Suomalaisista häistä on muodostunut tänä päivänä suurimmaksi osaksi farsseja. Morsiamien puvut on monesti ( ainakin julkkisten ) kamalia luomuksia, joista moderdisti sanotaan"upea",vaikka mieli kirvelisi pettymyksestä. Puku on yläosasto mahdollisimman avonainen, kun seksiasu konsanaan. Vain sivuhalkio puuttuu... Ja morsiuspuvun värillä ei ole väliä - mennään kirkkoon kirkkaanpunaisessa, turkoosissa, vihreässä - ei sentään mustassa kuten vuosisata sitten. Olkoonkin, ettei valkea väri tänä päivänä moisessa asussa kuvasta viattomuutta! Morsiuskimppu on pari kallankukkaa, joka joskus miellettiin vain suruvihkoihin. Ei sentään voikukkia...
Häissä sitten rahastetaan: ryöstetään morsian tai sulhanen ja hattu kiertää rahaa anoen ryösteyn vapauttamiseksi.
Suomalaisesta hääjuhlasta puuttuu nykyään persoonallisuus, ehkä myös omaperäisyys. Vaikka perinteitä halutaan noudattaa ja jokaisesta juhlasta halutaan ikimuistoinen, ampuu se joskus yli kaikessa yritteliäisyydessään. Tuntuu, että itse päätapahtuma - avioliiton solminen unohtuu. Tärkeintä on vain ulospäin annettu näyttö - upeat juhlat. Juostaan melkeinpä kilpaa varamaan juuri määrätty hääkirkko jo vuosi ennen vihkimistä, vaikka ennen (eikä sitten jälkeenkään ) ei käydä kirkossa tuskin lainkaan. Häälahjalista on kuin kirje joulupukille, jolta odotetaan melkeinpä kuuta taivaalta. Ja jonkin ajan kuluttua häistä astuu se entinen arki kuvaan. Ablodit ovat vaimenneet ja hääkuvan päällä pölykerros.
Kyllä mielestäni häistä voi tehdä hyvän,lämpimän juhlan pienelläkin vaivalla ja metelillä Unohtamatta sitä itse syytä: avioliittoa. Sitä tärkeää päivää, kun lupaat ja tahdot olla hänen...arkenakin...hääjuhlan jälkeen.
Häissä sitten rahastetaan: ryöstetään morsian tai sulhanen ja hattu kiertää rahaa anoen ryösteyn vapauttamiseksi.
Suomalaisesta hääjuhlasta puuttuu nykyään persoonallisuus, ehkä myös omaperäisyys. Vaikka perinteitä halutaan noudattaa ja jokaisesta juhlasta halutaan ikimuistoinen, ampuu se joskus yli kaikessa yritteliäisyydessään. Tuntuu, että itse päätapahtuma - avioliiton solminen unohtuu. Tärkeintä on vain ulospäin annettu näyttö - upeat juhlat. Juostaan melkeinpä kilpaa varamaan juuri määrätty hääkirkko jo vuosi ennen vihkimistä, vaikka ennen (eikä sitten jälkeenkään ) ei käydä kirkossa tuskin lainkaan. Häälahjalista on kuin kirje joulupukille, jolta odotetaan melkeinpä kuuta taivaalta. Ja jonkin ajan kuluttua häistä astuu se entinen arki kuvaan. Ablodit ovat vaimenneet ja hääkuvan päällä pölykerros.
Kyllä mielestäni häistä voi tehdä hyvän,lämpimän juhlan pienelläkin vaivalla ja metelillä Unohtamatta sitä itse syytä: avioliittoa. Sitä tärkeää päivää, kun lupaat ja tahdot olla hänen...arkenakin...hääjuhlan jälkeen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
minä aina välillä itseäni muistuttelen kun häitä mietin, että tärkeintä on se että rakkaani kanssa menemme naimisiin ja haluamme koko loppuelämämme yhdessä viettää! Eikä se onko aivan kaikki niin tip top.
Semmonen normaali järki voi vähän himmentyä jos alkaa liikaa touhottamaan häistä ja joistakin yksityiskohdista :)
Hei!
Olen kanssasi aivan samaa mieltä siitä, että pääasia häissä on avioliiton solmiminen. Mutta ymmärrän oikein hyvin, että kyseistä päivää haluaa juhlistaa siten, miten kokee sen parhaimpana.
Itse menin naimisiin melkein kymmenen vuotta sitten ja järjestimme pitkälti samantyyppiset häät, joita kommentoit. Mulla oli jopa kallankukkia hääkimpussani! ;-) Mutta vaikka häät olivatkin juuri sellaiset, mitä tuolloin (ja edelleenkin) järjestetään, ne olivat meidän häämme. Halusimme panostaa häihimme rahaa ja tehdä niistä juuri sellaiset, mistä varsinkin minä haaveilin. Miehelle olisi varmaan riittänyt pelkkä maistraatti. :-)
Nykyään on ihana katsella videolta meidän ilmeitämme, läheisten ilmeitä ja kaikkia tapahtumia, joita häissämme järjestettiin. Mun mielestä kaikki päätökset, joita tuolloin teimme, olivat onnistuneita päätöksiä. Eli summa summarum: jokainen järjestäköön juuri sellaiset häät, mitä haluaakin, sillä tuon päivän lumo säilyy pitkään. Varsinkin, jos suhde itsessään pysyy hyvänä. :-)
Ja haluan omannäköiset häät. Pukeudun sellaiseen asuun, jossa tunnen itseni kauniiksi ja omaksi itsekseni. Otan sellaiset kukat, jotka ovat mielestäni kauniita. Juhlimme isolla porukalla ja haluan paljon leikkejä. Nämä ovat MEIDÄN juhlat ja haluan niistä MEIDÄN näköiset. Jos joku ei voi sietää minun turkoosia morsiusmekkoa ja kallankukkia hääkimpussa niin hänen on ongelmansa, kunha MINÄ näen ne kauniina ja omana persoonani. Jos pukeutuisin valkoiseen kermahörselöön ruusujen kera niin en tuntisi itseäni omaksi itsekseni. JOKAINEN TYYLILLÄÄN JA OLKAA YLPEITÄ SIITÄ!!