Hei mummot!
Miten saatte aikanne kulumaan jos elätte yksin ja sukulaiset asuvat suht. kaukana? Äitiäni varten täällä kalastelen vinkkejä. Välimatka meillä on 100 km ja sellaisena se saa pysyä oman mielenterveyteni vuoksi (ikävä sanoa, mutta näin on, mielestäni avioliittoni on tärkeämpi asia kuin se, että toimin kuuskymppiselle äidilleni seuraneitinä ja menetän malttini joka päivä kun hän saa raivareita mitä ihmeellisimmistä asioista, hän lisäksi puuttuu asioihimme aivan liikaa, jos hän asuisi samassa kaupungissa hän olisi meillä JATKUVASTI valvomassa miten asiat kuuluu hoitaa) Samalla kuitenkin kannan syyllisyyttä siitä, että edes ajattelen äidistäni näin. Jos olisi edes jokin vinkki mitä häntä voisi pyytää tekemään päivisin ettei olisi niin yksinäinen. Antakaa asiallisia vihjeitä, koko ikäni olen saanut olla tämän äiti-lapsi -suhteen aikuinen osapuoli, vaikea selittää mutta ehkä joku samassa tilanteessa oleva tajuaa mistä on kyse.
Miten saatte aikanne kulumaan jos elätte yksin ja sukulaiset asuvat suht. kaukana? Äitiäni varten täällä kalastelen vinkkejä. Välimatka meillä on 100 km ja sellaisena se saa pysyä oman mielenterveyteni vuoksi (ikävä sanoa, mutta näin on, mielestäni avioliittoni on tärkeämpi asia kuin se, että toimin kuuskymppiselle äidilleni seuraneitinä ja menetän malttini joka päivä kun hän saa raivareita mitä ihmeellisimmistä asioista, hän lisäksi puuttuu asioihimme aivan liikaa, jos hän asuisi samassa kaupungissa hän olisi meillä JATKUVASTI valvomassa miten asiat kuuluu hoitaa) Samalla kuitenkin kannan syyllisyyttä siitä, että edes ajattelen äidistäni näin. Jos olisi edes jokin vinkki mitä häntä voisi pyytää tekemään päivisin ettei olisi niin yksinäinen. Antakaa asiallisia vihjeitä, koko ikäni olen saanut olla tämän äiti-lapsi -suhteen aikuinen osapuoli, vaikea selittää mutta ehkä joku samassa tilanteessa oleva tajuaa mistä on kyse.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Unohdin mainita, että äidilläni on jonkin asteen ADHD.
täällä mummeli jolla myös kai jonkilainen adhd tai jotain / en tiedä/ mutta:
onko äitisi kodin lähellä päiväkotia?
monet lapset elävät ilman isovanhempia ja päiväkodissa arvostetaan jos siellä käy joku vähän vanhempi ihminen, ei hänen mitään merkillistä tai fiiniä tarvitse tehdä, kunhan olisi läsnä.
mummin syli voi olla maailman paras paikka vaikka mummi éi olisikaan oma.
ajanviete. Jos äidilläsi ei ole sellaista, niin hanki hänelle se, ja patista hänet koneenkäyttökursseille. Aika menee liiankin nopeasti kun surffailee netissä. Ilmeisesti äitisi on jo eläkkeellä eikä hänellä ole harrastuksia? Kannattaa hankkia harrastuksia jo työvuosinaan, että aika ei tule eläkkeellä ollessa pitkäksi.
Äitini on liian aggressiivinen ja kärsimätön... Päiväkotivaihtoehto olisi ihana mutta en osaa nähdä häntä hoivaamassa ketään ja keskittymis- ja hahmottamishäiriö on niin vahva, että tietokoneen käyttö ei häneltä onnistu (ei onnistu pankkiautomaatit eivätkä bensa-automaatitkaan). Juuri äsken jouduin neuvomaan äitiä taas jälleen kerran miten mikroaaltouunin ovi avataan.Ihania ihmisiä olette, kun jaksatte neuvoa, vielä jotain jos tulee mieleen, otetaan kiitollisena vastaan. Äitini on tänään siis täällä käymässä ja alkaa huutaa ja raivota pienestäkin vastoinkäymisestä, tänään 'ryysyinen pukeutumiseni' (normaalit kolmekymppisen työssäkäyvän siistin ihmisen vaatteet) olivat haukkumisen aiheena.
..jos yrittäisit saada äitisi vaikka vain kävelemään joka päivä jonkun hänen ikäisensä kanssa. Siinä tulisi päivälle aina joku määrätty rytmi vallankin kun olisi tuttu kaveri.
Sitten tietenkin kuntosalilla tai uimahallissa käynti voisi piristää kovastikkin.
Kiitos, sitä voisin yrittää. Koiran hankkimista äidille ollaan miehen kanssa myös äsken puhuttu. Äidin kyllä tarvitsisi kuntoilla ja pudottaa vähän painoaan, tykkää vähän liiaksikin hyvästä ruoasta vaikka nyt ei mitään hirvittävän ylipainoinen olekaan. Löytyykö vielä ideoita? :)
En ymmärrä mitä harrastuksia voisi tuollaiselle agressiiviselle ja kärsimättömälle ihmiselle suositella. Eihän kukaan häntä ymmärrä, eikä kestä, jos hän alkaa tiuskia.
Kuitenkin, jotakin hänen pitäisi yrittää.
