puhu eikä pussaa.
Kerron tositarinan teille......
Eräs nainen hempeitten hetkien jälkeen huokaisi kullallensa, että olipas se ihanaa ja olitpas sinäkin ihana, johon mies vastasi : "no et sinäkään mikään pulloperse sika ole"
Kerron tositarinan teille......
Eräs nainen hempeitten hetkien jälkeen huokaisi kullallensa, että olipas se ihanaa ja olitpas sinäkin ihana, johon mies vastasi : "no et sinäkään mikään pulloperse sika ole"
Vastaukset 13
Vanhimmat
-selvästi isänsä poika.. :)
nainen, joka on saanut omakseen suomalaisen miehen, joka puhuu ja pussaa. Ihmettelenkin, mikä estää ihmisiä puhumasta, puhumasta, puhumasta. Ei kai toinen aina voi toisen ajatuksia lukea. Meillä puhetta piisaa, yksikään aihe ei varmaan ole jäänyt ruotimatta.
Kyläillessä usein ihmettelen juroa puhumattomuutta, jonka voi havaita, ja kuulla, kaksinkeskeisissä keskusteluissa perheenemännän valittaessa asiasta.
-ihmettelet juroa puhumattomuutta..-niinpä niin,käveleppä sen juron saappaissa päivä,niin ehkä ymmärrät,et maailma ja asiat ei ole mustavalkoisia.. :)
saanut osaani vaikeuksista, erehdyt. En vain niistä tänne viitsi kertoa. Olin kerran kuntoutuksessa, jonka vaikein tapaus itse olin. Ihmettelin, kun hyvästellessämme toisiamme, eräs rouva kuiskasi korvaani: "Älä koskaan anna periksi, äläkä menetä optimismiasi". Jälkeenpäin mietin olinko ollut liian lapsekas.
Kai meistä kukin pelaa elämänpeliä omilla korteillaan.
No johan oli mieheltä vastaus..Ei tiedä,itkiskö vai nauraisko....
nainen otti huumorin kannalta ja purskahti sen kuultuaan itse nauruun.
Kyllä suomalainen mies osaa puhua ja pussatakin.
Meillä on niin päin, että mies osaa ilmaista paremmin tunteensa kuin minä! Itse en osaa kehua toista "päin naamaa" täytyy aina vetää jotenkin vitsiksi kun toinen alkaa puhua tunteista. Täytyy oikein pinnistää, että saa sanottua jotain kaunista. Onkohan tämäkin lapsuuden perua, mitä mieltä olette? Tunteitaan ei saanut näyttää lapsena.
onneksi olenkin. olin kymmenen vuotta naimisissa ja ukkoni ei tykännyt siitä. että puhua pälpätin muka koko ajan. se oli aina omissa oloissaan töitten jälkeen sohvalla. ja jos kattelin sen kanssa telkkaa, enkä kerinyt aina joka kohtaa näkemään, niin sitten kysyin siltä aina, et mitä on tapahtunut, niin se ei koskaan kertonut, tokas vaan että kattele itte, vaik olisin ollut tekemässä meille iltapalaa. sänkyhommat kyl oli tärkeitä, mut siihen se meitin yhteset hetket sit jäivätkin. loppuaikoina mä en olis saanu puhua ollenkaan. se heti huomautteli, et älä koko ajan puhu, vaikken ois puhunutkaan.meillä oli siis sellainen SANATON AVIOLIITTO.
paren ko munaton,ainaki nuin tuottajain näkökulumasta ;)))
kullakin
ei niin pöljää - miestäkään...
kaupanpäällisiksi eikun "kaiken" päätteeksi samainen mies oli tokaissut naiselleen:
"olipas mukava käydä selluliittitehtaalla vaihteeksi, en ole ennen käynytkään".
Mitäs te tytöt, miksei pojatkin tuumaatte tuollaisista pehmopuheista ja lemmenlurituksista?
pyöriesä "sellutehtaan" katolla!Eipä siinä kerkiäs palijo lemmestä luritella,ko olis niinkö nykyaikhasen hieromatoolin kyyisä.;DD iltaa taas!