Olen tosi paljon miettinyt tätä asiaa ihan täälä palstalla seikkailun tulosena ja muita ihmisiä kuunnellessa... kaikki puhuu aina "vauvakuumeesta" mutta eihän se kuitenkaan lapsi ole kovin kauaa...
Yksi kaverini oli jo kauan kovissa vauvakuumeissa ja sitten kun se tuli ja kasvoi isommaksi niin tuli jo hirvee hätä hankkia uutta kun se ei ollutkaan kauan vauva!!!
Kuinka moni oikeesti ajattelee että eikö pitäisi paremminki odottaa sitä lapsikuumetta koska kauaa se ei kuitenkaan vauva ole! Eköhän sitä kuitenkin uuden elämän tuo tähän maaimaan ja se on paljon muutakin kun vauva.............??
Kertokaa mielipiteenne ja kokemuksenne !!!
Yksi kaverini oli jo kauan kovissa vauvakuumeissa ja sitten kun se tuli ja kasvoi isommaksi niin tuli jo hirvee hätä hankkia uutta kun se ei ollutkaan kauan vauva!!!
Kuinka moni oikeesti ajattelee että eikö pitäisi paremminki odottaa sitä lapsikuumetta koska kauaa se ei kuitenkaan vauva ole! Eköhän sitä kuitenkin uuden elämän tuo tähän maaimaan ja se on paljon muutakin kun vauva.............??
Kertokaa mielipiteenne ja kokemuksenne !!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ymmärrän yskän. Itse ainakin odotan koko vauva/lapsi/teini/nuori aikuinen -prosessia. Kyllä meillä ainakin haaveillaan siitä kun se vauva on aivan pieni ja pikkuhiljaa opettelee suullaan eriliaisia liikkeitä. Sitten tietysti eka päiväkoti päivä, ensimmäinen koulupäivä... Jossain vaiheessa tulee rippijuhlat ja sitten joskus minä (äiti) saan kultaisen lyyran paidan rinnuksiin.
Me halutaan ainakin perustaa perhe eikä vaan haaveilla pienestä nyytistä.
Ylläpidolle tietysti voisi ehdottaa lapsikuume- palstaa. =) Mennäänpä nyt kuitenkin askel kerrallaan. Yleensä niillä pienokaisilla on ollut tapana tulla maailmaan vauvana. Itse en ainakaan tiedä yhtään esikouluikäistä joka olisi reppuselässään tullut aukosta ulos!!
Vauvahan hän ensin on...ehkä siksi juuri se vauvakuume.Tottakai sitä odottaa myös niitä muita vaiheita pienokaisen kehityksessä-aikuisuuteen asti!
sitä että saan seurata vierestä, mihin omat lapset kouluttautuu ja koko heidän elämäänsä. Ja sitä, että olen joskus kenties jonkun mummo :)
Mutta vauvojen avuttomuus ja söpöyshän sen kuumeen monella varmasti lykkää alulle. Eiköhän se ole biologian varmistus siitä, että ihminen haluaa lisääntyä. Ja miksi sitä raivoavaa murrosikäistä pitäisikään rakastaa jo ennen hänen olemassaoloaan? Pitäähän se ihminen tuntea ensin...
aina ajatellut, että haluan lapsen, enkä vain vauvaa. mutta vauvanahan ne syntyvät, niin siksi vauvakuume :)
täälä nyt myöntää että poden täysin vauvakuumetta enkä hitusenkaan verran lapsikuumetta!
Minua ahdistaa ajatus semmosesta kolmevuotiaasta joka juoksee joka paikkaan ja pelkään että semmoselle jotain helpommin sattuu!
Päätimme miehen kanssa että emme ala touhuihin ennenkuin vauvakuume vaihuu lapsikuumeeseen!!
on juuri se kolmivuotias, mutta usko tai älä, kun lapsi kasvaa, niin minulla ainakin koko ajan on sellainen olo, että nyt vasta hän on parhaimmillaan. noh, murrosikäisenä, en tiedä, tosin itselläni ei ole "pahaa" murrosikää ollut, että jos perintötekijät auttaisivat tässä...
Mulla taas on leikki-ikäisen lapsen-kuume. Haaveilen nimenomaan sellasesta "pikku-aikuisesta", joka kyselee kaikkea ja kommentoi kaikkeen =) En nyt varsinaisesti murruikäista lasta haaveile, mutta enpä vauvaiästäkään piittaa.. Kakkavaipat, yöitkut, kuulostaa kamalalta!! Mutta selväähän se on että ne pitää kestää.. Kyllä se lapsi tulee koko pakettina ja jos luoja suo niin elää kaikki elämänvaiheet vauvasta vaariin.
On se oma lapsi varmasti kuitenkin sen verran rakas ja oma kun sen vihdoin saa. Kyllä tämä vauvakuume on ihan biologisesti sisäänrakennettuna naisille. Ja sitäpaitsi vauvakuume kuulostaa paremmalta kuin lapsikuume..