Oloni on kerta kaikkisen ahdistava. On kamalaa olla yksin. Asun yksin kotipaikkakunnallani, josta kaikki kaverit ovat muuttaneet pois. Minulla ei ola jäljellä kuin kaksi hyvää ystävää. Toinen heistä muutti kuukausi sitten 200 kilometrin päähän pois täältä.
Ja toinen on exäni, jonka kanssa on todella vaikeaa. Elimme tavallaan valesuhteessa eron jälkeen pitkän aikaa. Eli emme olleet yhdessä, mutta käyttäydyimme niin. Todellisuus kuitenkin on se, ettei suhteesta enää tulisi yhtään mitään. Sanoin sen hänelle ja myös sen etten enää jaksa teeskennellä. Nyt oloni on todella yksinäinen. En enää vietä aikaani ja öitä hänen luonaan.
Ahdistaa todella paljon olla yksin, enkä oikeen tiedä mitä tehdä ja millä täyttää nykyisin päiväni. Opiskelu tietenkin auttaa, mutta ei sitäkään aina jaksa.
Mistä te yksinäiset saatte voimia jaksaa päivästä toiseen?! Itse olen romahdus pisteessä... :(
Ja toinen on exäni, jonka kanssa on todella vaikeaa. Elimme tavallaan valesuhteessa eron jälkeen pitkän aikaa. Eli emme olleet yhdessä, mutta käyttäydyimme niin. Todellisuus kuitenkin on se, ettei suhteesta enää tulisi yhtään mitään. Sanoin sen hänelle ja myös sen etten enää jaksa teeskennellä. Nyt oloni on todella yksinäinen. En enää vietä aikaani ja öitä hänen luonaan.
Ahdistaa todella paljon olla yksin, enkä oikeen tiedä mitä tehdä ja millä täyttää nykyisin päiväni. Opiskelu tietenkin auttaa, mutta ei sitäkään aina jaksa.
Mistä te yksinäiset saatte voimia jaksaa päivästä toiseen?! Itse olen romahdus pisteessä... :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
kuulostaa niin tutulta... olen menettänyt kaikki ysdtäväni kun he ovat muuttaneet muualle opiskelemaan.. nyt asustan kotona koska itse aopiskelu paikkaa en saanut. osa-aikatyöt pitää jotenkin kiinni arjessa, mutta kun ne loppuvat tulee elämä menemään vaikeaksi. minulla ei ole ketään, ja nyt ku sairastuin vakavasti ystävää todella tarvitsisin.. yksin päivät sairaalassa ovat hirveitä. joten te joilla on edes yksi ystävä pitäkää siitä kiinni kaikin voimin. koskaan ei tiedä mitä tapahtuu ja silloin ystävä on kultaakin kalliimpi. mutta yrittäkäähän pärjätä kaikki yksinäiset. meitä on paljon..
on rauhallista. Sinulla ehkä muutos on ollut niin iso. Itsellä ei koskaan ole paljoa ollut ystäviä(pari kuitenkin), enkä ole seurustellutkaan, joten en kaipaakaan niin paljoa ihmisiä ympärilleni. Vain sen yhden, joka hyväksyisi minut itsenäni, ja tukisi.
Hanki jokin harrastus, "tutustu itseesi", opi nauttimaan omasta seurastasi. Yksin voi kuitenkin tehdä juuri sitä mitä itse haluaa..
Voimia, voithan edes olla täällä netissä, ja keskustella täällä muiden kanssa.