauhanomaisesti, vahingoittamatta ihmisten psyykeä niin rajusti kuin viimeksi. Erityisen raskauttavana pidän itse sitä että hoitokokouksilla ja niiden seuraamuksilla murrettiin ihmisen elämän perustavia ydinsuhteita: suhteita omaan perheeseen ja lähisukulaisiin. Tästä olen joutunut työssäni näkemään surullisia kohtaloita.
Väitteesi, että ihmiset ovat erilaisia, pitää yleisenä lausumana tietysti paikkansa. Mutta erilaisuudestamme huolimatta meillä on jokseenkin samanlaiset inhimilliset tarpeet, kuten ravinto, suoja, sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja ehdoitta rakastetuksi tuleminen. Nämä kysymykset yhdistävät kaikkia maailman ihmisiä, miksipä siis eivät myös vl-uskovaiset ja ex-vl-uskovaiset voisi toisiaan kohdata, jollain tasolla.
> Toisen kokemukset voivat olla aivan päinvastaiset. Toinen voi olla uskossaan onnellinen, pitää sitä suurena Jumalan lahjana ja toinen etsii itselleen rauhaa.
Mikään ei estä nyky-vl-uskovaisia uskomaan omalla tavallaan. Ei ”erotettujen” keskinäinen keskustelu millään lailla estä nykylinjan rauhanyhdistys-uskovaisia harjoittamasta omaa uskontoaan ja keskustelemasta siitä. Vaaditko sinä että Suomessa tai tällä palstalla eivät ihmiset saisi vapaasti keskustella?
Yrität myös väittää että ei-vl ei olisi onnellinen elämässään, tai että hänellä ei voi olla sielunrauhaa. Se ei voi pitää paikkaansa kaikissa tapauksissa. On paljon näyttöä siitä, että vapautuminen itsenäistä ajattelua ja omantunnon vapautta rajoittaneesta ahdistavasta kollektiivisesta ideologiasta on rohkaiseva kokemus. Se saattaa voimistaa ihmisen elämänuskoa ja tuoda sielunrauhan. Kokemus on monille riemullisen vapauttava. Tästä ovat raportoineet monet ahdasmielisistä tiukan kurin kulteista irtipäässeet ihmiset.
Ilon rinnalla ihminen joutuu kuitenkin käymään läpi menneisyyden vaikeita kokemuksiaan, sillä ei niitä pyyhkäistä pois minnekään. Ihminen ei ole kone eikä onnellisuusautomaatti. Keskustelemalla ja käsittelemällä kokemuksiaan rohkeasti ja rehellisesti niiden kanssa pystyy elämään. Sama koskee esimerkiksi väkivaltaisen lapsuuden kokeneita ihmisiä.
> Kuitenkin suurin osa vastauksista on sellaisten kirjoittamia, jotka eivät ITSE mitenkään näe asiaansa, mitä ristiriitoja se herättää.
Tätä en ymmärtänyt lainkaan. On tottakai mahdollista, että keskustelujen seuraaminen saattaa herättää joissakin lukijoissa tunteita, ristiriitaisiakin. Mutta sinäkin olet varmasti samaa mieltä siitä, että jokainen ihminen on itse vastuussa omista tunteistaan. Palstaahan ei ole kenenkään pakko lukea. Lukija voi vapaasti valita, mitä keskusteluja hän alkaa seurata.
> He katsovat asiaa vain yhdestä omasta näkökulmastaan ja luulevat, että se on vain yksi totuus ja se muka auttaa muitakin, sellaisia joilla ei edes ole mitään ongelmia uskossaan, suhteessa muihin uskovaisiin vaan jotka ovat onnellisia.
Kirjoitat moittivasti ”yhdestä totuudesta”.
Päinvastoin, itselleni on syntynyt vaikutelma, että ne jota ovat irrottautuneet vl-uskosta, ovat alkaneet sen jälkeen ajatella entistä suvaitsevaisemmin eivätkä rajaa ajatteluaan yhtä yksisilmisesti vain oman uskonsa näkökulmaan kuin SRK:n ”vain me”-uskoiset. Palstan vl-keskustelijoiden kirjoituksista saa sen käsityksen, että juuri SRK-vanhoillislestadiolaisuus on ”yhden totuuden” hengellisyyttä. Monet teikäläisistä katsovat ettei kukaan missään muussa hengellisyydessä pelastu.
