miesystävälläni on todettu vuosi sitten skitsofrenia. olin hänen mukanaan hiljattain sairaanhoitajan juttusilla parikäynillä. kuulin sairaanhoitajalta, että hänen tapauksessaan on monia tälle sairaudelle epätyypillisiä piirteitä. mies muunmuassa pystyy lukemaan, keskittymään, töihinkin. sairaanhoitaja jopa ihmetteli, että miten ns ääntenkuuluminen ei ole vieläkään hiljennyt, vaikka lääkkeitä siihen on kokeiltu vaikka kuinka.
pitäisikö tässä epäillä, että diagnoosi on väärä?
vuosi sitten mies joutui ns pakkohoitoon itsetuhoisten ajatusten vuoksi. oli ahdistunut ja vainoharhainen, ei saanut nukutuksi, alkoholin käyttö riistytyi käsistä. nyt tilanne on todella hyvä. väsyy vielä helposti ja tarvitsee aika pitkät yöunet, mutta pystyy todella em juttuihin. eli on kuntoutunut todella hyvin.
tekevätkö lääkärit vääriä diagnooseja? jos äänten kuuleminen on ainoa merkki skitsofreniasta, niin onko se sitten heti sitä? vai voisiko olla kyseessä vaikka masennus (ensin diagnosoitiin siksi), joka olisi paranemaan päin? ja onko tuolla edes väliä? lääkkeet ja hoito taitavat kuitenkin olla samat.
pitäisikö tässä epäillä, että diagnoosi on väärä?
vuosi sitten mies joutui ns pakkohoitoon itsetuhoisten ajatusten vuoksi. oli ahdistunut ja vainoharhainen, ei saanut nukutuksi, alkoholin käyttö riistytyi käsistä. nyt tilanne on todella hyvä. väsyy vielä helposti ja tarvitsee aika pitkät yöunet, mutta pystyy todella em juttuihin. eli on kuntoutunut todella hyvin.
tekevätkö lääkärit vääriä diagnooseja? jos äänten kuuleminen on ainoa merkki skitsofreniasta, niin onko se sitten heti sitä? vai voisiko olla kyseessä vaikka masennus (ensin diagnosoitiin siksi), joka olisi paranemaan päin? ja onko tuolla edes väliä? lääkkeet ja hoito taitavat kuitenkin olla samat.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Skitsofrenian ja masennuksen hoito ja lääkitys ovat täysin toisistaan poikkeavat, joten diagnoosilla on todellakin väliä. Vääriä diagnooseja tehtaillaan tuon tuostakin, sairaalassahan ei anneta pakkohoidetulle minkäänlaista hoitoa, vaan pumpataan lääkkeitä sen verran, että potilas saadaan ulos sairaalasta, tutkimukset ovat mitä ovat, täysin henkilöistä riippuvia. Suomalaisten lääkäreiden ja sairaanhoitajien tiedot ja kyky tehdä loogisia johtopäätöksiä on todella surkealla tasolla, harva edes tietää sitä, että pelkkä unettomuus aiheuttaa ihmiselle vainoharhaisen psykoosin jo parin vuorokauden valvomisen jälkeen, ja tällainen voidaan, ja ikävä kyllä yleensä tulkitaan skitsofreniaksi. Skitsofrenian määritelmää on kaiken lisäksi lievennetty, joten nykyään diagnoosi ropsahtaa helpommin kuin takavuosina.
Mä olin psykoottinen ja loppulausunnossa millä uloskirjottivat sairaalasta annettiin ymärtää että tämä olisi skitsofreeninen prosessi, minkä avohoidossa lääkäri ja psykologi kumos. Niin että tämmöstä täällä.
Heitetään nyt tähänkin vastaus. Lukekaa sillä mielellä.
Äänten kuulemiseen voi suhtautua kuten unien näkemiseen eli normaali ilmiö periaatteessa. Minä välttäisin psyykenlääkettä ja koko psykiatriaa ja jos mahdollista, niin järjestäisin miehelle rauhallisen ja perusturvallisen paikan asua ja olla. Liikunta on hyväksi. Hiljaisuuskin voi olla hyväksi.
