Tänään on lauantai.Olo on niin yksinäinen.Kaikki ystävät ja kaverit ovat viihteellä,itse istun kotona.Neljä bilekutsua torjuneena olo on jotenkin omituinen.
Olen yleisesti ottaen todella onnellinen lapsestani.Tänään vaan olo on todella tyhjä,onneksi huomenna lapsen herättyä helpottaa.
Olen suurimman osan menoistani mennyt ja itse olen tämän tien valinnut,nyt vaan heräsi vanha minä pintaan,joka tahtoisi olla huoleton ja olla viihteellä ilman omantunnontuskia siitä etten ole lapseni kanssa.Viihteellä olen toki lapsen syntymän jälkeen ollut,mutta se ei ole enää samanlaista.Aina on huoli,että miten on mennyt,miten on nukkuminen jnejne.Menonikin olen joutunut suunnittelemaan vähintään 2 viikkoa etukäteen.
Päivääkään en kuitenkaan kadu,mutta kuitenkin.. Ristiriitaista,eikö?
En tiedä mitä tällä viestillä ajan takaa,ehkä halusin purkaa hetkellistä pahaa oloa,ehkä haluan kertoa että tunnen olevani huono äiti tahtoessani viihteelle.Ikimaailmassa en lapselleni tahdo mitään pahaa,en todellakaan,eikä mieleeni tulisi lähteä tuosta noin vaan ja antaa hoitohommat suurinpiirtein kadunkulkijalle.Nyt vaan on tälläinen olo.
Olen yleisesti ottaen todella onnellinen lapsestani.Tänään vaan olo on todella tyhjä,onneksi huomenna lapsen herättyä helpottaa.
Olen suurimman osan menoistani mennyt ja itse olen tämän tien valinnut,nyt vaan heräsi vanha minä pintaan,joka tahtoisi olla huoleton ja olla viihteellä ilman omantunnontuskia siitä etten ole lapseni kanssa.Viihteellä olen toki lapsen syntymän jälkeen ollut,mutta se ei ole enää samanlaista.Aina on huoli,että miten on mennyt,miten on nukkuminen jnejne.Menonikin olen joutunut suunnittelemaan vähintään 2 viikkoa etukäteen.
Päivääkään en kuitenkaan kadu,mutta kuitenkin.. Ristiriitaista,eikö?
En tiedä mitä tällä viestillä ajan takaa,ehkä halusin purkaa hetkellistä pahaa oloa,ehkä haluan kertoa että tunnen olevani huono äiti tahtoessani viihteelle.Ikimaailmassa en lapselleni tahdo mitään pahaa,en todellakaan,eikä mieleeni tulisi lähteä tuosta noin vaan ja antaa hoitohommat suurinpiirtein kadunkulkijalle.Nyt vaan on tälläinen olo.
Vastaukset 16
Vanhimmat
täysin vapaaehtoisesti. Menetetty tärkeä ikäkausi ihmisen elämässä (eli nuoruus) on aina menetetty eikä sitä oikein voi korjata.
Mutta se tunne tulee ja menee,kuten olet itsekin huomannut. Tottakai elämän radikaali muutos saa kenen tahansa pään välillä sekaisin kunnes sitä taas muistaa, että elämä on tässä ja nyt, minulla on pieni vauva..Voisko asiat paremmin olla? :) Varsinkin seuraavana päivänä on hyvin tyytyväinen nykyiseen elämäänsä,kun entisessä elämässä makaisi krapulassa sängyn alla ;) Heh..
Varmasti saat edellisen kaltaisia vastauksia, jotkut eivät ymmärrä sitä, että ei omia valintojansa kadu tai lastansa pois antaisi vaikka välillä tuollainen tunne tulisikin.. Hienoa,että uskalsit sen tänne kertoa :)
Elämä ei kuitenkaan ole ohi. Vauva ei estä sinua tekemästä mitään muuta kuin örveltämästä joka viikonloppu.Ja so what, mitä siinä menetät? Päinvastoin.. Se on itsestä kiinni minkälaisen elämän lapsen kanssa valitsee; joko lukkiutuu kotiin ja sanoo,että en mä voi kun on lapsi..Tai sitten elää ja tekee ja nauttii, kokee, oppii ja sivistyy vauvan kanssa :)
ja joskus se bilekutsu tulee sellaiseen väliin, että tekis mieli mennä muttei lapsenvahtia saa,
seuraavalle päivälle on suunnitelmia ym... Vaikka kuinka tekisi mieli mennä, ei pääse :(
Mutta "elämä on", meillä "vanhoillakin" äideillä ihan yhtä lailla. Ei omasta elämästä ja menoista kiinnipitäminen, eikä sekään, että joskus harmittaa kun ei pääse, ole mitenkään ikään sidottu juttu tai huonon äidin merkki!
että mitä oikeastaan pohjimmiltasi kaipaat?
