helps

Jos bulimiasta ei selviydy yksin, niin tarvitset apua. Ole rohkea, ja hae apua. Itse keräsin vielä vuosi sitten tähän aikaa rohkeutta ja joulukuussa 05 menin ekan kerran lääkärille. Tänä syksynä minulla alkoi terapia kaksi kertaa viikossa. Olen erittäin onnellinen, että hain silloin apua... vielä ei ole terpia mitenkään vaikuttanut bulimiaan, mutta terapiahan kestää parisen vuotta. Tosi helpottava olo, kun voi joka viikko kertoa terpalle oksentamisista ja kaikkia bulimia juttuja, kun on aikasemmin joutunu pitää ne ihan omana tietonaan.. (raukka terppa ku joutuu kuuntelee mun oksennusjuttuja =0), onneks sille maksetaan! Kela maksaa.)

Minun mielestäni sinulle olisi paljon hyötyä käydä läpi terapiaprosessi, koska olet hoitoalan ihminen. Esim. kaikki jotka kouluttautuu psykologiksi, joutuu käymään läpi terapian. Terpiassa opit tärkeitä asioita, joista hyödyt tosi paljon hoitoalalla! Sinuna katsoisin avun hankkimista myös siltä kannalta. Mieti, jos saat Kelan maksamaan terapiasi, niin saat ilmaiseksi noin arvokkaan kokemuksen josta hyödyt eniten itse, mutta hyödyt myös ammatillisesti!

Mulla juuri todettiin bulimia...Oon aika shokissa...

tai useampia,itsensä eheytys alkaa ressin poistolla

Olen kärsinyt syömishäiriöstä nelisen vuotta ja bulimiasta vuoden. Bulimiani oli ensimmäiset puoli vuotta pahimmillaan ja uskoin, etten pysty lopettamaan enää.

Sitten se vain loppui. En tiedä miksi tai miten, mutta en "jaksanut" enää oksentaa. Toki silloin tällöin tulee hirveitä päiviä, jolloin haluaa kuolla, mutta oksentaminen ei yksinkertaisesti ole minulle tarpeeksi. En saa kidutettua sillä itseäni tarpeeksi. Ehkä tässä yksi syyni lopettamiseen Hullua. Korvaan bulimian itsetuhoisilla ajatuksilla, itkemisellä ja viiltelyllä (jota tosin en ole tietyistä olosuhteista pystynyt enää tekemään).

Kokemuksesta voin sanoa bulimikon ajatusten olevan sekavat, raskaat. Rakas harrastus voi pelastaa ja keventää mieltä. En tiedä sinusta ihmisesnä mitään, mutta jos et ole koskaan harkinnut aloittavasti esimerkiksi joogaa, tai muuta mieltä rentouttavaa lajia, voin suositella sitä Sinulle. Ne auttavat hallitsemaan mieltä ja korostavat terveitä elämäntapoja. Opettajan ohjauksessa motivoit itseäsi paremmin.

Keksi itsellesi tekemistä ja puuhaa. Ruoka on Sinulla elämän päällimmäinen ajatus. Yritä saada se pois etusijalta ja korvaa jollakin muulla (en tietenkään tarkoita, että lopettaisit syömisen kokonaan, mutta älä peitä sillä koko elämääsi). Aluksi tarvitset paljon itsekuria, mutta ajan kuluessa se tuntuu yhä helpommalta. Myöhemmin muistelet, kuinka kaukaiselta ruoan hallitema elämä Sinusta tuntuu.

Toivottavasti, sepustuksestani on jotakin hyötyä. Voimia!

Piimis.