Diagnooseissa on se vaara, että ne alkavat olla sitten sitä ainoaa todellisuutta. Toisaalta ei ne termit asianomaista auta, voivat vain vähentää luottamusta ja lisätä tarpeettomia mielikuvia. Perusasiat kuntoon kuten asunto, ruoka, siisteys ja oma rauha.
Vainoharhassa vainon tunne ja uhka ovat todellisuutta hänelle, harha on meidän termi sille että emme ymmärrä mikä uhkaa. Uhka voi olla ajattelevalle jokin selvä ristiriita ihmisten ja yhteiskunnan käytöksessä jota me terveet emme onneksi osaa nähdä. Ehkä tuo edellinen oli huonosti sanottu??
Tämä vastaus ei varmaan autttanut, mutta ainakin totta on se, että dignoosit ovat hetken arvioita. Hyvin epäselviä käsitteitä jotka vain joku ns. auktoriteetti antaa. Pitää kokea jotakin jotta sen ymmärtää. Näin ei kai ole yleensä kun näitä psyykentermejä käytellään. Ihmisiä on muutenkin turhan helppoa luokitella ja määritellä. Ne voivat etäännyttääkin ja syrjäyttää normaalia yhteyttä ja kanssaoloa...Minusta ko. termit eivät ole millään tavoin tärkeitä.
En väitä ymmärtäväni asiaa. Tämä on yleinen keskustelupalsta, joten voit saada vähemmän hyviä vastauksia.
skitsofrenian merkki, mutta jos tuntuu siltä että ääniä pitää totella, tai ei pysty erottamaan onko äänihavainto tullut pään sisä- tai ulkopuolelta, niin sitten on joku skitsofreniatyyppinen häiriö (huom. niitä on monia erilaisia). Hienoa, että miesystäväsi on kuntoutunut niin hyvin! Äänten kuuleminen on myös oire, joka voi "jäädä päälle", vaikka muuten olisi kuntoutunut.
Onhan sillä jotain väliä että mitä sairastaa, mutta ehkä kenenkään oirehdintaa ei pysty aivan tarkkaan nimeämään ja luokittelemaan niin että diagnoosi istuisi kuin nyrkki silmässä.
Itselläni on sellainen mielikuva että skitsofrenia-diagnoosia ei tehtäisi kovin helposti nykyään (joku muistaa asian juuri päin vastoin tuolla aiempana keskustelussa). Tiedä siitä sitten. Olen käsittänyt niin että ihminen voi sairastaa "skitsofreenisen psykoosin" joka on ohimenevä, kestoltaan noin alle puoli vuotta. Oirehdinta on muutoin samanlaista kuin skitsofreniassakin -skitsofrenia-diagnoosia vain ei haluta tehdä ennen kuin oireilu on pitkällistä. (Itselläni on ollut skitsofreenistyyppinen psykoottinen häiriö diagnoosina jo monta vuotta -vaikka lääkärit ovat vaihtuneet, ei tuota ole haluttu muuttaa skitsofreniaksi.)
Oletko varma että sairaanhoitaja tiesi mistä puhui? Mitä se sillä epätyypillisellä tarkoitti? Ihmettelikö se miehesi hyvää suoriutumista oireista huolimatta? Oliko se sen oma näkemys vai lukiko se sen jostain lääkärin kirjottamasta paperista? Psykiatrian saralla näkee hoitajia joilla ei oikeastaan ole hittoakaan tietoa mistään.
Moni skitsofreenikko käy töissä tai pystyy muuten moniin asioihin siinä missä muutkin. Jotkut taas ovat ihan romuna. Skitsofrenia määritelmänä pitää sisällään hirvittävän määrän erilaisia asiantiloja.
Ei kai se taudin nimi ratkaise, ennemmin se että saa oikeanlaista apua. Miehelläsi varmaan on neuroleptit käytössä harhojen takia. Niin, ääni- ja vainoharhat taitavat mennä psykoottisuuden piikkiin.
Skitsofrenia vain on niin voimakas ja mielikuvia herättävä nimike, että sattaa haluta tietää että onko tämä sitä vai eikö tämä ole sitä. Joko tai. Oikeastaan en tuota viestiäsi lukiessani tajua, mikä nyt on sairaudelle epätyypillistä. Ääniharhojen sitkeys on valitettavan tavallista. On myös ihan tavallista että skitsofreniaa sairastava voi keskittyä lukemiseen.