Itse täytyy myöntää että ajattelen pohjimmiltani myös vähän että mitäs ristisi valitsit, mutta jos nyt ei käännetä veistä haavassa..
Nuoruutta ja vapautta et saa takaisin, mutta asioita voi helpottaa. Kaipaatko illan menoissa sosiaalisointia, juomista, kaverien seuraa, tuntemattomien, uusien tuttavuuksien tapaamista, tanssimista..?
Koska osan noista voi järjestää ihan kotonakin - vaikka vauva nukkuisikin, tai lapsen iästä riippuenhan se voi olla mukanakin meiningissä.
Alkoholihan on automaattisesti poissuljettu, varsinkin jos olet yh, koska siitä on ihan laki ja esimerkkitapaus jossa ihan aikuinen yh otti yhden tai pari paukkua kotona kun oli vieraita viettämässä ihan asiallisesti iltaa ja ala-asteikäinen lapsi satutti itsensä ja äiti lähti viemään taksilla (koska ei voinut ajaa) päivystykseen ja siellä tehtiin heittellejättöilmoitus.. Eli näin tiukkaa se on Suomessa.
Mutta muutenhan sana ja välineet ovat vapaat - miten olisi että kutsuisit talon täyteen (no ainakin muutaman ;) ) tutun/tutun tutun kylään leffailtaan? Haet kaupasta popparit, dipit, karkit yms ja vuokraat uutuusleffan.
Tai järjestät piknikin - joku 3 lapsi tekee jo varmaan innolla mukana eväsleipiä tms ja menette jonnekin puistoon/järven rannalle syömään aamupalaa. En tiedä sitten miten paljon lähipiirissäsi on tällaisia camping-henkisiä ihmisiä..
Ainakin Helsingissä on jonkin verran leffateattereissa lapsi-näytöksiä, eli ihan ns. aikuisten leffoja, mutta lapset voi ottaa mukaan eikä jengi häiriinny jos pitää vähän tissitellä tai lapsi herää päikkäreiltä ja vähän "piippaa" :)
Myöskin nyt kun lokakuu on alussa, voisit "varata" kaverisi vaikka Halloween-bileitä varten. Kaikille pukupakko, ja järkkäät sitten sen mukaan juhlat.. Ne voisivat olla sellaisetkin alkoholittomat nuorisobileet että kun esim. minun osalla ystävistäni on näitä ala-asteen loppuluokilla tai yläasteella olevia sisaruksia, eivätkä he pääse mihinkään ja jos vähän huonosti on heilläkään tekemistä, niin heidätkin kutsuttaisiin.. Monta kärpästä yhdellä iskulla :)
En nyt tiedä saitko noista mitään ideaa, mutta..
Kaipuu iltamenoihin voi mennä ohi, tai sitten se ei mene. Huono äiti et ole sen takia että tuntuu kurjalta istua yksin himassa - kaikki kaipaavat sosiaalista elämää.
Monesti tälläkin palstalla tulee esiin se että kun puhutaan, onko menettänyt jotain lapsen myötä, niin usein teini/nuoret äidit nostavat esille että biletys eli ryyppääminen eli räkäkännit ja örvellys = eivät kaipaa biletystä. Se ei kuitenkaan enää ns. nuorilla aikuisilla pidä paikkaansa.... Siis tuo biletyksen sisältö.
Otetaan parit ja siinä se sitten onkin. Helpostipa itse ainakin voisin luopua niistä paristakin drinkistä tai lonkerosta. Eli kaikilla nuorilla äideillä ei ole todellista kuvaa siitä mitä se biletys on teini-iän jälkeen. (Teekkarien bileitä ei lasketa)
Kokeile ainakin noita nyyttikesti-ideoita, voi olla että kaveripiiri yllättää.. Ja innostuu. Jos ei, niin ainahan kaveripiiriä saa laajennettua :) On minullakin erikseen kaverit leffaan, bilettämiseen, opiskeluun...... Toivottavasti sait nyt tästä jotain irti, tuli vähän pitkä viesti..