> Entä jos he (nykyään vl-uskoiset)ovat onnellisia siinä, missä nyt elävät ja ovat, miksi heidän pitäisi lähteä seuraamaan poiskäännyttäjiä?
Ei yhtään miksikään. Kokemuksiaan ja ajatuksiaan täällä kirjoittavista harva haluaa ketään käännyttää. Monetkaan eivät sinun tavallasi kaipaa vain yhden mielipiteen hallitsemaa palstaa. Useimmat toivovat asiallista keskustelua, jossa kunnioitetaan toisella tavoinajattelevaa ja hänen oikeuttaan tuoda mielipiteensä esille. Erilaisuus on todellista rikkautta. Saattaa sellaisia käännyttäjiäkin olla puolella jos toisellakin yksittäistapauksiina. Olen lukenut täältä varsin ankaria tuomioita ja ehdottomia saarnatyylsiä kirjotuksia myös vl-uskovaisten kynästä.
Kaiken kaikkiaan, palstalla on kyse kansalaiskeskustelusta, jolla on demokraattisissa länsimaissa pitkät perinteet. Internetin aikana tämä keskutelun vapaus saattaa vihdoin juurtua Suomeenkin. Vakavasti otettavaan keskusteluun kuuluu aina perustelu, ei pelkkä mielipiteiden heittely.
olkaa hiljaa! VL:t eivät ole inhimillisiä, he ovat julmia.
koska "teikäläisyydessä" niitä ei sallita. Mutta usko vaan, että yhteisönne ulkopuolella saa esittää myös sinun vl-mielipiteestäsi eriäviä kantoja ilman minkäänlaisia sanktioita.
>>
tätä ei voi pitää traumaattisten kokemusten parhaana hoitopaikkana.
>>
Psykiatri Oulusta antoikin sinulle hyvän ja perusteellisen sekä ystävällisen oikaisun käsityksiisi. Itse kuitenkin haluaisin sanoa että olen tässä asiassa osaltaan sinänsä samaa mieltä, vaikkakin eri perusteilla. Tällä palstalla sallitaan aivan liikaa sitä että SRK:n uhrien kimppuun käydään edelleen ja hyvin ala-arvoisella henkilökohtaisuuksiin menevällä tasolla joidenkin vl-kirjoittelijoiden toimesta. Lyötyjen lyöminen lisää, ei tarjoa kovinkaan valoisia näkymiä haavojen hoitamiselle. Toisaalta joidenkin teikäläisten käytös täällä voi ehkä antaa sen lopullisen varmuuden että ette todellakaan voi olla minkäänlainen "Jumalan valtakunta", ellei sellainen ole sitten tullut jo aiemmin selväksi.
Toinen asia on sitten, että ne ex-vl:t jotka tarvitsisivat terapiaa ovat kuitenkin hyvin pieni vähemmistö tällä palstalla. Monia innoittaa keskustelemaan yksinkertaisesti sama, yhteinen kohtalo ja kokemukset. Suomi24 tarjoaa keskustelua lähes kaikista elämän osa-alueista, jossa voi keskustella toisen samoista asioista kiinnostuneiden tai samaa kokeneiden kanssa. Tämän palstan aihe ei sinänsä ole sen kummempi kuin vaikkapa keskustelu tupakoinnista. (Sellainenkin palsta täältä muuten löytyy)
Tässäpä lisäksi pari linkkiä vertaistuesta, jollaista tämäkin palsta pieneltä osaltaan tarjoaa, vaikka täällä paljon parantamisen varaa olisikin.
Mitä on vertaistuki? Katso:
http://www.kaprakka.fi/fi/cfmldocs/index.cfm?ID=1376
http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=344
Ps. Sitä en kyllä huomannut että mikä tässä ketjussa olisi mennyt riitelyksi? Tämä ketjuhan on ollut jopa harvinaisen rakentavaa keskustelua. Erilaiset mielipiteet ja käsityksethän ovat keskustelun edellytys. Ilman niitä ei edes voida puhua keskustelusta, vaan asioiden toistamisesta jollainen toki on hyvin yleistä vl-liikkeessä. Se ei kuitenkaan ole keskustelua sanan varsinaisessa merkityksessä.
