Mistä se mahtaa johtua, että kaikkia hamuavat paikkaa lääkiksestä, oikiksesta tai kauppakorkeasta? Itseäni ihmetyttää, että mikä kyseisissä opinahjoissa voi kiinnostaa niin montaa. Heh, mutta raha ja valta se taitaapi olla..
minäminäminä
-humanisti-
91337
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos minulla olisi aikaa/viitseliäisyyttä/kiinnostusta tms. ihmetellä toisten valintoja, niin ensimmäisenä ihmettelisin sitä miksi jotkut ovat niin epävarmoja omista valinnoistaan, että tuntevat tarvetta kyseenalaistaa toisten tekemiä.
Tietysti oikikseen, lääkikseen ym. hamuavien joukossa on myös niitä, joita ala oikeasti kiinnostaa. Kuitenkin osa tavoittelee juuri mainitsemiasi rahaa ja valtaa. Heitä en ymmärrä.
Kyllä humanisti toista ymmärtää :D Mutta kukaan muu ei ymmärrä humanisteja.
Noille aloille oli 2004 noin 13000 hakijaa ja 4400 opiskelupaikkaa. Humanistisiin ja yhteiskuntatieteellisiin samana vuonna oli n. 20500 hakijaa ja 7000 opiskelupaikkaa. Miksi kaikki hakevat humanistis-yhteiskuntatieteellisille aloille? Siellähän on vain itseään täynnä olevia höpöttäjiä. Maailmanparannus toimii useimmiten minä-minä-minä persoonallisuuden peitteenä, kuten kuka tahansa vaikkapa yo-politiikkaan tutustunut tietää.
(humanisti itsekin)
Toi on ihan totta, että maailmanparannus on minäminäminä-persoonallisuuden peite. Kaikki länsimaiset ihmiset ovat mielestäni itsekeskeisiä narsisteja. Kyse onkin siitä, myönnetäänkö sitä vai ei.
No, jokaisellahan on omat kriteerit ammatinvalintansa suhteen. Toiset vaativat iloa, toiset syvällisyyttä, toiset rahaa ja valtaa. Niin se vain on.
Itselläni oli kolme vaihtoehtoa lukion jälkeen: lääkis, oikis tai kauppis ko. järjestyksessä. Näin se on. Humanisteja on ihan liikaa. Tietysti ammatinvalintaani vaikutti myös muut seikat, kuten esimerkiksi se, että humanistina minusta olisi tullut varmasti akateeminen hamburilaisenpaistaja. Toisille ihmisille sopii useampi ammatti.
Olet aivan oikeassa.
IMHO jos jonkun pitää edes miettiä, valitsisiko lääkiksen tai jonkun muun "ykkösvaihtoehdoistaan", niin lääkis ei sitten todellakaan ole se oikea suunta. Jos pitää edes miettiä niin ei ole oikea ala.
Lääkäreiksi tai tuomareiksi ei todellakaan synnytä. Kysymys on henkilön kyvyistä oppia asioita, mukautua, hakea motivaatiota ja kasvaa hiljalleen ammattiin. Minua oikein naurattaa sellaiset julistajat, jotka kokevat olevansa niin oikealla alalla luokitellen samalla toisia ihmisiä heidän valintojensa perusteella. Jotkut ovat lahjakkaita hyvin monella elämän alueella. Tuolloin on vaikea päättää. Ja en usko myöskään siihen, että kukaan ei olisi jossain vaiheessa opiskelujaan tullut ajatelleeksi, onko sittenkään oikealla alalla.
Jees, täällä alkaa näkyä ekan opiskelukuukauden höyryt. On muutettu pois äidin helmoista, käyty parissa bileissä ja päästy ehkä poikuudestakin eroon. Jonkun paskafirman tai ay-järjestön bileissä on saatu ekan kerran elämässä ilmaista viinaa. Kahvikuppikeskustelua on käyty tämän hetken hyvästä palkkaustilanteesta tai luotu suunnitelmia maailman pelastamiseksi. Pian ollaankin jo valmiita julistamaan Oikean Tien ilosanomaa.
Kuten sanoit, yliopistossa opitaan oppimaan ja analysoimaan. Jatkuvaa itsensä kehittämistä vaaditaan olipa tosissaan millä tahansa alalla.
Häh, ei Turussa humanisteille kukaan ainakaan ilmaista viinaa juota ja kerrothan lisää myös tämän hetken hyvästä palkkaustilanteesta?
Itse en ole ollenkaan varma löydänkö oman alani töitä valmistuttuaani.