Jos miehelläsi olisi masennus, harhat eivät olisi mukana kuvioissa tuossa määrin. Neuroleptit kuulunevat lääkitykseen juuri harhojen takia. Sikäli diagnoosilla on väliä.
kiitos kaikille vastanneille.
sinulle siitä sairaanhoitajan kommenteista sen verran, että on kuulemma todella harvinaista, että skitsofreniaan sairastunut pystyy keskittymään mm lukemiseen. yleensä keskittymiskyky menee täysin ja ihmisen "älyllinen" toiminta yleensä jonkin verran laantuu, miehelläni ei ole sitä tapahtunut. lisäksi hän pyörittää yritystään niin kuin ennenkin - vain suorittavat työt tekee nyt joku toinen ja joskus hän itse.
sairaanhoitaja sanoi, että hän on 16 vuotta ollut toimessaan ja ikinä ei ole nähnyt vastaavaa tapausta - minusta tuntui, että epäili koko sairautta. kummasteli, että lääke, joka ääniin on aloitettu ei tepsi, koska se on yleensä se viimeinen vaihtoehto. mieshän ei kuule ääniä jatkuvati vaan vain hyvin väsyneenä. vuosi sitten ne olivat hyvin käskeviä ja käskivät esim vahingoittamaan itseään tai jotakin toista.
hyvinhän mies on kuntoutunut, toiveita on että toipuu täysin, minulla siis, hoitohenkilöstöltä en ole kuullut kuin varoituksia siitä, miten vakavasta sairaudesta on kyse.
rupesi vain ihmetyttämään, että oliskohan diagnoosi kuitenkin väärä. avohoidon lääkäri nimesi vaikeaksi masennukseksi, sairaalassa tehtiin diagnoosi skitsofrenia.
me kuitenkin eletään nyt kuin ennenkin. vain töissä mies ei ole niin paljoa ja nukkuu enemmän.
aloin jo epäillä, että hoidettiinko alkoholismia ja unettomuutta mielisairautena - vuosi sitten mies kun ei nukkunut ja joi tolkuttomasti.
kuitenkin lääkkeet tuntuvat auttavan, vain niitä ääniä esiintyy väsyneenä.
Otsikon mukaisesti, älkää lannistko :)
Skitsofrenialla on juuri tuollainen leima että ihmisellä joko on se tai ei ole, ja jos on niin se tulee olemaan koko loppuelämän. Onneksi niin ei ole.
Itse lopetin neuroleptien käytön neljä vuotta sitten eikä psykoottisuutta ole uudelleen puhjennut. Eli psykoosista ja psykoottisista tiloista voi toipua. Toivottavasti se henkilökunta muistaa kertoa myös sen samalla kun varoittelee sairauden vakavuudesta.
No joo, jaksaminen ja keskittymiskykyhän skitsoilussa menee. Muistan minäkin silti tavanneeni paranoidista skitsofreniaa sairastavan miehen, joka kärsi kyllä vainoharhoista mutta oireiden hellittäessä luki kirjoja siinä missä muutkin (tai enemmänkin). Älykäs mies, joka keskusteli tavallisista asioista täysin johdonmukaisesti.
Muistan myös oman sairaanhoitajani ällistyksen, kun kerran mainitsin katsoneeni saman dokumentin kuin hänkin. Näytti ihmettelevän kovasti kun pystyin referoimaan ohjelman sisällön järkevästi. Olin vähän loukkaantunut ja tympiintynytkin, koska en missään vaiheessa ole ollut kovin sekava eikä oirehdinta järjenjuoksuun vaikuttanut. Toki jaksaminen oli välillä niin tiukoilla etten pystynyt seuraamaan edes Pikku Kakkosta. Minullakin oirehdinta painottui ääniharhoihin ja ahdistuneisuuteen, vainoharhoihin.
Hoitajan mielikuva "psykootikon ajatuksenjuoksusta" oli vain hyvin stereotyyppinen.
Oli sillä taudilla mikä nimi tahansa, niin siitä voi kuitenkin toeta :)