Kävin otsikossa mainitun mission kotisivuilla tutustumassa ja hämmästyin sitä kiitoksen ja ylistyksen määrää.
Tästä tuli mieleeni, miksi es-lestat enempi valittavat kuin kiittävät?
Eikö todella ole aihetta ylistykseen, kun Jeesus on kaiken tehnyt puolestamme?
Kun pääsemme tuntemaan sydämessämme tämän ihmeellisen lahjavanhurskauden, jonka Jumala uskovilleen antaa, niin kyllä alkaa kiitoslaulu soimaan.
Tästä tuli mieleeni, miksi es-lestat enempi valittavat kuin kiittävät?
Eikö todella ole aihetta ylistykseen, kun Jeesus on kaiken tehnyt puolestamme?
Kun pääsemme tuntemaan sydämessämme tämän ihmeellisen lahjavanhurskauden, jonka Jumala uskovilleen antaa, niin kyllä alkaa kiitoslaulu soimaan.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Joo, tässä ku olin viime sunnuntaina Tampereella seuroissa pitkästä aikaa, tuli vaan mieleen kanssa, että missä on kiitos ja ylistys? Ihmiset istuivat apaattisena penkeissään.
"Kiittäkää Herraa, sillä Hän on hyvä, sillä Hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. Hän antaa ruuan kaikille, jotka elävät, kaarneenkin pojille, kun ne Hänen puoleensa huutavat. Hänelle ei kelpaa hevosen voima eikä Hän mielisty miehen jalkojen nopeuteen. Herra mielistyy niihin, jotka häntä pelkäävät, jotka panevat toivonsa Hänen armoonsa".
"Me kiitämme Sinua, Herra Jumala ja Isä, kaikista hyvistä teoistasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta, Sinua, joka elät ja hallitset iankaikkisesti. Amen."
(Lutherin vähäkatekismus)
istun ainakin hiljaa ja sydämeni veisaa kiitosta Herralleni ja Mestarilleni. Vakava naamani vaan mietiskelee syntieni suuruutta(joka kai ei ole kiellettyä?) Hurmoshenki on ihan asia erikseen, et sinä kenenkään kiitollisuutta voi arvostella vaikka niin luuletkin! Herätys!! "onneksi minä en ole kuin nuo muut"
Jos kerran olit paikalla, niin miksi et sitten itse kiittänyt, että olisi ollut edes yksi kiittäjä? Vai pelkäsitkö leimautuvasi "hurmahenkiseksi, jota tallin haju villitsee"? Kyllä Tampereellakin vielä on kiittäviä kristityitä; ehkei kaikki kiitä ääneen. Jumalalle kelpaa kyllä sydämestä lähtevät hiljaisetkin kiitokset kuten huokauksetkin.
en ajatellut, että onneksi en ole niin kuin nuo muut. Mutta ei tekisi pahitteeksi edes joskus nousta ylistämään ja iloita siitä mitä Jeesus on puolestamme tehnyt. En ole yhtään parempi kuin kukaan muukaan. On vain erilaisia tapoja ylistää Herraa!
haluaisin tietää mikä on sitä hurmahenkisyyttä? Miten sen erottaa Pyhän Hengen vaikutuksesta?
Koska P H vaikuttaa kuitenkin kielillä puhumista ym, mitä Raamatusta voimme lukea. Ovatko raamatussa kerrotut paranemiset vain hengellisiä mielestäsi?
Erään kerran keskusteltiin kanssapuheissa soittamisesta ja ylistämisestä. Eräs veli totesi, että kaikki sellainen kuuluu vanhaan testamenttiin.
Minä kysyin sitten, etteikö uudessa testamentissa ole mitään kiitettävää tai ylistettävää?
Vastausta en saanut.
Jos julistuksen rakenne on syntipainotteinen ja sitä kuvataan hyvin yksityiskohtaisesti ja armosta puhutaan sitten lopussa viitisen minuuttia, niin totta kai ahdistus on yleisilme.
Juuri niin Lasse-setä. Samaa mieltä. Luimme Koiviston Markun Nokia-passiosta ja löysimme siitä juuri tuota kiittämistä ja ylistämistä. Kaiken kiitoksen antoivat Jumalalle.
On tunne, ettei seuroihin voi tulla juuri sellaisena kuin on, vaan on se esikuva, joka ahdistaa kaikkine sukkahousuineen ja huiveineen. Siis pitää olla ahtautunut samaan muottiin piilottaen oman persoonallisuutensa. Kaikkien pitäisi olla kuin tulitikut askissa, nuppi samaan suuntaan, ei poltettuja joukossa ja aski tiukasti kiinni. Helposti paniikkihäiriö iskee.
Kun saarna vielä sattuu olemaan syntikeskeinen, niin ei juurikaan uskonlamppu jaksa loistaa, se melkein sammuu.
Sinun vertailusi Nokia/Seura on kovasti tunnepuolella.
Kivaa fiilistä saa vaikka konsertissa tai poikkeavien bileissä - se ei kuitenkaan tee sanomaa paremmaksi.
