...ettei menisi liian vakavaksi tällä palstalla näin syksyn pimetessä. Vaikka jonkinlaiseen syksyynhän tuo aiheeni liittyy ;)
Hassutellaanpa ajatuksella elämämme ehtoopäivistä :) Kun ne ajat meille itsekullekin koittavat, niin toivoa sopii, että vanhustenhoitoasiat ovat kaikella tapaa maassamme hyvällä tasolla. KUN näin sitten joskus on:
Millainen mummeli/papparainen haluaisit olla tai kuvittelisit olevasi? Millaisessa paikassa/ympäristössä viimeiset vuotesi haluaisit viettää? Millaisia ihmisiä haluaisit ympärillesi? Muita toiveita? Vaatimuksia ;)?
Pankaas hersytellen, huumoria unohtamatta. Toki vakaviakin kommentteja voi esittää...
Omiani- ja niitä on paljon - heittelen sopivasti sekaan myöhemmin :)
Hassutellaanpa ajatuksella elämämme ehtoopäivistä :) Kun ne ajat meille itsekullekin koittavat, niin toivoa sopii, että vanhustenhoitoasiat ovat kaikella tapaa maassamme hyvällä tasolla. KUN näin sitten joskus on:
Millainen mummeli/papparainen haluaisit olla tai kuvittelisit olevasi? Millaisessa paikassa/ympäristössä viimeiset vuotesi haluaisit viettää? Millaisia ihmisiä haluaisit ympärillesi? Muita toiveita? Vaatimuksia ;)?
Pankaas hersytellen, huumoria unohtamatta. Toki vakaviakin kommentteja voi esittää...
Omiani- ja niitä on paljon - heittelen sopivasti sekaan myöhemmin :)
Vastaukset 25
Vanhimmat
vuosia sitten, n. teini-ikäisinä, parhaan ystäväni kanssa kehiteltiin skenaario, jossa ollaan ikäloppuina samassa vanhainkodossa.
koska ollaan vanhoja, voidaan käyttäytyä huonosti, koska "väliä" ei sillain enää ole.
eli opetellaan käyttämään hallusinogeenejä, hurjastellaan pyörätuoleilla, huudellaan sopimattomia ja puristellaan timmien hoitajapoikien pyllyjä. (hoitajatytöiltä toki kysyisimme luvan)
kyllä tää edelleen kuulostaa mun mielestä relevantilta.
käsistäni kätevälle PUuha-Petelle sielä hommia. Voisin paikkailla vaikka pyörötuolin kumeja ja antaa vaikka niska hierontaa, keitellä kaffetta ja mitä vain mummat tahtoo.
toimia amerikanraudan kuskina ja kiillottajana.
pitää kiesin olla tyylikäs ja kiiltävässä kunnossa. takapaksiin mahtuu kätevästi rullituolit.
kumejakin voit paikkailla, mutta hieronnan hoitaa laillistettu, nuori ja timmi, ettäs tiedät.
kahvit keitän minä; kunnon pannukahvin saloja ei siihen aikaan tunne varmaan enää kukaan.
terv. tuleva supermuori
joo samaa mieltä: ei passaa päästää kaikenlaisten Puuha-Pettereitten rusikoimaan haurasta ihmistä. Veli voisi, jos on hyvännäköinen, käydä tarkistamassa, että olen tajunnut mennä illalla vuoteeseen...
Muutenkin henkilökunnan täytyy olla priimaluokkaa palveluineen: erilaisia hoitoja, harrastusmahdollisuuksia, viihdettä, retkiä, juhlia... Silmänruokaa täytyy myös järjestyä.
Voisinko minäkin joskus päästä rautasi kyytiin? Jos oikein tiukkaa tekee ja väkeä on liikaa, niin voisin istua siellä takapaksissa huivi tiukasti leuan alla ja vartioida tuolejanne.
Itse suihkisin mielelläni omin jaloin, mutta voi olla, että rollaattori olisi kätevä: siinä kulkisivat harrastusvälineet kivasti mukana.