Ei lisättävää, hieno kirjoitus. Ei ole mennyt koulutus hukkaan :)
analyysistäsi Oulun psykiatri.
Kuulun itse vl-liikkeeseen ja allekirjoitan jokaisen
lauseesi ja sanomisesi. Ihmettelen aloittajan "yksipuolisia" näkemyksiä, ja ajattelen, että hänellä taitaa olla vielä vähän elämänkokemusta, ainakin ns. kriisiasioissa.
Tämähän oli hyvä näyte siitä, miten terapia toimii tällä palstalla. Kiitos sinulle minunkin puolestani.
Aloittaja kehoittaa minua menemään muualle ongelmineni. Tuoko oli hänen pääasiansa tällä keskustelupalstalla? Kovin oli tyly puheenvuoro!
Totta kai keskustelemme keskenämmekin. Se on sitä vertaistukea ja on auttanut syvimpien syövereiden ja masennusten yli. Aloittajan kaltaisten veeällien keskusteluapu on sitten nollannut hetkellisesti saadun avun! Se on jotain käsittämätöntä! Varsinkin kun se tapahtuu oikeassa elämässä!
Täällä on onneksi teitä muitakin.;)
Tuo osuu oikeaan. VL-liikkeessä ikänsä eläneelle on dramaattinen hetki todeta, että on ihmisiä joille hänen "me olemme ainoa oikea joukko" -ajattelunsa ei olekaan totta vaan se pelkästään huvittaa.
Erityisesti täällä pohjois-Suomessa vl-uskoiset tottuvat siihen ettei heidän ajatuksiaan rohjeta missään kyseenalaistaa. Kun lapsi kasvaa aikuiseksi ympäristössä jossa SRK-laiset hassutukset sivuutetaan kohteliaan hienotunteisesti eikä niitä nosteta kyseenalaistaen framille, hänelle on syvä järkytys tulla lukemaan tätä palstaa.
Keskustelu ja kriittinen ajattelu on kielletty niin monen vuosikymmenen ajan, ettei siihen nettiaikanakaan opi.
Niihin yhdyn myös omasta puolestani.
Sinun asenteesi on mielestäni samanlainen rakkaudeton asenne, jota itse aikoinani 60-luvun lopulla pelästyin ja pakenin.
Vaikka veeällät puhuvat paljon keskinäisestä rakkaudesta ja rauhasta yhteisössään, se on minusta ehdollistettua, väärää rakkautta ja rauha petollista rauhaa, joka rakentuu pelkästään yhteisöllisyyden varaan. Raamatusa kerrottu lähimmäisrakkaus on puhdasta, ehdollistamatonta aitoa rakkautta, joka valitettavasti hylättiin 60-80-lukujen aikana totaalisesti vl-uskosta.
hoitokokousajoista vl-piireissä ja nyt jatkavat "heikompiensa" polkemista vielä vuosikymmenien jälkeenkin. On surullista, että ennen niin terve ja puhdas kristillisyys sai 70- ja 80-luvuilla nuo julmat piirteet ominaispiireikseen.
Totta kai tällä palstalla kirjoitellaan siitä, miten kauheaa erottaminen oli. Tämähän nimenomaan on vanhoillislestadiolaisuutta käsittelevä palsta!
Ei tämä ole SRK:n palsta, eikä vanhoillislestadiolaisten palsta!
Tämä palsta on juuri sitä varten, että tällä palstalla keskustellaan vanhoillislestadiolaisuudesta. Totta kai täällä palstalla kirjoittaa myös ne, jotka on erotetut.
Tässä ei ole mitään ristiriitaa.
On luonnollista ja tarpeellsta, että erotetut käsittelevät julkisesti sitä, miltä erottaminen tuntui ja mitä siitä seurasi ja että uskovaisetkin käsittelee sitä, miltä tuntui olla silloin seurakunnassa, kun sellaisia vääryyksiä tehtiin.
Siinä ei ole mitään ristiriitaista, vaan se on luonnollista ja oikein.
