Meitä kasvatettiin aikoinaan sananparsilla, niin koulussa kuin kotonakin. Lähes joka tilanteeseen oli oma kansanviisautensa. Läpi lapsuuden ja nuoruusvuosien näillä viisailla sanoilla meitä ohjattiin, varoitettiin, lohdutettiin...
Tietenkin nämä "iänikuiset" lausahdukset varsinkin murrosiässä tympäisivät, jopa raivostuttivat. Eikä niitä aina ollenkaan käsittänytkään. Mitä sekin nyt muka tarkoitti, että jos kuuseen kurkottaa, niin katajaan kapsahtaa tai parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Höh. Mutta niinpä vain nyt isona on saanut huomata, kuinka mahdottoman syvästi, viisaasti esi-isät ja -äidit ovat asioita oivaltaneet ja sanoiksi kiteyttäneet. Luontevasti olen liittynyt sukupolvien ketjuun ja usein lausahtanut kuin äitini tai mummoni ennen. Ja lapseni ovat tokaisseet: Joo joo, tiedetään.
Sananparsia on kirjoihin ja kansiin kerätty, mutta mitä olivat ne sananpaukaukset, joilla nimenomaa sinua opastettiin? Missä tilanteessa ne sanottiin? Miten oikein/väärin ne käsitit? Jäikö jokin tilaanne erikoisesti mieleesi? Mikä sananlasku tällä hetkellä, tässä iässä, tuntuu hyvältä ja viisaalta?
Tietenkin nämä "iänikuiset" lausahdukset varsinkin murrosiässä tympäisivät, jopa raivostuttivat. Eikä niitä aina ollenkaan käsittänytkään. Mitä sekin nyt muka tarkoitti, että jos kuuseen kurkottaa, niin katajaan kapsahtaa tai parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Höh. Mutta niinpä vain nyt isona on saanut huomata, kuinka mahdottoman syvästi, viisaasti esi-isät ja -äidit ovat asioita oivaltaneet ja sanoiksi kiteyttäneet. Luontevasti olen liittynyt sukupolvien ketjuun ja usein lausahtanut kuin äitini tai mummoni ennen. Ja lapseni ovat tokaisseet: Joo joo, tiedetään.
Sananparsia on kirjoihin ja kansiin kerätty, mutta mitä olivat ne sananpaukaukset, joilla nimenomaa sinua opastettiin? Missä tilanteessa ne sanottiin? Miten oikein/väärin ne käsitit? Jäikö jokin tilaanne erikoisesti mieleesi? Mikä sananlasku tällä hetkellä, tässä iässä, tuntuu hyvältä ja viisaalta?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Sinulla on varmaan mielestäsi hyvä nimimerkki, minusta ei. Olen kauneudenpalvoja ja koen TUON hirviönä.
Kun rakastat sanataitaiteilua, voisit olla vaikka sanatar tai muuta sointuvaa.
En keskusttele kanssasi jos nimimerkkisi on tuollainen.
Tietolaarissa kuitenkin osallistuit keskusteluun? Oletko epälooginen?
Voin kyllä pyytää anteeksi kommenttiani.
Koin nimimerkin jotenkin ylinaiivina ja kirjoitin mielipiteeni.
"Niin metsä vastaa kuin huudetaan."
Muistan, kuinka kerran koulussa n. 10-vuotiaina väittelimme ankarasti opettajan kanssa, pitääkö olla "kuin" vai "kun". Myöhempi ymmärrys korjasi silloisen virheen, mutta sananlasku jäi hyvin eläväksi - ja on edelleenkin tärkeä ohjenuora arkipäivässä.
Isäni nyt 83v, on edelleen sitä mieltä.Eteenpäin pitää mennä, mutta niin että taaksensa kehtaa katsoa.Hyvä aloitys 1,2,3.
Eräs huumorintajuinen opettaja sanoi usein: "Kukas kissan hännän nostaa, jollei ihminen itse!"
Tämän viisauden hän tokaisi jollekin oppilaalle, joka esiintyi viisaanpana kuin olikaan.
Alkuperäisessä muodossaan se on:"Kukas kissan hännän nostaa, jollei kissa itse".
Toinen kissa-aiheinen on: "Kissa kiitoksella elää!" Luulen, että moni lapsi sai tämän kuulla, sillä 30-luvulla ei saanut lasta kiittää. Siitä hän vain ylpistyy.