Ja kahvi on todella tärkeä! Pannukahvissa on kyllä sitä "korresteroolia", muttei se taida enää siinä vaiheessa haitata menoa: nautintoja täytyy olla...Voisin pistäytyä joskus luonasi päiväkahvilla. Rollaattorin korista saattaisi löytyä pieni konjakkipullo - lääkkeeksi tarkoitettu tietty, josta saataisiin vähän potkua päivään... Siitä kyllä riittäisi useammallekin.
päiväkahveet tarjotaan kaikille huumorintajuisille mummeleille, varsinkin jos tuo konjakkiryypyt muassaan. Brandykin käy; Napoleon on oikein oivaa.
Kyllä saat kyydin, MsPenelope ja muutkin haluavat, amerikanrauta on kätevä kun siin on niin leviät penkit; mahtuu vähän paksummatkin mummontakamukset.
Entäs Päivähypyt? Mulle ainakin letkeetä reggeetä, ei humpasta puhettakaan. Hampaaton dancehall queen vois olla aika metka näky ;-)
Jooo ja mummojoogaa ja mummopilatesta, ei mitään tajuntaa hämärtävää tv-soopaa eikä bingoa, kiitos. eikä rauhoittavia kemikaaleja suoraan suoneen; luonnonlääkkeitä ja luontaishoitoja meikäläiselle!
jos rauhoittua tarvitsee niin polttaa pössäytän silloin tällöin.
Oodi mummojen itsemääräämisoikeudelle!
oikee vanhanajan mummeli..tuoksun pullalle leipomatta niitä.omistan essun joka ei koskaan likaannu..ei kolestroolia,sydäntauteja puhumattakaan liian pienistä ovenkarmeista joihin sen kokoisena mummelina on hyvin hankala tunkeutua.aina iloinen hyvä hampainen ilman iän tuomia tuntokarvoja suunpielessä.askeltaminen 150kg on sulavaa ja ilmavaa.tietty helmoissa pyörii liuta herttaisia lapsenlapsia jotka eivät kiukkuttelusta ja turhan huutamisesta mitään tiedä.lapseni kantavat niska vääränä mattojani tuulettumaan harvasen päivä kiitosta odottamatta..siinähän sitä haavetta tulevaa..
edesmennyt mummini:) Iloisia ihmisiä hoivakodissa saisi ollakin. Ottaisin sinut mielelläni "rollsini" kyytiin mennessämme Aelitan tarjoamille päiväkahveille. Pitäisit minua vain vyötäisistäni kiinni ja antaisit minun hoitaa potkuttelun.
Veli voisi olla auttamassa sinua mahtumaan ovesta....
hubailla. Melkein toivoisin, että tämä jo olisi mun viimeinen syksy, alkaa väsyttää.
Mutta joo, tulevissa ed. ja sk. vaaleissa lupaan kyllä äänestää hyvinvoinnin, ihmisoikeuksien, tasa-arvon, kulttuurin, ja luonnon puolesta.
ainakin yksi toive:aamiaisella olisi aina appelsiineja ja tai muita oranssisia hedelmiä ja kahvia.!
Rauhallisen aamiaisen jälkeen koko porukka siirtyisi jumppasaliin,pilates tunnille,jota vetäsi,nuori ja notkee,blondi,jolla olisi päällä ihonmyötäinen,neonvärinen(näkisimme hyvin liikkeet)jumppapuku.
Ne,jotka eivät ole nukahtaneet tunnin aikana jumppapatjoilleen,(joskus neonvärit ovat liikaa tai blondi) siirtyvät ruokasaliin palautumisvälipalalle,bebe leivoksia,kahvia,mehua,konjakkia,sen voi vaihtaa kaverin kanssa mehuun,mikä onkin varsin suosittua;)päivä onkin tässä vaiheessa alkanut varsin mukavasti ja hilpeissä merkeissä.
Sielä aina arvotaan tehtävät,jokainen saa erivärisen rannenauhan kyseisestä tehtävästä,(ilmotustaululla,väri ja tehtävän sisältö)jota harrastetaan pareittain,mutta eihän sieläkään:)tiskissä auttaminen ja lakasukoneen kuljettaja tai ruohokoneella huristelu ole koko viikkoa mielenkiintoista,joten,paria vaihdetaan kuin paitaa ja eurotkin ovat kysyttyä.
Päivällä tekisimme,vaikka palapelejä,Ihanista Nais hahmoista /asennoista (varsin salliva ilmapiiri)ja jos ei pahoja erimielisyyksiä ole tullut,päiväkahveelle menisimme Aelitan luo,kilpaa (kaatamatta MsPenelopesia)sillä konjakkihan oli Hänen rolssissaan.