Muista se, että tämä on vanhoillislestadiolaisuutta käsittelevä palsta, mutta tämä ei ole vanhoillislestadiolaisten palsta, eikä täällä palstalla päde mitkään sellaiset seikat kuin SRK:ssa pätee. SRK:ssa ei saa vapaasti ja avoimesti keskustella, mutta koska tämä palsta ei ole SRK:n palsta, niin täällä voidaan keskustella avoimesti kaikesta, mikä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyy.
siksi yritätte kaikin keinoin mustamaalata erottamianne ja saatanalle heittämiänne. He eivät siis saisi edes puhua teistä ja vääryyksistänne? Luuletko pystyväsi tukkimaan heidän suunsa?
Ei täällä ihan "päivät pitkät" jouda kupehtimaan, pitää välillä töissäkin käydä, lenkkeillä ja sen sellaista. Moni ketju jääkin harmittavan vähälle huomiolle. Se siitä ajankäytöstä.
Olen mielestäni moneen kertaan selittänytkin tämän, mutta selitän vielä, ethän sinäkään varmaan jouda kaikkia viestejä lukemaan ja uusia aloituksia tulee kiihtyvään tahtiin. No niin, varsinaiseen "ongelmaan":
Minulle Ry oli rakas hengellinen koti lapsesta saakka. Paikkakuntein vaihdoksetkaan "eivät tuntuneet missään", koska samanlainen koti löytyi.
Sitten alkoi kuulua kummia. Eräältä pienehköltä paikkakunnalta siitä ensin kuulin, myöhemmin niitä pidettiin kaikkialla. Päivämiehessä ilmoitettiin seurakuntailloista, jotka myös hoitokokouksiksi mielletään. Siellä käsiteltiin "sisäisiä asioita" ja niistä "ulkopuolisille" kertominen oli kiellettyä. (En kuitenkaan koskaan luvannut olla kertomatta niistä, mitään valaa ei vaadittu.)
Kokoustapahtumat olivat todella uutta, ennenkokematonta ja kamalaa. Puhuttelijoita riitti saarnamiehistä ja papeista aina lähipiirin ystäviin ja sukulaisiin saakka. Voikin sanoa, että olipa niin tai näin, aina syyte väärään henkeen päin.
En voinut siis ajan mittaan enää hyväksyä tuollaista. Lopulta tuli se piste, jolloin olisin tieten tahtoen tehnyt Pyhän Hengen pilkan, jota ei saa anteeksi "tässä eikä tulevassa elämässä". Siitä ei tule synnintuntoa, näin olen ymmärtänyt.
Siihen päättyi kaikki entinen ja alkoi pitkä korpitaival. En olisi ikinä uskonut, että se tulisi olemaan näin pitkä! Vaihtoehtoja ei ollut, olen matkalla taivaaseen.
Kaipaan todella niitä entisenlaisia Ry:n aikoja, mutta en sitä, mikä hoitokokusvuosina otettiin käyttöön, siinä on vissi ero. Tämä kanava on itselleni ollut todellinen helmi. On saanut keskustella samankokeneiden kanssa ja toivon siitä, että noina aikoina eksyneet löytäisivät tiensä takaisin.
Syysterveisin sirkka
..pitäisi tuoda rauha ihmiselle. Minä entisenä vl:na koen rauhaa ilman mitään viiteryhmää. Minusta on mukava seurata tämän palstan kirjoituksia ja joskus itsekin kommentoin ja vastailen. Olen tehnyt muutamia aloituksiakin. Monesti tuntuu, ettei täältä oikein saa vastakaikua omille ajatuksilleen. Tuntuu, että jos asiani poikkeaa jonkun toisen omasta tai oman ryhmän tutuista ja turvallisista ajatustottumuksista, se ohitetaan säännöllisesti. Rauhan ja turvan takiako tämä kaikki? Kuka/mikä pelottaa taustalla?
Olisko siinä syy.
Suurin ristiriita tuntuu olevan ajatuksissasi. Mikähän sinut sai kiihtymään ja kirjoittamaan hoidettuja moittivan aloituksen. Eikö oikeaan uskoon kuulu "siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä sadatelko"? Olet selvästi omasta mielestäsi oikeassa, joten paina tämä mieleesi.
Minua hämmästyttää sellainen sinisilmäisyys, joka sinun kirjoituksestasi paistaa. Haluat ajatella, ettei oikeasti mitään vakavaa ole tapahtunut, ja nämä ihmiset kirjoittelevat vain hajottaakseen ja sinua kiusatakseen. Onko mieleesi tullut, että hoitokokouksia kritisoidaan paljon laajemmin kuin vain erotettujen ja hoidettujen suunnalta, sekä srk:n sisältä, että ulkoa?