Mikäli hän asuu suuremmassa kaupungissa, niin olisikohan siellä jokin hänelle sopiva yhdistys. Erilaisiin sairauksiinkin liittyviä yhdistyksiä on paljon, samoin eläkeläisyhdistyksiä.
Vaarana tietenkin on, että hän alkaisi sellaisessakin riidellä ja komennella toisia.
Ainakin minun kotikaupungissani on myös eläkeläisille tarkoitettuja paikkoja, joissa kokoonnutaan esim. kerran viikossa, ilman että niihin tarvitsee varsinaisesti liittyä. Ehkä sellainen olisi helpompaa. Niissä on usein joku luennoitsija, mutta välillä voi käydä vain kahvilla ja juttelemassa.
Lehdessä (ainakin meillä) on myös päivittäin menovinkit. Ne, kun tarkkaan lukee joka aamu, niin aina silloin tällöin sieltäkin saattaa löytyä joku menopaikka. Jos ei menovinkkejä lehdessä ole, niin muita ilmoituksia on varmasti.
Työväenopistossa on erilaisia harrastusmahdollisuuksia, myös ilmaisia luentotilaisuuksia eri aiheista.
NNKY:ssä on tänä syksynä mielestäni ollut erikoisen paljon ohjelmaa.
Kansalaisopisto on yksi mahdollisuus.
Meillä on myös kaikille vammaisille tarkoitettu yhteinen paikka. Ehkä vastaavanlaisia on muillakin paikkakunnilla. Sielläkin voi käydä päivisin ja toisinaan on esitelmätilaisuuksia iltaisin. Myös eri yhdistykset järjestävät siellä kaikille tarkoitettuja tilaisuuksia.
Taas, kun vaalit ovat tulossa, niin kaikenlaisia vaalitilaisuuksia on odotettavissa.
Seurakuntakin järjestää retkiä ja muita tilaisuuksia, esim. Seurakunnan Sinkut.
Lukusaleissa voi käydä lukemassa lehtiä.
Ihan vaan ajankuluksi, voi mennä euron kahville ja pullalle City-Marketiin (siis täällä, ehkä muuallakin). Sieltäkin voi joskus saada juttuseuraa.
Myös ilmaisia kahvitilaisuuksia on liikkeissä toisinaan. Siinäkin tulee kävelylenkki, jossa on joku päämäärä.
Kaupungin busseissa, meillä esim. myös palveluautoissa, voi tehdä kierroksia ja katsella kaupunkia monelta eri suunnalta.
Kyllähän näitä mahdollisuuksia on, mutta niihin on vaan itse mentävä. Ei kukaan tule kotoa hakemaan.
Ehkä ihmettelet miksi olen tällaisista menoista kiinnostunut. Voin sanoa, että olen vuosikaudet joutunut järjestämään ohjelmaa sukulaiselleni, joka on äitiäsi paljon nuorempi, mutta on sairauden vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä, eikä ole koskaan pystynyt harrastamaan normaalisti. Sen se on kuitenkin vuosien mittaan tehnyt, että hän uskaltaa yksinkin mennä lähes tilaisuuteen kuin tilaisuuteen ja tuntee niissä yleensä aina jonkun ja saa juttuseuraa.
Toivon, että äitisikin, vaikeuksista huolimatta, saa jotain sisältöä elämänsä.
Luin juuri, että olette ajatelleet koiran hankkimista. Se on vallan mainio ajatus.
Meillä on ollut kaksi koiraa yhteensä n. 20 vuotta.
Siinä tuli pakostakin ulkoiltua ja tuttavapiiri laajeni mahtavasti. Lähialueen koiraihmiset ovat yleensä tuttuja keskenään, kun tapaavat useammankin kerran päivässä ja koirista riittää aina juttua. Siinä samassa sitten puhutaan muistakin asioista ja saatetaan ystävystyäkin.
Siinä on vaan sitten se, että jaksaako äitisi koiran kanssa, kun sekin vaatii paljon kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Ehkä teillä kuitenkin on ollut koira, joten tiedätte kaiken mitä se pitää sisällään.
Pieni koira olisi varmasti sen ikäiselle naiselle helpompi hoidettava ja kun ne vielä tuppaavat vetämäänkin.
On tietysti makuasia ottaako uroksen vai nartun. Minä en enää ottaisi narttua, kun jouduimme niin paljon juoksemaan lääkärillä kohtutulehduksien vuoksi, kunnes oli pakko leikata, kun hengenlähtö oli lähellä.
Eivätkä ne juoksuajatkaan mukavia olleet.
Hei!
Kommenteistasi johtuen yhä enemmän kallistumme koiran hankinnan puolelle. Äitini, vaikka kärsimätön ja helposti riitaantuva onkin, rakastaa eläimiä ja hänellä on ollutkin joskus koira nuoruudessaan. Koiralle voi osoittaa hellyyttä ja siitä on seuraa, ja ihan totta, saman kulmakunnan koiranomistajat tuntuvat juttelevan keskenään. Ja mistä tietää, ehkä äiti törmäisi vielä johonkin kivaan mieheen, sitä toivoisin eniten, ulkonäöltään hän on erittäin kaunis, luonne vain sellainen turhan kipakka. Olet tehnyt hienon työn kun olet jaksanut olla tukena ihmiselle joka ehkä ilman apuasi olisi mökkeytynyt kotiinsa.
Kaipa äiti olisi koiran hankkinut, jos sellaisen haluaisi?
Itse asiassa, hänen elämäntilanteensa muuttui äskettäin dramaattisesti ja ennen ei olisi ollut mahdollisuutta koiran pitoon, nyt on.