Tässä vasta onkin kello kahdentoista kieppeillä;)
bissejä???
(maksavinamme:D) asiakkaita, emme suinkaan potilaita. Ja bissys voisi olla hoivakotiin pääsemisessä plussaa :)
... haluaisi ikinä mihinkään laitokseen. Kärvistelisin omissa oloissani niin pitkään kuin se on mahdollista. Ja siinä vaiheessa kun minut kiikutettaisiin jonnekin hoitoon, kuolisin pois.
Siinä vaiheessa, jos sinut kärrätään jonnekin laitokseen, jossa minä, aelita, mspenelope ja moni muut mukava mummukka olemme, alkaa vielä kerran gilallekin uusi elämä! ;)
Menevinä mummoina ja sieluiltamme ikuisesti nuorina pidämme hauskaa nuorten hoitsujen (suloiset huumorintajuiset sopivan flirtit hoitajatytöt), mieshoitajien (timmit nuoret hierojat yms.) ja muun mukavan henkilökunnan kanssa, vähän myös turhantärkeiden lääkäreiden kustannuksella ja mitä suurimmassa määrin toistemme, samanmielisten, kokeneiden, laajasydämisten (en tarkoita sydämenlaajentumaa...)ihmisten kanssa.
Itse näen vanhuuden juuri tällaisena huumorinvärittämänä kommuunielämänä. Elämän tosiasia voi tietenkin olla jotain ihan muuta, mutta mitä hyödyttää murehtia ennen aikojaan?!
Jos ja kun oma käsi ei enää nouse taputtamaan huumorintajuisen hoitajatytön pyöreätä pyllyä, niin joku "tytöistä" vähän avittaa hihasta nostamalla... ;)
En minäkään mihinkään laitokseen halua lähteä, vaan haluan köppelehtiä mahdollisimman pitkään kotona.
Kun keittolevyt unohtuvat päivittäin päälle ja silitysrauta löytyy jääkaapista, saisi minut kiidättää ihanaan kodinomaiseen hoivakotiin. Se voisi tosiaan olla jonkinlainen kommuunisysteemi.
Siellä voisi olla myös aivan ihana sauna, josta voisi kipittää tai huojahdella;) suoraan järveen. Löylyttäjiksi valitsisimme ihanimmat hoitsut.
Nyt gilakaan ei voi enää vastustaa, vaan liittyy joukkoomme??:)
>Itse näen vanhuuden juuri tällaisena huumorinvärittämänä kommuunielämänä
ehkä se kommuuni vaan täytyy sitten perustaa! muuten voi käydä niin, että joutuu huijatuksi ja huomaamattaan arvauskeskuksen kroonikko-osastolle vaippoihin kakkimaan.
Ihanaa olis kyllä olla myös pienessä, ystävien täyttämässä maalaispitäjässä oman suvun matriarkkana lapsenlapsenlapsia syli täynnä.
(ja kun hermo menis lasten kiljahteluun, vois vetäytyä rantamökkiin kuuntelemaan kuikanhuutelua ja juomaan konjakkikahveja kylään tulleiden mummo (ja ukki)kavereiden kanssa)
... osaa nähdä itseäni iloisena menevänä mummona.
Ja laitokseen kärrääminen olisi niin kauhea isku, että varmaan jo matkalla kuukahtaisin.
Jotenkin osaan paremmin kuvitella itseni mietiskelemässä omissa oloissani ja nautiskelemassa omasta rauhastani. Ja sitten jonain sopivana kuulaana syksyisenä päivänä kuukahtaisin pois - kumisaappaat jalassa - elämästäni kylläksi saaneena.
Sen sijaan tämä nykyhetki on se, kun haluan tavata kaikkia ihania ystäviäni. Nyt kun olen vielä voimissani ja täysissä järjissäni ja jaksan nauttia ja iloita hyvästä seurasta.
