En tiedä miks just tänään. Mitään ihmeellistä ei oo sattunut. On vaan tosi tyhjä olo. En löydä oikein mistään enää lohtua. Taidan tosiaan kuolla oman käden kautta. Vaikken tänään, niin joskus. Jotenkin vaan tuntuu siltä.
Miksei elämä vois olla niinkuin elokuvaa. Sillon kun menee huonosti, niin tapahtuu jotain hienoa ja kaikki loppuukin hyvin. Oikeassa elämässä ei koskaan käy niin. Kaikki vaan menee samaa rataa koko ajan. Tuntuu vaan niin pahalta ajatella ettei tämä välttämättä koskaan muutu tästä tämän paremmaksi. Niin kauan on vaan jo jatkunut tälläisenä. Alkaa pikkuhiljaa usko loppumaan.
En tie, ens viikolla on taas lääkärikäynti. Täytyy pyytää jotain uusia pillereitä, nii jos sitte taas mieli vähän kohenisi. Ei kai mulla mitään pointtia ollut. Kuhan kirjoittelen..
Miksei elämä vois olla niinkuin elokuvaa. Sillon kun menee huonosti, niin tapahtuu jotain hienoa ja kaikki loppuukin hyvin. Oikeassa elämässä ei koskaan käy niin. Kaikki vaan menee samaa rataa koko ajan. Tuntuu vaan niin pahalta ajatella ettei tämä välttämättä koskaan muutu tästä tämän paremmaksi. Niin kauan on vaan jo jatkunut tälläisenä. Alkaa pikkuhiljaa usko loppumaan.
En tie, ens viikolla on taas lääkärikäynti. Täytyy pyytää jotain uusia pillereitä, nii jos sitte taas mieli vähän kohenisi. Ei kai mulla mitään pointtia ollut. Kuhan kirjoittelen..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin tyhjää on, etten tiedä millä tämän blancon viesti-ruudun täyttäisin. !! Minunkin POINTTI on hukassa.
Taidan mennä maate tältä erää, jospa aamu kirkkaampi. Ainakin sitten, kun päivänvalo on tullut. Jaksellaan. - Tyhjää oloa kokevat tosi monet aika-ajoin. Se on kurja tunne! Mutta, mennee aina jotenkin ohi.
etten oo ihan yksin tässä tyhjyydessä. Helpotti heti vähäsen. Ehkä tää täst lähtee taas. Äsken oli niin kauhee olo ja nyt taas vähän helpottaa. Kummaa vaihtelua.
olo ja herkillä ihmisillä enemmänkin. Tyhjyys on myös jokin uudelleenjärjestelyn hetki tuolla alitajunnassa kai. Täytyy tyhjentyä välillä, jotta taas mahtuu uuttakin !? En mä koskaan halua mitään "haluan täältä pois" -pakoa. Mihinkä mä muka pääsisin, pois ? ja ainakaan parempaan, ja ratkaisuun.
Kantsii olla vain paikallaan ja voi yrittää toimia jotenkin rakentavasti kuitenkin; kuunnella rauhallista musiikkia, hengittää terveellisesti ja minua itseäni auttaa rukoileminen, itseni siunaaminen, Taivaan Isälle jutustelu mielessäni, tieto, että Hän näkee ja tietää kaiken. Se tuo tyhjyyteeni paitsi turvan, niin ihan avunkin, ja pääsen taas eteenpäin, sitten myöhemmin. Voi kysyä, mihin eteenpäin? Emmää tiä :-(
Jäljestä päin koen usein, että nuo pahat ajat ovat jotakin hedelmää tuottavaakin; sillä sitten joskus taas voi ihmetellä, miten saa inspiksiä, rakkautta lähimmäisin, iloa, aikaansaannoksia. Vuoristorattaa mennään, eikö ! Pidä tukastas kiinni ! Mutta ei pois kantsi lähteä (ja mihin ihmeessä!!?). Bööö@