Olen 9 luokalla. En voi enää pitää esitelmiä koulussa koska aina ennen sellaista alkaa sydän tykyttää hullun lailla, korvissa soi, näkö menee mustavalkoiseksi, tuntuu että tulen hulluksi ja en pysty lainkaan puhumaan, tärisen kauttaaltaan ym. muitakin oireita. Tämmöinen alkoi jo 2 vuotta sitten ja on nyt mennyt niin pahaksi ettei sitä kestä enää. Seiskalla ja kasilla jäi mm. äikän päättötyö pitämättä, miten sellaisen pitää kun läksyjen tarkistaminenkin on täyttä kidustusta, kun siinä pitää sanoa sana pari luokalle. Olen puhunut asiasta äidin kanssa jo kauan muttei se ota sitä vakavasti. Muille en voi oikein puhua enkä terkkarillekaan. Pitäis vissiin kuitenkin mennä terkkarille ja pyytää hoitoa.
Onko tämä paniikkihäiriö?
123123
121416
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Aika paniikkimaiselta kuulostaa tuo oireilu. Paniikkihäiriöhän invalidisoi ihmisen elämää... Mutta ongelman ei saisi antaa vaikuttaa liikaa koulunkäyntiin. Kehottaisinkin sinua menemään terkkarille, jotta saisit apua vaivaan. Hän saattaa lähettää sinut myös lääkärin puheille, ja siellä ongelmasi melko varmasti diagnosoidaan. Sinulle annetaan todennäköisesti myös sellainen infolappunen, jossa on tietoa paniikkihäiriöstä. Annat sen äidillesi luettavaksi niin hänkin varmasti ymmärtää sitten ongelmaasi paremmin. Jaksamisia!
Sulla on ihan samat oireet kun mulla nuorena
koulussa.Mene terveydenhoitajalle tai koululääkä-
rille,tämä asia pystytään hoitamaan hyvillä
lääkkeillä.Turhaan kärsit,älä tee samaa virhettä
kun minä tein ja koulunkäynti oli suoranaista
helvettiä.tsemppiä sulle!
Propralia ne antaa.
Ne siellä ei mitään osaa, ainakaan minun koulussa. Ei ota mitään vakavasti lähettää vaan jonnekki neuvolaan paskaa jauhamaan. Ja mulla sentään tulee pahoja kohtauksia noin kerran viikossa!
Ja kun olen alaikäinen, en tietenkään saa mitään lääkkeita, vain tätä paskaa puheterapiaa, mikä ei auta yhtään.
kyllä on.
Mä sain ainakin sitä kautta paljon tietoa.
Joo mulla on kans tommosii samanlaisii oireita. saan välillä paniikin ihan kaverin kahden kesken jutellessa ku oon kaverin luona. Joskus ala-asteella olin sillai hauska tyyppi. tykkäsin lukee tekstejä. olin bileissä ja sillai. Osasin olla hauska sillon. Mutta nytte ärsyttää ku mulle on tässä ylä-asteella ruvennu tulee hirveetä jännittämistä. Saan sillai paniikin koulussa ja naama menee punaseks. syke nousee ihan hemmetin korkeelle. Tää haittaa muutenki sillai et mulla ei voi olla tyttöystävää ku en voi olla sen kaa ku mulla on paniikkihäiriö. oon masentunu. tunnen itseni ihan nollaksi. mut onneks oon menossa parin päivän päästä psykiatrille. on tää kyllä aika inhottavaa. oli riparillaki ihan kauheeta ku jännitin kaikkee.
Noi oireet kuuluu myös murrosikään, itsekritiikki kasvaa ja saattaa kasvaa niin että kokoajan tarkkailee itseänsä. Ei se panikointi koskaan ohi mene sanoo 40 vee, mutta helpottaa kyllä kun ottaa rennommin ja ajattelee että entä sitten - mulla on lupa ja oikeus panikoida just niin paljon kun huvittaa.. Mitä sitten mitä muut ajattelee
Kun ois semmone juttu että tykkään yhdestä tytöstä ihan hemmetisti. ja sitte kun mulla on tämmönen jännitys ongelma. ni en oikee tiiä. ei mul ulkonäössä oo mitää vikaa. oon lihaksikas ja hyväkuntoinen. Nää jännitys oireet on inhottavii, mut pitää varmaa ruveta vetää jotai betasalpaajii joka päivä et saan pidettyy oireet kurissa ja jännityksen poissa
Kuulostaa esiintymispelolta..
kärsin samasta itse ja kirjoittamasi juttu on kuin se, jonka kerroin oma lääkärilleni(viimein kun sinne uskalsin) Olin viime vuonna vielä 9 luokalla, ja en pitänyt kahteen vuoteen yhtään esitelmää yksin. Ryhmässä se vielä onnistui joten kuten, vaikka pelkkä ajatuskin oksetti, että pitää seistä siinä muiden edessä ja yrittää saada vielä jtn sanottua.. Terkkari tod. näköisesti sanoo että sinulla on stressiä koulusta ym ym, ja jos niin ei ole ja terveydenhoitaja voi puheilla enemmänkin masentaa, varsinki jos itse tietää asian olevan jo ongelma ja estää opiskelua. Lääkärille meno oli helpotus sillä onhan tuo esiintymispelko yleinen vaiva, ja kaikkia joskus jännittää ja joitakin enemmän ja joitain vähemmän. Vaivaan on olemassa lääkkeet eikä niihin jää koukkuun ja niitä voi huoletta ottaa lääkärin määräämän annoksen. suosittelen että puhut äidillesi ja sanot että haluat lääkäriin ja apua tuohon vaivaan.
ettei äitisi osannut ottaa vakavasti. Mutta ei sitäkään siitä voi syyttää, kun ei ilmeisesti ole kokenut samaa. Pidä nyt itsestäsi huolta ja mene sille terveydenhoitajalle (jos keskustelu ei etene äitisi kanssa). Ei kannata tuhlata voimavarojaan turhaan jännittämiseen ja ikäviin muistoihin tilanteista, kun apuakin on tarjolla. Terveisin eräs samasta kauhistuksesta kärsinyt äiti 40v.
mutta kysymykseesi onko se panniikkihäiriötä, vastaus on ei, koska paniikille löytyy syy, häiriössä se on ..aivan häiriintynyt ja paniikki tulee milloin tulee.