Mutta hei, minähän olenkin tosikko ;(
Samoilla linjoilla Gilan kanssa! Meikä suunnittelee asuvansa omassa tuvassa omine lupineen niin kuin tähänkin asti. Tietysti niin kauan kuin omat jalat kantaa, ja polttopuut pilkon itse kunnes ei kirves pysy enää käsissä. Sitten klapikoneella. Vanhustenhuolto on niille, jotka ei enää itse kykene pitämään itsestään huolta; tosiasiahan on, ettei vanhuus tule yksin. Siitä vaan vierailemaan hoivaosastolle mummoja piristämään. Näkee osan totuutta, vaikkei vierailuaikana ehkä sitä kaikkea vaipanvaihtorumbaa ym. asiaankuuluvaa. Ei siellä kovin monella aivotkaan enää pelitä. Ne joilla sen verran taju toimii, että oman nimensä edes muistaa, haluaa pois sieltä. Ja se paikka ei enää ole omaan kotiin, vaan taivaaseen..
Kuulostipas negatiiviselta;D Mutta oman kullan kanssa aiotaan elää yhdessä loppuun asti, ja vanhoiksi! Luulen, että jos hänestä aika jättää ennen minua, ei millään ole sen jälkeen enää mitään väliä, ja vois jo itekin siirtyä takavasemmalle täältä. Että näin..
Oletpas sinä kärttyisällä päällä!
Eikös Iloinen menevä mummo ja laitokseen kärrääminen ole jo lähtökohtaisesti toisensa poissulkevia? ei iloista menevää mummoa minnekään laitokseen kärrätä.
mitäs Gila jos käykin niin, että halustasi huolimatta et kuolekaan pois, kun olet niin päättänyt?
Elämää ei voi juurikaan etukäteen määrätä ja siksikään tällainen kevytmielinen loppuelämänpohdinta kai ei ole kovin vakavaa?
vai oletkos todella niin tosikko ettei hupsuttelu ole lainkaan suotavaa?
... mutta se koskee vain muita kuin minua.
Tämä asia on sellainen, jota olen seurannut lähiympäristössäni: vanhenemisen vaikeus, ruumiin heikentyminen, vaikka sielu on se sama aina, se miten vaikeaa on luopua "omasta elämästä" ja joutua laitokseen.
Siksi olen pohtinut asiaa itsekseni ennen tätä hubailua. Ja todennut, että minut saa viedä laitokseen vain kuolleen ruumiini yli...
Mutta te toiset: suunnitelkaa vain iloista vanhainkotia, jossa nipistellään hoitajia ;)
...on erilainen ja juuri siksi vähän huumoria peliin on omalta kohdaltani ihan paikallaan. Nimittäin omista isovanhemmistani kolme neljästä dementoitui ennen liikuntakykynsä menetystä ja heitä ei pystynyt kukaan kotonaan hoitamaan, yritettiin kunkin kohdalla porukalla, mutta kerkeät jalat veivät milloin mottimetsään, milloin Viipurin torille... Lopulta kukin eli laitoksessa elämänsä loppuvuodet. Ja näin uskon itsellenikin käyvän, voihan elämä muutenkin mennä, toivoa sopii! ;) Ja laitoksesta puheenollen en ole niin varakas että pystyisin pankkitililläni (en usko että lapsenikaan) kustantamaan itselleni laitospaikkaa muualta kuin kunnallisesta laitoksesta, jossa saa olla onnellinen jos saa oikeata ruokaa Piltti-purkin sijasta.
Tosin voihan sitä refleksit silti toimia niin, että hoitajan pyllyä nipistää! ;-)
eli en minäkään halua mihinkään laitokseen. Jospa hyvät harratukset pitäisivät huolta siitä, ettei tule tarvettakaan.
Pitänee siis tehdä ja elää kybällä ja toivoa että se eläminen sitten kanssa loppuu aikanaan?
Ja minäkin olen tutustunut siihen elämisen ehtoopuoleen, joten tosissani olen.
kumpi pää meissä ensiksi pettää. Onneksi. Siitä tietämättömänä voikin vielä tässä vaiheessa hupsutella. Voihan olla, että ainoa mihin joskus enää kykenee on nipistyksen... yritys ;)
Joku suomalainen (naispuolinen) professori totesi hyvin: "Onnellinen elämä on: hyvä terveys ja huono muisti".
...tiedämme vanhustenhoidon nykytilan, jopa omakohtaisesti.
Aloituksessani halusinkin kuvitella aikaa, jolloin asiat ovat jo paljon paremmin, kuten varmasti kaikki toivomme. Ja nimenomaan huumorimielessä.