aika monella muullakin ensimmäisen lapsensa saaneella, vaikka olisi vanhempikin. Olit sitten, vaikka 27-vuotias, kun saat ensimmäisesi olet saanut sitä ennen mennä ilman huolen häivää ja nyt onkin vastuu pienestä lapsesta. Ei se tunne sen kummempi ole 18- tai 27-vuotiaana. Näin vanhempana iltatähden saaneena olin silloin 35-vuotias ei enää tullut olo, että jotain hauskaa soluu ohitseni, kun olen mukelon kanssa kotona. En tarkoita, että pitäsi lapset tehdä näin vanhana, mutta kyllähän ikä vähän vaikuttaa. Itse olen sitä mieltä, ettei oikeaa ikää lapselle ole. Joskus on kohtalo puuttunut peliin esim. pari on ollut pitkään naimisissa ja erotaan yksi syy lapsettomuus. Seuraavassa avioliitossa nämä eronneet saavat uuden kumppanin kanssa lapset. Todistaa mielestäni ehkä sen, ettei heidän ollut tarkoitettu saada yhdessä lapsia. Mene ja tiedä. Ehkei ole olemassa nuoruudessa tehtyä virhettä vaan kohtalo tai miksi sitä sitten jokainen haluaakin kutsua. Tänä päivänä ihmiset luulee jotenkin hallitsevansa elämää, mutta kyllä se elämä hallitsee ihmisiä. Joitakin valintoja voi tehdä, mutta kaikkea ei voi päättää itse. Eikä aina osaa tehdä ns. oikeita ja viisaita ratkaisuja. Eihän tämä maailma olisi näin sekanainen paikka, jos kaikki tekisivät oikeita ja fiksuja ratkaisuja.... hmmm ja mitä nekin sitten ovat.
ainakaan ollu. nimittäin tollasta oloa. elin nuoruuteni täysillä, opiskelin, bailasin, sekoilin (silleen viattomassa hengessä). Sain työpaikan, menin naimisiin, saatiin lapsi, olin silloin 25 v. Nyt oon 35 ja yhtään ei ole tehnyt mieli "viihteelle" tms.
Sain aikanani mennä ilman lapsia ja huolta tarpeeksi ja nyt ei oo tarvetta, ei minkäänlaista. Joskus töitten puolesta on "pakko" mennä edustamaan iltatilaisuuteen raflaan ja en voi kurjempaa iltaa tietää. Kivempi on ottaa pari siideriä lauantaina (sen heitteillejättöilmoituksen uhallakin), tehdä pizzaa ja poppareita ja pelata lasten kanssa tai katella töllöä.
Tilanteesi on tainnut olla erilainen kuin minulla. Kahden ensimmäisen lapsen isä jätti meidät kuin nallit kalliolle lasten ollessa todella pieniä, eikä miestä sen jälkeen ole näkynyt. Jos viettää aikaa yksin kahden pienen lapsen kanssa voi joskus tulla mieleen, että voi, kun pääsisi joskus ulos ilman lapsia. Taisit senkin ymmärtää väärin, että olisin halunnut lähteä kapakkaan tarkoitin kyllä jotain ihan muuta esim. teatteri, elokuvat yms. En ole koskaan tykännyt ns. bailaamisesta tai "juopottelusta", elikkä jätän sinut viettämään lauantai iltaa siiderisi kanssa. Toivoisin hiukan löysempää pipoa sinulle.
että mulla olis mies? mun mies ei jättänyt mua sanan perinteisessä merkityksessä. mies teki itsemurhan sairastettuaan vuosia ms-tautia. entinen urheilija väsyi odottamaan hidasta loppua liikuntakyvyttömänä pyörätuolissa.
pienet lapset jäi mullekin, mutta lasten takia mä jaksoin ja jaksan yhä. ne on mulle kaikki kaikessa enkä vieläkään kaipaa viihteelle, minkäänlaiselle viihteelle, vaikka iältään ovat jo niin vanhoja, että esim itsekin käyvät yökylässä kavereiden luona. no joo, silloin kyllä väliin käyn elokuvissa tai vuokraan itelleni leffan pizzan kera. ehkä mä oon vähä erakko, kun en kaipaakaan kotoa minnekään, oli siellä sitten lapsia tai ei. ja ehkä mä olin vähän outo silloinkin, kun lapset oli pieniä - mä en kaivannut minnekään ilman lapsia.
että ehkä mun pipo on mielestäsi kireällä ja tilanne on varmasti toinen kuin sulla. mutta älä tee liian hätäisiä johtopäätöksiä. oon yhä sitä mieltä, että kun mä sain aikanani mennä, niin sitä kaipuuta ei ole nyt. kaikkea voi tehdä lastenkin kanssa.
Minä en oikein tajua tätä meidän "keskustelua", koska minusta tuntuu, että me olemme aikalailla samanlaisia :). Tämä keskustelupalsta on ihan ok., mutta tässä tulee helposti väärinkäsityksiä, kun kukaan ei jaksa kertoa ihan kaikkia taustoja, jos kommentoi johonkin. Sama juttu kännykällä viestejä lähetettäessä. Tulee helposti väärin ymmärretyksi.
Minullakaan ei ole menemisen kaipuuta. Joskus jopa ajattelen, että mahdanko erakoitua ihan lopullisesti. Töitä teen kotoa käsin elikkä aikuis- kontaktit jäävät aika vähäisiksi.