Ilman muuta oli selvää, ettei lapsi kuitenkaan paremmin osaa kuin aikuinen. Se piti aina lapselle muistuttaa.
Itsevarmaa lasta ei pidetty hyvin käyttäytyvänä. Piti olla nöyrä ja hiljaa.
...velli vie syrjään. Nuorina miehinä arvostelimme naisia "Tyttö on kuin Maammelaulu, ei laaksoa ei kukkulaa".
"teen pois jonkun kauan aikomani inhottavan homman...tartteepa nyt ainakin tämä homma minua, perhana soikoon"
Pistin visusti mieleen, että muistan muistuttaa itseäni TARTTEEPA NYT AINAKIN TÄMÄ HOMMA MINUA.
Kiitos!
"Ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä." Uskoisin, että sama pätee naisiinkin, joten pidä sinä vain mieleisesi nimi.
Täällä on ollut useaankin kertaan näitä sananparsia, mutta eihän lisä haittaa tee.
Esimerkiksi usein kuuli vanhempien sanovan,
jos lapsi oli tehnyt tuhmuuksia.
Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa.
Ei sinulle kunniankukko laula.
kuin selkäsaunassa.
Niin sitä makaa kuin petaa.
Pitäneekö paikkansa?
Nuorena miehenä (lähes poikasena) työskentelin rakennuksella ahkerana apumiehenä.Pomo joskus kiitti meikäläistä ahkeruudesta.Kehut tietenkin saivat pojanklopin tekemään kahta kovemmin hommia.Vanhemmat miehet sanoivat siihen, myöhemmin elämän totuudeksi todetun asian, jota en silloin oikein oivaltanut." Kolme on turhaa maailmassa.Nunnalla nännit,Paavilla pallit sekä Johtajan Kiitos, ilman palkankorotusta".
aamua viisaampi.
Äitini aina tokaisi ,jos puuro oli mielestämme liian kuumaa,jotta:Älä marise ,sulla on pohjatuuli nenän alla.(Tarkoitti ,että puhalla!)
on jäänyt aikuisikään asti, kun äiti muisti usein minulle sanoa; itku pitkästä ilosta. Muistan sen vieläkin, kun olen iloisella mielellä, että kohta tapahtuu jotain murheellista.
Minä en osaa unohtaa tätä lausetta, vaikka vuosikymmeniä on kulunut.
Parku paljon nauramisesta.
Aiheeton hymy on ensimmäinen askel hiipivään hölmöyteen.
- Rehelliset maa perii.
- Ei oppineet ojaa kaiva.
- Se parhaiten nauraa, jolla on vahvin lääkitys.
Pieru pitkästä nauramisesta. Viivytkö kauan----En kahtakaan viikkoa tai kahdestatoista puoleen päivään.(sama aika). Ennen radiossa löi kello 12 lyöntiä ja se oli puolen päivän loppu. Jos oli iloinen ilme sanottiin naama loistaa kuin Naantalin aurinko. Toiset sano kuin Hangon keksi. Mummolla oli sanonta:Sitä sanaa ei suustaan päästä jonka perillä ei käy. Se on hyvä viisaus olen kokenut sen satoja kertoja.
näin:
Sitä sannoo ee sano, jonka kelekassa ee käy.
Olen myös todennut tuon totuuden ja varovaiseksi on tehnyt noissa sanakäänteissään.
Parikin sananpartta :
- Ken kuritta kasvaa, hän kunniatta kuolee.
- Eteenpäin on elävän mieli.
Äidin sääennustus sateisina päivinä:
- Jos se ei kahteen mennessä lopu, niin sitten se ei lopu koko päivänä.
Kyllä routa porsaan kotiin ajaa.
Huuto on hädän veli.
Pois tieltä risut ja männyn kävyt.
Ilta on aamua viisaampi.
Joka laulaen tulee, se viheltäen menee.
Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto.
Silmistä totuuden näkee.
Itse kehu haisee.
Jos naisten viikolla sataa, niin sataa koko kesän.
