Rv 9 0 menossa..
Huono olo alko jo pari pvää ennen ku menkkojen piti edes alkaa.. Ja jatkuu vaa, tosin nyt oksentelujen kera.
Töissä olen vielä, toistaseks..
Millon tämä loppuu tai edes helpottaa?? Olo on aiva kauhea, mutta masuasukki on kyllä erittäin toivottu..
Ei vaan jaksais enää oksentaa..
Huono olo alko jo pari pvää ennen ku menkkojen piti edes alkaa.. Ja jatkuu vaa, tosin nyt oksentelujen kera.
Töissä olen vielä, toistaseks..
Millon tämä loppuu tai edes helpottaa?? Olo on aiva kauhea, mutta masuasukki on kyllä erittäin toivottu..
Ei vaan jaksais enää oksentaa..
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mulla on alusta asti ollu paha olo, ei oo voinnu oikeen mitään syödä, ku kaikki oksettaa!! Nyt rv 13 2 ja vielä jatkuu!Välillä on helpompaa, mut välil olen tosi kipee!
Itsellä on nyt rv 13 ja olo on todellakin helpottanut. Nykyään riittää pienet aamuleksailut ja samoin pönttöön pitää käydä kurkkaamassa, mikäli mahan päästää ihan tyhjäksi. Kieltämättä jo ihan paikallaan olon helpottuminen, kävin tässä joku aika sitten hammaslääkärissä ja täti jo huolehti siitä, kuinka hampaat oli kärsineet leksailusta (sitä tulikin tehtyä varmaan 20krt/vrk liioittelematta)
Mutta voimia sinne, eipä se paljoa naurattunut, kun töissä sai juosta koko ajan vessaan ja se on myös todella uuvuttavaa. Mutta ihan varmasti helpottaa kunhan aika kuluu :)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Talidomidi
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000202&posting=22000000019831350
http://koti.utanet.fi/~paula/kotikokkeli/evolus.html
Iso Kiitos Teille toivoa antavista kommenteista! Päivä kerrallaan siis vain eteenpäin.. :)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=690&posting=22000000019819815
tais molemmissa raskauksissa pahoinvointi loppua n. 16 viikolla.
Mulla alko KAMALA pahoinvointi rv 5 5, sitä ennen olu lievää kuvotusta. Sitä kesti yhteensä 19-20 viikkoa.. eli oisko se loppunu siinä rv 24-25 tienoilla.
Mä en pystyny olee töissä enkä yleensäkkään tekee juuri mitään. Muutamien viikkojen jälkeen tuntu ettei enää jaksa ja olin tosi hajalla. Vaikka lasta kuinka oltiin toivottu ja yhä toivottiin niin silti tuli ajatuksia ettei enää jaksa, kumpa menisi kesken. Mutta samalla ties ettei OIKEASTI tahtoisi raskauden keskeytyvän. Niitä ajatuksia vaan tulee, se on ihan normaalia. Yhtenä päivänä jopa puhuin että pitäisi keskeyttää raskaus, helpotti puhua. Ja koko ajan tiesin etten raskautta keskeyttäisi. Sen päivän jälkeen jaksoin taas paremmin kun sain itkeä ja puhua tunteistani.
Mä alotin sit syömään B6 vitamiinia, Heksavitia joka vei pahimman huipun pahoinvoinnilta pois ja pystyin taas pikkasen touhuumaan ja jaksoin jopa tehdä vähän kotihommia ja olla pystyssä.
Mitkään aamuyövyömiset tai syöminen ennen ylösnousua ei auttanu. Jätin nekin parin viikon jälkeen pois. Tuntu vaan inhottavalta yrjötä ne kaikki joka hiivatin aamu jakurkkuunjäi kauhee maku. Tuntu paljon paremmalta vaan yökkiä ilman että mitään tulee tai sitten mahanesteitä. Söin ja join vasta iltapäivällä kun olo salli ja sit sain osan pysymään sisälläkin. Mut aina kun oli syönym piti mennä tunniks maate..
Nyt ollaan rv 30 5 ja oon huomannu et pienen pientä kuvotusta on ollu aamusin, mut ei mitenkään merkittävää. Toivottavasti ei tuu niin pahana takas kun mitä se oli.
Tsemppiä pahoinvoinnin kanssa. Se on kamalaa mut elät vaan päivä kerrallaan äläkä missään nimessä rupee miettimään että sitä on kestettävänä vielä niin ja niin kauan, siinä iskee vaan epätoivo.
Itse tosin oli pakko asennoitua siihen että kestää koko raskauden koska mulla kesti niin kauan tota. Ajattelin että mä selviä kyllä siitä ja skarppasin.