Arvioinnin pitäisi perustua Jumalan sanaan eikä kokoustunnelmiin.
Nokia edustaa hurmahenkisyttä, siksi se monia viehättääkin. Sananmukainen opetus on tylsää monelle.
Oliko Paavalikin hurmahenki, kun kehotti iloitsemaan joka tilassa?
ollut Koiviston puhetilaisuudessa.
Mieleeni jäi hänen kiteytyksensä: "Kolme t:tä - tunnista- tuhoa- ...." Olen unohtanut kolmannen sanoista.
Kunnia ei tullut kokonaan Jumalalle niinkuin olisi pitänyt. Siis vain minun vaikutelmani.
Siksi olen ollut vain sen kerran.
ettei olisi niin kaavoihin kangistunutta meininkiä?
Kyseessä voi olla mukana tunnepuolikin, mutta Jumalan Sana on tietysti syy, miksi rukoushuoneelle mennään. Miksi kokemus on, että hyväksymätön katse kohdistuu usein kuosista poikkeavaan ulkomuodon omaavaan henkilöön?
Esim kirkkoon on paljon helpompi mennä juuri sellaisena ihmisenä kuin on.
Löytyykö muita arkamielisiä?
Ei siinä viestissä kukaan vastustanut iloa.
Hiukan pitäisi asiaa ymmärtää syvällisemmin.
mieltä
ja hyvä mieli.
Vanha saarnaajamme selitti hyvin Raamattua ja antoipa pari kotiläksyäkin kyläpaikoissa pohdittaviksi.
Minulle tuli hyvä ja kiitollinen mieli seuroista.
mieli, kyseisestä sanan selityksestä. Ensinnäkin puhe oli pelkkää seurakunnan ylistystä ja sen vanhimpien. Varsinkin se kohta tekstistä missä sanotaan näin. Meillä on ruumiilliset isät kurittajina, ja heitä me kavahdamme, emmekö paljon enemmin olisi alamaiset hengelliselle Isälle, että me eläisimme. jotenkin tähän tyyliin.
Hän myönsikin puheessaan, ettei tiennyt, mitä isää tässä tarkoitetaan ja totesi ajattelevansa, että seurakunnan vanhimmille pitää kuuliaiset olla. Kyllä kummeksutti, jopa ihan kauhistutti. Ja tiedän, että saman oli muutkin pahoilla mielin huomanneet.
Kovin pitkälle on paholainen ihmisiä saanut kuljettaa kun seurakunnan vanhimmat on Jumalan paikan varastanee.
niin ei ihme, että tyhjäksi jäit. Mitäs pahaa siinä on , että me seuraamme apostolin neuvoja, joka opettaa, että "olkaat teidän opettajillenne kuuliaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne, niin kuin ne, joiden niistä luvun tekemän pitää"!
Tietosi siitä, että "muutkin oli paholla mielin sen huomanneet" on tuulesta temmattu. Teitä erimielisiä on tosi harvoja seurakuntalaisten keskuudessa, joten älä yleistä omia huomioitasi sanan "muutkin" alle. Näin omin silmin, että monet kristityt sanoivat ko. saarnaajalle kiitokset tuosta puheesta ja saarnaaja tietysti, aivan oikein ohjasi ne ylöspäin, Jumalalle, jolta kaikki hyvä anti tulee.
Mitenkähän olisit itse selittänyt tuon hebrealaiskirjeen paikan, noin ekstempore?
Jos tosiaankin sulla ei ole muuta tekemistä, kuin vahtia, mistä sanasta saada saarnaajaa ottaa kiinni, niin sulle olisi terveellisempää hakea itsellesi jokin muu seurakuntayhteisö, missä ehkä pääsisit "todistamaan oikeasta uskostasi" ja saarnaamaa halujesi mukaisesti, sillä taidat olla pahasti sairastunut tuohon "tuskin parannettavissa olevaan tautiin", käyttääkseni OM:n ilmaisua asialle.
rukoilla Jumalaa sananpalvelijan puolesta (kuten hän seurakuntaa pyysi ), että Sanan Herra avaisi ja valaisisi saarnaajan ymmärryksen ja antaisi joitakin muruja sanan rieskasta ruoaksi köyhille nälkävieraille. Vai oliko sinulla todella sanannälkä, vai menitkö vain juhlapäivän tavan mukaan kuulemaan, josko jotain uutta ja outoa alkaisi kuulumaan.
Muista tuo Raamatun sana: Rikkaat jätti Hän tyhjiksi, mutta (hengessä ) köyhät täytti Hän hyvyydellään.
"Hän myönsikin puheessaan, ettei tiennyt, mitä isää tässä tarkoitetaan ..."
Tässä kohdassa haluan painottaa, että minkähänlainen mieli kuulijalla on ollut?