Varma tieto oli ne kesäpäivät jolloin äiti pesi valkopyykin. Aurinko paisto koko aamupäivän mutta heti,kun äiti sai pyykkiurakan tehtyä ja pyykit oli kuivumassa ulkona palosolassa johon tuli sade ja useimmiten ukkosen kanssa. Monet manaukset ja naurun rähäkät siitä vuosien mittaan vuokrakasarmin pihalta kuului niinä 12vuotena minkä siellä asuimme. Siitä tuli oikein värssy:"talonmiehen muija pesee pyykkiä illalla tai viimeistää yöllä sataa se on varma kuin tärpätti"!
JOS työ olisi herkkua, niin HERRAT sen tekisivät.
Kuulemma Tabermannin ihmettely, että koska demokratiassa kaikki olemme samassa veneessä, niin miksi vain johtajilla on pelastusliivit.
Kansakoulussa (1946-1950) meitä voimallisesti kasvatettiin isänmaallisuuteen. Laulettiin Lippulaulua, Maamme-laulua, Ateenalaisten laulua ja kaiken yllä oli ohje: Laps' Suomen älä vaihda pois sun maatas' ihanaa...sillä
"Oma maa mansikka, muu maa mustikka".
Työn tekemiseen opetettiin eikä siitä pitänyt kiitosta odottaa, sillä "Työ tekijäänsä kiittää". Työ on miehen kunnia. Työstään ihminen tunnetaan. Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty. Kiittämättömyys on maailman palkka.
Omasta onnistumisestaan ei saanut olla onnellinen, ylpeyttähän se ilo oli. Ylpeys käy lankeemuksen edellä.
Ja vielä, näitä minulle eri tilanteissa sanottuja: Valheella on lyhyet jäljet. Kyllä räkänokastakin ihminen tulee, vaan ei tyhjän naurajasta. Arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin. Rumat ne vaatteilla koreilee. Puhtaus on puoli ruokaa. Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin. Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa. Ei haukku haavaa tee. Oma koti kullan kallis. Herran pelko on viisauden alku. Kertaus on opintojen äiti. Maasta se pienikin ponnistaa. Ahkeruus kovankin onnen voittaa. Velka on veli otettaessa, veljenpoika maksettaessa. Totuus ei pala tulessakaan. Talo elää tavallaan, vieras käypi ajallaan.
Noinhan sitä ennen joka kodissa ja koulussa. Lasten piti näkyä, ei kuulua. Koulussa ei saanut edes kuiskata kaverille tunnilla. Se on minusta niin väärin kuin olla voi, että keskinäistä opettamista ei sallittu. Toisen neuvominen ja yhteistyö lasten kesken tulkittiin vilpilliseksi ja pahimmassa tapauksessa lunttaamiseksi ja johti käytöksenalennukseen.
Noilla eväillä kasvatettiin porukka umpimieliseksi ja tunteitaan peitteleväksi.
Näinä vapautumisen aikoina on sitten monen vaikea ymmärtää vapaampia tuulia, vapaata kasvatusta, peräti homoliittoja, sodan vastaisia mielenosoituksia jne. uudenaikaisia kotkotuksia, joista ei vanhoina hyvinä aikoina edes unta nähty.
Maailma muuttuu Eskoni, sanoi eräs isä jo 140 v. sitten.
Ei kannettu vesi kaivossa pysy.
Elää ja anna toistenkin elää.
Jokainen pesköön likapyykkinsä itse.
Sonta ei haise ,jos sitä ei möyhi.
Maasta se pienikin ponnistaa, pientäkin joskus onnistaa.
ponnistaa, josei maaasta niin sänkynpäästä.
Silti ne asiat onnistuu.
mennessäni kihloihin, eräs viisas sanoi, älä ihmeessä häntä ota sillä
" mies se tulee räkänokastakin, muttei tyhjän naurajasta."
Se parhaiten nauraa, jolla on lääkitys kunnossa.
- Ei ole koiraa karvoihin katsomista. Sanottiin useinkin, kun ei tykännyt jostain ihmisestä.
- Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa. Jos en nyt heti jossain asiassa onnistunut, lohdutettiin näin.
- Oma apu paras apu.
- Pane paska asialle, mene itse perään.
- Suu säkkiä myöten.
- Puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa.
että:
Oma suu on lähempänä kuin kontin suu.
Sitä voisi soveltaa noihin kansanedustajiin. Se on tuo oma palkka aina tärkeämpi eläkeläisten
puolitetut indeksit.