poika on lähdössä elämänsä ekoihin nassikkapaineihin ja äiti joutuu maton reunalle. ollaan sen verran käyty touhua ihmettelemässä ihan katsojina, että suunnilleen tiedän rutiinin, oikeanväriset trikoot ainaskin osaan kaivaa esille, mutta.... miten neuvoa poikaa?
ilkeänkö edes istua sinne raavaiden miesten keskelle? ja mitä minä siellä teen? kun toiset neuvoo kasvattejaan asiantuntevasti jos milläkin termeillä minä voin vain korkeintaan kannustaa, että "hyvä hyvä".
osaisiko joku antaa "kikkoja", mitä neuvoa pojalle (joka siis on ihan vihreä itsekin, vasta vajaan vuoden salilla käynyt).
ilkeänkö edes istua sinne raavaiden miesten keskelle? ja mitä minä siellä teen? kun toiset neuvoo kasvattejaan asiantuntevasti jos milläkin termeillä minä voin vain korkeintaan kannustaa, että "hyvä hyvä".
osaisiko joku antaa "kikkoja", mitä neuvoa pojalle (joka siis on ihan vihreä itsekin, vasta vajaan vuoden salilla käynyt).
Vastaukset 8
Vanhimmat
Terve!
Poikasi on vuoden jo harjoitellut. Hienoa!
Kannattaa sanoa että tekee vaan samoja liikkeitä kuin mitä harjoituksissa ja että vastustaja ei nassikkapainissa ole sen kummempi kuin salilla oleva harjoitusvastustaja.
"Hyvä,Hyvä" on riittävä kannustus, sillä ei ohjeiden huutaminen kilpaa valmentajan kanssa auta mitään, päinvastoin.
Tero Luostarinen
Itse sanon matolle mennessä: tee parhaasi, se riittää. Aika monta sataa treeniä olen nähnyt, mutta "opettamaan" en ryhdy, sen tekevät valmentajat salilla, ja sen opetuksen varassa mennään, koska aina ei kulmaan valmentaja ehdikkään. Väliajalla huiskuttelen pyyhettä ja korkeintaan pari kannustavaa sanaa sanon.
Pienempänä vähän seurasin, että kävivät veskissä sopivaan aikaan ja söivät kevyesti ottelun jälkeen.
kyllä se riittää että kun huudat "hyvä hyvä" ja elät hengessä mukana. nimittäin ainakin omalla kohdalla on niin, että ei ne meidän seuran pojat kuule yhtään mitään mitä niille matolle huutaa ohjeita... joten rohkeasti vaan huutamaan "hyvä hyvä". ja muista että jos joku ottaa homman videolle; siis sinun toimesi maton reunalla; niin sitäpä on vasta kiva sitten myöhemmin katsella ja päivitellä, että "olenko minä tosiaan tuossa?".
Nyt nämä jo vastanneet ja vielä vastaamattomat painin asiantuntijat voivat nauraa ihan vapaasti. Minä nimittäin jouduin ihan yllättäen tässä tämän syksyn kisoissa poikani maton reunalle, kun ei oma valmentaja ehtinytkään.
No ensin arastelin kovin asiantuntevan näköisiä herroja siinä samassa virassa kuin itsekin olin, mutta suulas naisihminen kun olen, en kauan malttanut pysyä hiljaa.
Ihan ensiksi pitää muisuttaa, että on vapaan kausi menossa ja pojat, varsinkin aloittelijat sen unohtavat välillä. Eli yrittävät vaan sitä niskalenkkiä ja käsivarsiheittoa. Kun aloin muistuttaa, että jalkaan saa mennä, alkoi tulla tulostakin (siis pinnoja, jotka tuli siitä, kun poika tarttui toista jalkaan ja kamppasi - mikä lie liike - en tiedä). Samoin kun vastustaja oli likellä maton reunaa, huusin, että työnnä ulos - ja pinna tuli taas. Kun pojat olivat "kontallaan" matolla, omani vähän hätää kärsimässä kehoitin kiertämään selän taakse ja sinne pääsikin - pinnoja tuli, en vain tiedä miksi, joku viisaampi voi sen selittää.
Ja sitten kun oma poika joutui alle neuvoin tietysti, että menee mahalleen ja sieltä ylös, eli ei jäädä makoileen toisen alle - ottelu loppuu äkkiä.
Ja kuten tekstistä moni jo päättelikin, kokemukseni painista perustuu muutamiin seurattuihin kisoihin ja harjoituksiin.
minä kun en saa noita pikkupoikia sitten niin millään kuuntelemaan...tai ainakaan niin että tekisivät sitä mitä heidän siinä tilanteessa pitäisi tehdä.
Mun poika on ite vielä niin kokematon, että se taitaa odottaa niitä ohjeita. Välillä katselikin vain minua tyylillä, että mitäs mä nyt teen. Piti muistuttaa, että seuraa vastustajaa, ei minua.
Meluhan on maton reunalla kova, että valmentajan (miehen) ääni hukkuu siihen meteliin helposti. Mun ääni kuulemma kuului hyvin sen mieshuutelun lomasta. Näin kuulin jälkikäteen matseja seuranneilta. Toivoin vain, että olisin itse osannut enemmän, mutta kai se tästä - alkava harrastus vasta.
Tärkeintä on, että se kulma ei ole tyhjänä ja se joka kulmalla on seuraa nimenomaan sitä ottelua jonka kulmalla on.
Monesti adrenaliini vie pientä painijaa, niin ettei ohjeitä kuule. Äiti joka pystyy ekassa matsissa antamaan ohjeitä on kyllä yhtä harvinainen tapaus, täytyy melkein olla jonkin lajin urheilutausta, että pystyy johonkin järjelliseen siinä adrenaliini humalassa :)
poika tiukasti syliin ennen ottelua katse silmiin,ja sanot,hyvin tämä tästä menee minä olen kokoajan maton reunalla kannustamassa sinua,meni niin tai näin sillä ei ole merkitystä pääasia että olet rohkea menemään matolle painimmaan;)