Meille muille asia oli selvä. Vanha saarnaaja luki vahingossa sanan monikollisena molemmissa kohdissa ja jätti kohdan kotiläksyksi. Meillä kuulijoilla tulee olla myöskin se mieli, että haluamme ajatella myönteisesti. Jos hän jätti sen kohdan tutkintoaiheeksi, niin ei sitä pidä myöskään muuksi tulkita.
sen, mitä itse Vapahtaja Jeesus sanoi opetuslapsillensa ja käski heitä tunnustamaan;"Koska te kaiken sen olette thneet, mitä Minä olen teille käskenyt, sanokaa sen päälle:me olemme kelvottomat palvelijat". Tätä tunnustusta ei juuri kuule niiltä hellarihenkisiltä, joille "kiitos Jeesus" on tullut hokemaksi ja fraasiksi ja lähentelee jo Jumalan nimen turhaan lausumista.
että työtä ja senkin päälle vielä työtä. Eipä siinä jaksakkaan kiittää ja ylistää.
Kuule kylänvaimo, kyllä armahdettu tuntee kiitollisuutta Vapahtajaansa kohtaan. Kyllä se niin vain on, ettemme jaksa kylliksi kiittää tästä suuresta armotyöstä, jonka aivan lahjaksi saamme.
Tuolla ajatusmallilla fraasiksi pitäisi tulla "jumalan terve" tervehdys myöskin?
"Tätä tunnustusta ei juuri kuule niiltä hellarihenkisiltä, joille "kiitos Jeesus" on tullut hokemaksi ja fraasiksi ja lähentelee jo Jumalan nimen turhaan lausumista."
Mutta "Jumalan tervettä" hoetaan joka tapaamisessa? Eikö se ole ihan samaa hokemista tai nimen turhaan lausumista? Hellari- tahi lestaadohenkiset: mitä eroa niillä on? Samaa hurmahenkisyyttä vain eri lahkon nimen alla?
Juuri noinhan asia on. Kun ihmissydämen turmelus ja lihan poisottamattomat taipumukset jäävät täysin tuntemattomaksi; ts. synnin olemus ei ole koskaan kirkastunut kaikessa kaameudessaan sellaisille ylistäjille, niin ei voi ollakaan mitään valittamista. Keitä luulette olevan niiden, jotka viimeisenä päivänä sanovat ylimmäiselle tuomarille:Emmekö me sinun kaduillas soittaneet ja ilolauluja laulaneet..."? Ja kuitenkin ylimäinen tuomari saotaan heille: Menkää pois te kirotut, en minä tunne teitä!
toinen käsky." samoin myös, jos jollekulle yllättä'in jotakin hyvää tapahtuu, vaikka kuinkakin vähäistä, sanotaan: Jumala olkoon kiitetty ja ylistetty! Jumala on tämän minulle suonut yms.
Kaikki tämä olisi Jumalalle otollista ja enemmän Hänen mieleensä kuin kaikki luostarielämä ja kartusilaisuuspyhyys."
ja armosta uskovasta puhuttaessa.
Kyllä pitäisi jokaisen, joka uskoo, että Jeesuksen veri on puhdistanut kaikesta synnistä meidät, alkaa kiittämään ja ylistämään Jumalaa.
Onhan kumma jos mitään vaikutusta ei tuntisi sydämellään, joka näkyisi myöskin ulospäin.
Raamatusta löytyy paljon paikkoja, missä kerrotaan armon vaikutuksista.
Jos sinun ja kaltaistesi täytyy vain itkeä ja murehtia syntisyyttä, se on valintanne. Ette ole päässeet uskomisessa syntiä pidemmälle. Sitä paitsi, tunteetkin ovat Jumalan luomia.
Elävän uskon hedelmät ovat tunteita: ilo, rauha, rakkaus ym
Seurakunnalla on tehtävänä rukoilla sananpalvelijoiden puolesta koko sydämestään, etenkin näinä aikoina.
Mielestäni seurakunta saa syyttää vain itseään, kun metsään menee, jos menee.
Jokainen sananpalvelija palvelee nöyrällä mielellä ja antaa kiitoksen Jumalalle, vaikka kuinka taputettaisi selkään hyvästä puheesta.
Tämän viestiketjun avauksessa kysyttiin, miksi emme kiitä ja ylistä, vaan olemme syntikeskeisiä. Olisi hyvä pysyä aiheessa.
samaa mieltä ,
pysykää aiheessa , ei tarvi lopettaa.
Olen käsitellyt tätä aihetta laajemmin toisaalla.
Eipä siinä ylistystä paljon silloin nouse jos ihminen ei jaksa uskoa syntiensä anteeksiantamukseen Jeesuksen nimessä ja veressä.
Evankeliumin ydinsanoma on jäänyt silloin ihmispoloiselta hämärän peittoon. Yksi tällainen syy on lestadiolaisuudessa vallitseva hengellinen ylpeys, "vain me", "hyvä me" ja "muut Jeesukseen uskovat helvettiin".
Kysyä sopii? Kuinka Jumala joka on rakkaus ja kuollut jokaisen syntien edestä, ja lahjoittaa vanhurskautensa jokaiselle joka uskoo, voisi siunata tällaista?
Toivottavasti kriisit syvenevät siihen pisteeseen, että yhteisön on pakko pysähtyä Kristuksen eteen anomaan armoa.
Kun saa elävänuskon sydämelle kaikki nämä asiat aukenee aivan kuin itsestää.