Jos vaihdat sanan hoito tilalle raiskaus, voit päästä käsittelemään asiaa oikealta kantilta. Mutta jos olet nuori pojankoltiainen, et todennäköisesti tule tätä vielä vähän aikaan ymmärtämään, toivon mukaan joskus. Raiskaaja tekee ihmiselle pahaa fyysisesti ja henkisesti, pakottaen ja alistaen oman tahtonsa alle. Hoitaja tekee saman henkisesti ja hengellisesti, pakottaen ja alistaen uhrin tahtonsa alle. Häväistys on julkinen ja suuri.
Voit itse valita, miten suhtaudut raiskauksen uhriksi joutuneeseen. Nyt suhtautumisesi on hieman ihmettelevä: "Mitä tuo oikein tuossa valittaa, tyytyisi kohtaloonsa, ei anteeksipyyntö mitään auta." Sitä kutsutaan empaattisuudeksi, että kykenee asettumaan toisen asemaan. Usein on vain niin, että myötätuntoa ei pysty kokemaan, kuin samaan joutuneet. Kun kuljet terveenä ja täysissä voimissasi kadulla, ei tule mieleenkään, että joku voisi tuntea kipua ja tuskaa.
Huomaan, ettet ole kovin paljon vaivautunut perehtymään asioiden syihin. Pidän lapsellisena sitä, ettet osaa pitää keskeneräisiä ajatuksiasi omana tietonasi, vaan kommentoit, pääasiassa nimimerkeillä kirjoittavien tekstejä, nimimerkittömänä. Jos olet mielestäsi oikeassa, voit varsin hyvin kertoa perustelut ja Raamatunkohdat näille ajatuksillesi. Antaa tulla.
Kiitos tasapainoisesta ja kypsästä kommentistasi, nimimerkki Sectori.
Kirjoituksesi on malliesimerkki siitä millä tavoin käydään hyvää keskustelua: omasta itsestään antaen ja paneutuen keskusteluun, esittäen punnittuja ajatuksia ja niiden kunnollisia perusteluita.
Hoitokokousten rinnastaminen raiskaukseen on osuva ja havainnollinen. Tätä vertauskuvaa omalle kohdalleen ajattelemalla ulkopuolinenkin voin saada käsityksen, miltä ne kokoukset ja niiden seuraamukset tuntuivat. Ja miten halventavalta tuntuu nyky-lestadiolaisten meihin kovia kokeneisiin kohdistama ilkeämielinen kovuus ja ylimielisyys.
>Jos olisi oikeasti onnellinen nyt elämässään, niin ei istuisi tällä palstalla päivät pitkät arvostelemassa.>
Esittämilläsi argumenteilla puhut kyllä itsesikin pussiin. Itse en ainakaan haluaisi rakennella uskoani ei-vl:ien vikojen varaan, vaikka se tuntuisi helpolta tieltä. Se jos mikä on tätä niinsanottua omavanhurskautta.
Miksi vl:t (minä mukaan lukien) yleensäkin käy tällä palstalla? Vastaus: Suunnaton uteliaisuus ja kiinnostus siitä, mitä meistä ajatellaan. Tämä palstahan on juuri sellainen kuin voi kuvitella: Osa yrittää keskustella rakentavasti, osalle tämä on hauska vitsailu ja piruilupalsta, osa ovat ilmiselviä palsta-addikteja (hyvässä ja pahassa).
Itse sanoisin kaikille täällä luuraaville ja tänne aikoville sydämellisesti tervetuloa. Sana on vapaa, toivottavasti tyyli ei (mukaillen erästä täällä linkitettyä sivustoa). "Tiestä ja matkasta" keskusteluun vl-mielessä tämä palsta ei yksinkertaisesti sovi.
"Tiestä ja matkasta" keskusteluun vl-mielessä tämä palsta ei yksinkertaisesti sovi.
