olen 30-kymppinen mies.pikku poikana kehuttiin jo nätiksi pojaksi.Köyhän perheen poikana aina porukan huonoimmat vaatteet siis kateellinen kavereille ja vanhemmat juoppoja siis kateellinen taas.Muutenkin aina epävarma itsestä.Ylä-asteella tytöt jo ositti kiinnonstuksensa.itse en uskonu itseeni.Kunnes tuli kaljat discot eka tyttöystävä .usko siitä että on hyväksytty alkaa voimistua.Pääsee töihin,alkaa sijoitaa ulkonäköönsä.seuraavat vuodet,armeijan molemmin puolin menee todella vauhdikkaasti ravintoloita,ym .ym.Pikkuhiljaa hiipii tämä peiliin katselu kuvioihin.aamutoimet rupeavat,kestämää.jonka takia lopetan jopa työni.NYT olen ollut viimeset 7-vuotta työtön.en käy juuri missää.ei ystäviä.peilistä tutkin itseäni useita tunteja päivässä.pakolliset kauppa asiat on vaikea hoitaa.kun häpeää ulkonäköään.on vaikea hakea apua,on noloa miehenä puhua tämmösestä.miten tämän umpi solmun voi minään päivänä avata.
maailman ainoinko
pakkomielle
1173
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
peili mustaksi.