Nykyisenkaltaisiin laitoksiin tuskin meistä kukaan halajaa. Pelkkä ajatuskin saa hiukset harmaantumaan ja hampaat irtoamaan...
Hassun hassuja juttuja teillä tuolla yllä. Juuri "oikea ote" (käsi hoitsun takalistolla :) eli huumorin ja elämänmyönteisyyden säilyttäminen, jos laitokseen joutuu.
Voi olla niinkin, että laitokset eivät olekaan niin kamalia paikkoja kuin niistä yleensä luullaan. Olen kuullut kerrottavan villejä tarinoita eräänkin vanhainkodin asukkaiden ja henkilökunnan yhteisistä retkistä paikalliseen ravitsemusliikkeeseen... He järjestivät myös myyjäisiä ja pikkujouluja ja kaikkea muuta mukavaa laitoksen sisällä ja ulkopuolella. Mutta siitä on aika kauan jo. Hyväkuntoiset eivät laitokseen joudu tai pääsekään.
Nykyisin laitoksiin joutuvat yleensä vain niin huonokuntoiset, että ei taida edes nostettuna käsi hemaisevan tytsyn pyllyllä pysyä.
Minä luulen, että kohtalomme on vieläkin kovempi kuin laitos: se on joutua ruotimummoiksi kuten ennen vanhaan. Vanhat ihmiset myytiin tai annettiin jollekulle. Eläkkeet lakkautetaan, koska maksajia ei ole enää ja laitoksia ei kannata pitää pystyssä, kun ne tulevat niin kalliiksi eikä työntekijöitäkään niihin saada. Minä luultavasti istun jossain korokkeella, jossain markkinoilla ostajien töllisteltävänä ja arvioitavana ja saan kodin sen luota, joka minusta vähiten maksaa. Ostaja taas pitää huolen siitä, että saa minusta irti mahdollisimman paljon ja mahdollisimman vähin ruokakustannuksin. Armosta saan asua jossain eteiskomerossa ja kääriä patjani kokoon aamun tullen pois toisten jaloista.
Aihe on aika akuutti itselleni.
Tällä hetkellä tuen erästä vanhaa ihmistä asumaan kotonaan niin pitkään kuin suikin vain voi. Omassa kodissa asuessaan hän pystyy hoitelemaan päivittäisiä töitään jollain lailla. Hän muistaa työnsä vanhasta tottumuksesta, taitokin on vielä hyppysissä (toimintakyky pysyy yllä, kun tekee päivittäiset rutiininsa), mutta... Hän alkaa olla heiveröinen ja vähän pelokaskin yksin asumaan. Laitokseen hän ei halua enkä minäkään voi häntä siellä "nähdä". Ei hän sopeutuisi siihen. Elämänhalu siinä menisi - kuten monilla, jotka joutuvat vanhoina lähtemään omasta kodista. Toivonpa, että hän saisi kaatua saappaat jalassa kotona, sen hän ansaitsisi.
Aika hassunpuoleinen kysymys mutta hyvä niin,vaihteeksi:)Minkäslainen vanhus minä sitten olisin..?Haluaisin olla sellainen kaikkien rakastama mummi.Sellainen,jonka luokse lapset ja lapsenlapset tulisivat mielellään.Mahdollisimman kauan haluaisin pysyä itsenäisenä ja tietenkin terveenä ja täysissä järjissä.Toivoisin että ympärilleni kasvaisi suuri perhe ja ja kaikki juhlapyhät voitaisiin viettää yhdessä.Joten siis myös toivon että perheeni asuisi samassa kaupungissa kuin minä.Silloin olisi myös apu lähellä jos sitä tarvitsisin.Ja tietenkin mummille saisi tuoda pikkuenkeleitä hoitoon aina silloin kun tarve vaatii:)Ihanne ympäristönä olisi joku rauhallinen seutu..ei välttämättä kuitenkaan maaseutu.Voisin myös ihan hyvin asua vaikka kerrostalossa kunhan siellä olisi rauhallista.Joten siis omakotitalo ei mielestäni ole välttämättä paras vaihtoehto.Omassa talossa kun meinaan riittäisi aika lailla puuhaa..Toiveeni tiivistettynä niin toivon vanhuuteni olevan rakkauden täyteistä ja rauhallista aikaa.