Auts miten järkyttäviä vastauksia. Ei todellakaan ole mitään halua enää yrittää keskustella erotettujen kanssa, kyllä sen asenteen pitää muuttua myös teillä, jos mieli saada jotain rakentavaa yhteistyötä aikaiseksi vl-uskoisten kanssa. Mutta monihan ei teistä edes halua mitään yhteistyötä, ei halua tulla takaisin, haluatte olla missä olettekin, ette siedä vl-uskoisten kommentteja.. Tosiaan huomasi sen, että eipä kannata millään tavalla teidän kanssanne pyrkiä keskustelemaan.
Ehkä aloitukseni oli vastenmielinen,ajatuksia herättävä, en kuitenkaan tarkoittanut sitä raivoa herättäväksi, mutta silti jos on fiksu erotettu, niin pystyy näkemään omassakin toiminnassaan vikaa. Pitäkää tätä tukikeskustelupalstana, täällähän ei tulla kuin pahalle päälle =o Eihän se minun ongelma ole jos joku haluaa vihassa peuhtaroida loppuelämänsä ajan, se on ihan oma valinta mitä tekee.
Huom.Hyvä teidänkin muistaa, että kaikki vl-uskosta lähteneet eivät ole katkeria ja mustamaalaajia. He valitsivat toisin.
Aloitukseni taisi osua erittäin arkaan paikkaan.
Kauheita vastauksia sain, enää en kirjoita tähän yhtään mitään:)Järkyttävää, miten tyhmästi moni teistä ajatteleekaan!
"Täällähän ei ole minkäänlaista sopua syntynyt, päinvastoin riitaisuus vain yltyy. Eikä sitä sopua synnykään. Teillä pitäisi olla ihan oma palsta, missä saatte rauhassa jutella ilman että kukaan vl sekaantuu keskusteluihinne, koska niin moni hermostuu ihan turhaan kun joku vl jotakin sanoo täällä."
Lueskelin ketjun läpi, enkä mitään riitelyä havainnut. Vastaukset olivat aikalailla samanhenkisiä keskenään. Ainoa riita taitaa olla sinun pääsi sisällä, koska et saanut lainkaan tukea omille ajatuksillesi. Otan osaa.
> Järkyttävää, miten tyhmästi moni teistä ajatteleekaan!
Missä kohtaa oli tyhmyys?
Luepa uudestaan Oulun psykiatrin asiallinen kirjoitus. Riitelyn hän määritteli näin:
"Keskustelu muuttuu riitelyksi, jos omia näkemyksiä ei perustella, vaan niiden sijaan turvaudutaan toista mieltä olevien syyttelyyn ja leimaamiseen sekä suoranaiseen pahantahtoiseen panetteluun."
Huomaatko että sinä syyllistyit juuri tällaiseen toisten pahantahtoiseen panetteluun. Väität toisi keskustelijoita tyhmiksi, mutta et vaivaudu perustelemaan, missä kohtaa ja kuka esitti tyhmän mielipiteen.
Ikävää että vl-uskovaisissa on niin paljon sellaisia ihmisiä joilla on ilkeilevä henki herätysliikkeen ulkopuolelle joutuneita / lähteneitä kohtaan. Sitä on vaikea käsittää. Onneksi kaikki lestadiolaiset eivät ole sellaisia.
mitähän tässä tehdään ? "hoitokokousajoista vl-piireissä ja nyt jatkavat "heikompiensa" polkemista vielä vuosikymmenien jälkeenkin. On surullista, että ennen niin terve ja puhdas kristillisyys sai 70- ja 80-luvuilla nuo julmat piirteet ominaispiireikseen."
Aika ilkeilevä henki vl-uskoisia kohtaan!
saamaan tämän ketjun kirjoituksisista sellaisen käsityksen, että ne olisivat raivostuneita, katkeria, mustamaalaavia jne? Minusta ne ovat yleensä asiallisia.
Vaikuttaa siltä, että sinulla on ollut aivan epärealistinen käsitys ex-veeällien ajatuksista ja mielenlaadusta. Kun saat todenmukaisia vastauksia, ne eivät miellytäkään. Purat sitten pettymyksesi kirjoittajiin sen sijaan, että ajattelisit olleesi itse väärässä.
Vanhoillislestadiolaisuudesta lähteneet (myös erotetut ovat tavallaan "lähteneitä", koska he eivät suostuneet alistumaan pakkoparannukseen) ovat yleensä itsenäisesti ajattelevia ihmisiä. Heillä on heidän omat käsityksensä. Ota se huomioon.