Oon 21-vuotias kundi Helsingistä, joka ei oo koskaan seurustellu tai muutenkaan ollu tekemisissä yhenkään naisen kanssa. Aina, jos näänkin jonkun muijan tulevan vastaan kadulla tai vastaavaa niin katon muualle ettei ne vaan luulis et mä kuvittelisin jotain. No mutta mitäpä tuosta kun en niitä muutenkaan kiinnosta.
Muutenkin kaikki kaverit jäi lukion jälkeen ja sen jälkeen oon ollut viimeset pari vuotta yksin.
Ja yksin ei myöskään tuu lähettyy mihinkään enkä muutenkaan baareissa käy.
Uudessa koulussa en oo kavereita saanu. Alkuun oli niitä kaikkia yhteisiä tilaisuuksii ja niissä heti tunsin, että en kuulunu joukkoon ja lopetin niissä käymisen.
Oon myös tosi ujo ja olemukseni synkkä joten ystävien saaminen on lähes mahdotonta.
PS. Ainut funktio kännykälläni on herätyskellona toimiminen.
Muutenkin kaikki kaverit jäi lukion jälkeen ja sen jälkeen oon ollut viimeset pari vuotta yksin.
Ja yksin ei myöskään tuu lähettyy mihinkään enkä muutenkaan baareissa käy.
Uudessa koulussa en oo kavereita saanu. Alkuun oli niitä kaikkia yhteisiä tilaisuuksii ja niissä heti tunsin, että en kuulunu joukkoon ja lopetin niissä käymisen.
Oon myös tosi ujo ja olemukseni synkkä joten ystävien saaminen on lähes mahdotonta.
PS. Ainut funktio kännykälläni on herätyskellona toimiminen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
mutta sille ei pidä antaa valtaa.
Olet niin nuori, että elämää on edessä vielä pyöreet 50 vuotta joten paljon ehtii vielä tapahtua.
Hesassa on paljon ihmisiä ja paljon mahdollisuuksia. Oikeastaan runsauden pulaa.
Se mitä kannattaa tehdä on kartoittaa oma mielenkiinto johonkin aiheeseen ja ottaa selville missä on samanhenkisiä ihmisiä. Tämä mielenkiinto pitää tietysti olla positiivista, negatiivisia tuntemuksia saa kerättyä itsekin ihan riittävästi.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, mutta turha etukäteissuunnittelu pilaa jännityksen, joten kun suunta on selvä, niin menet sekaan vaan.
Tyttöystävä tai ystäviä tulee kun olet opiskelun, harrastuksen tai työn takia ihmisten kanssa tekemisessä koska sattuma niittää satoa näissä asioissa.
Kohtaloa voit tietysti yrittää sopivasti auttaa vaikka jonkun netin senssipalstan kautta.
Tärkeintä on aina yrittää, jos jää paikalleen makaamaan ja neljän seinän sisään, niin jää sinne.
Huominen on aina parempi ja jokainen on oman onnensa seppä.
Kyllä toi vaihe menee ohi ja itseni kohdalla tuollaista kesti kolme vuotta,mutta siinä ajassa oppi tuntemaan itsensä perusteellisesti ja asiat mistä tykkää ja mitä haluaa elämältä.Toisin sanoen todella rikastuttava vaihe elämässä mitä moni ei valitettavasti koskaan koe.Nyt nuo ajat on takana ja mulla on muutamia todella hyviä kavereita,mutta en seurustele kun haluan juuri sen Oikean jonka kanssa voi olla hamaan loppuun asti.
Mutta älä huoli.Elät hyviä aikoja vaikka päinvastaiselta tuntuukin.Kasvat luonteeltas vahvaksi.Elämässä pitää olla paskaakin jotta voi taas iloiten kävellä kaduilla täynnä hymyä ja jotain muuta mahtavaa joo.
Nyt mun kahvikuppi on tyhjä.Tsemii!
olettaen tietty että kestää täyspäisenä sen eikä ala lopettamaan itseään tai jotain muuta tyhmää.
Itsellänikin oli monta monituista vuotta jolloin tunsin ja tiesin että en kelpaa kenellekään, mutta nyt vähitellen on alkanut tuntua jo siltä että vaikka minussa vikojakin on, niin en minä silti huono tyyppi ole. Sitä jotenkin kyllästyy siihen yksin istumiseen kun kyllin kauan sitä tekee. Sitten sitä alkaa katselemaan muita ja näkee että monennäköistä tyyppiä sitä onkin olemassa, että ei kai tässä pekkaa pahempi ole sittenkään.
Toivottavasti jo tänä syksynä uskaltaudun yrittelemään ensimmäisiä suhteentapaisia, ainakin siltä vähitellen on alkanut jo tuntumaan että nyt olisin valmis kohtaamaan toisia.