Ei sinullakaan ole ihan helppoa ollut... Minullakin on jkv kokemusta siitä miltä tuntuu läheisen menetys itsemurhan kautta, vaikka syy sinun kohdallasi olisikin selvä. Jaksamista jatkossakin.
Nurkkaan häpeemään siitä!
Ymmärrän tilanteesi,
jokaiselle äidille varmasti tulee
joskus olo että tahtoisi vain olla vapaa.
Itse hyppäsin aikanani baareissa,
milloin missäkin maailman kolkassa
ja milloin missäkin kunnossa.
Nyt olen raskaana ja odotan pienokaistani
innolla, olen raskaanakin käynyt baareissa
istumassa vesilinjalla ystävieni kanssa.
Mutta nyt se tuntuu erilaiselta,
huomaan miten paljon hauskempaa on odottaa
jotain mitä on halunnut elämäänsä
sen sijaan että miettii viikon
mitä tapahtui viime lauantaina,
en kiellä sitä etteikö vieläkin välillä
naurata kaikki ne reissut kavereiden kanssa.
Mutta lapsi on kuitenkin se mikä
jää ikuisesti sydämeen elämän suurimpana
lahjana ja ihmisenä joka merkitsee aina eniten.
Raskausaikana mieleen on noussut pelkoja
siitä että entä jos palaan vanhaan elämän tyyliin
tai entä jos minusta tulee huono äiti?
Mutta neuvolassa sanottiin että pelko
on aivan normaalia koska lapsen syntymä
on todella suuri asia, olen kuitenkin
lastani varten järjestänyt koko elämän
niin että hänellä on hyvä syntyä.
et taida ihan aidoimmasta päästä nuoriäiti olla... Tai jos olet niin kovin eriskummallisen ivallisesti asiasi ilmoitat...niinkuin vanhempi naishenkilö yrittäisi astua nuoren saappaisiin ja kertoa muille että "Elämä lapsen kanssa ei ole pelkkää riemua ja kuinka moni on valmis irtautumaan bilettämisestä jne.."
Minä ja varmasti muutkin pitää minua nuorena äitinä,olinhan 15 kun tulin raskaaksi,16-vuotiaana synnytin lapseni tähän maailmaan.Kun alkuperäisen tekstini kirjoitin,tunne todellakin oli tuollainen.
Nuo "häpeäisit" ja "itse olet taakkasi valinnut"-kommentit eivät tunnu juuri missään,olen niin tottunut niitä kuulemaan.Sitä paitsi,suurimman osan ajasta tiedän olevani hyvä äiti,kannan vastuuni teoistani.Lauantai-illan kaltaisia olotiloja ei kovin usein tule,mutta näin "normaalissa olossa" ajatellen,eihän se minua huonoksi äidiksi tee jos joskus haluaisin käydä ystävieni kanssa jossain.Opiskelevalla yh:lla kun vapaa-aikaa ei liikaa ole.
eli opiskelet päivät, lapsi on hoidossa. luet illat, lapsi on hoidossa/nukkumassa/muuten vaan sinua häiritsemässä. haluat vielä "joskus käydä ystäviesi kanssa jossain"
keropas milloin oikein olet sen lapsen kanssa?
e, se ei tee huonoksi äidiksi, jos haluaa joskus ilman lasta jonnekin tai jopa menee... mutta lapsen teko on (toivottavasti) tietoinen valinta nuorena ja opiskelujen aloittaminen myös. ihan kaikkea tässä maailmassa ei voi saada ja kun lapsi on pieni, pitäisi sen lapsen olla tärkein myös siinä mielessä, että omat riennot voivat odottaa.
tiedän, että tähän vastataan, että "on oikeus mennä" "ei tee huonompaa" "on parempi äiti sen menemisen jälkeen" "jaksaa paremmin" ja plaa plaa...
kysynkin, että mitä vapaa-aikaa on opiskelevalla yh:llä vähän? sitä on käsittääkseni ihan yhtä paljon, kuin kenellä muulla opiskelevalla nuorella. eikö sen lapsen kanssa olo ole juuri vapaa-aikaa, vai mielletäänkö vapaa-ajaksi kaikki rasitteeton olemassaolo, eli aika, jolloin ei olla koulussa, ei opiskella, ei tehdä työtä, ei olla lapsen kanssa.
tais kolahtaa...
ei VIITTI vastaa. Sulla kun ei ilmeisesti ole lapsia, tuskin voit käsittää sitä hetkeä, kun voi vaan olla. Eikä tarvitse välittää mistään. JOKAINEN ihminen tarvitsee niitä hetkiä pysyäkseen järjissään. Lapsettomille ne on itsestään selvyyksiä, niitä hetkiä ei edes huomata.