Toiset varmaan kypsyvät nopeammin mutta en minä silti tuota synkkää periodiani vaihtaisi pois, sillä opin tuntemaan itseni ja sen mitä haluan elämältä ja mahdolliselta kumppanilta paljon paremmin. Ehkä muillakin oma etsikkokausi ( teini-ikä ;) kestää pitkälle yli 20-vuotiaaksi.
Minäkin olen 18-vuotias kundi Hesasta, enkä ole myöskään seurustellut tai muutenkaan ollut tekemisissä yhdenkään naisen kanssa. Kavereita oli paljon ala-asteella ja ylä-asteella mutta harimittavasti kun ylä-aste päättyi niin kaverit kaikkosivat. Mikä siinä on kun ei pidetä yhteyksä? Olenpa lähettänyt vanhalle kaverilleni tekstareita että tavattaisko joskus mutta on tullut vain joitain että "ehkä joskus" vastauksia.
En uskalla soittaa sillä olen ujo ja menettäisin hermoni jos minut torjuttaisiin. Niin monta hyvää kaveria minullakin oli ja kaikkosi kaikki. Harmittaa aivan mielettömästi.
Olen sua vuoden nuorempi, enkä ole myöskään seurustellut ikinä. Minulla on tasan yksi kaveri jäljellä, koska aikaisempiin olen joutunut katkomaan välit (haukkuivat jatkuvasti). Tämä ainut kaverini sairastaa keskivaikeaa masennusta ja häntä ei kannata nähdä kovin usein, koska muuten hän saattaa siirtää pahan olonsa toiseen (näen häntä todella harvoin).
Samassa pisteessä ollaan. Vannon kautta kiven ja kannon, että jokainen kirjoittamani sana on totta! En ota kontaktia miespuoleisiin, kun en ole tottunut. Puhun opiskelupaikassani naispuoleisille ainoastaan.
Sinä vaikutat mielestäni ujolta ja ihanalta tyypiltä. =)
samalta alueelta ja kerran olen seurustellut. Usko alkaa mennä parempaan huomiseen.
Aina kun herää niin tietää mitä paskaa on edessä, sama kuvio joka päivä!
Paitsi että känny toimii herätyskellon lisäksi myös tavallisena kellona, sekä navigaattorina!
Itellänikin kaverit lukioajalta jäi sinne jonnekin historian hämäriin. Nyt ystäviä pyöreä nolla. (Lukuunottamatta yhtä aika tärkeää mailiystävää, joka kylläkin on aikalailla eri puolelta Suomea..) Ainoa ja ensimmäinen tyttöystävänikin lähti lätkimään tuossa noin vuosi sitten. Ei sopivan muijan löytäminen sullekaan pitäisi olla kovin vaikeaa, käytä vaan kaikki se vapaa-aika itsesi kehittämiseen. Joko fyysisesti tai sitten psyykkisesti tai molempia! Mäkään en pahemmin käy missään, kun ei yksin oikein viitti, mahtaa tulla hauska uusi vuosi taas.
Ikää on 20 v. ja oon Vantaalta läheltä stadin rajaa, pitäisköhän meidän pk-seutulaisten tehä jotain tälle asialle vaiko jatkaa samaa rataa eteenpäin?
Kiitos mukavista vastauksista. Sen kyllä vaan sanon, että ei sieltä koulusta nyt niin vaan niitä tyttöjä saa, johan se on 13 vuoden aikana nähty.
Ottaa vaan päähän tälläinen yksinäisyys, kun tuntuu että ei tää tästä mihinkään muutu. Ois se kiva joskus tehä muutakin viikonloppusin, kun väijyy täällä himassa.
Et todellakaan ole ainoa. Oon vuoden nuorempi, mutta muuten noi jutut sopii melkein yks yhteen mun elämän kanssa.
nyt vaan arvostaisi muita ihmisiä liikaa. Mitäs sinäkään niitä ylös päin katsomaan, kun ei nekään sua?
Itse hakeuduin Opisto kursseille, joita järjestetään kotikaupungissani iltaisin. Tunneilla voi harrastaa kaikenlaista kielistä käsitöihin, liikuntaan yms. ja tunneilla on yleensä mukava ja rento meininki ja kaikki otetaan lämpimästi mukaaan menoon. Itse käyn kursseilla nyt kahtena iltana viikossa parin tunnin ajan ja olen tutustunut eri-ikäisiin ihmisiin ja samalla tulee tehtyä ja opittua kaikkea uutta ja hyödyllistä. Kannattaa kokeilla :)
niin no. En nykyään enää ikinä kiinnitä huomiota edes poikiin. Olen siis tyttö. Jos joskus edes vilkuilen "sillä silmällä", ovat ne kohteet samaa sukupuolta kuin itse olen. En ole ikinä seurustellut. Haluaisin löytää jonkun mukavan tytön, mutta olen 16 enkä usko, että kukaan pitäisi edes minusta, muutenhan olisin jo varattu. Tunnen itseni niin rumaksi. Kai se, että olen aina niin näkymätön, lisää huonoa itsetuntoa....
No siis pointti oli että ihan samanlaista arkea on.