Bullmastiffeista

Itselläni oli uros, semmoinen pikkuinen abaut 65kg. kyseinen yksilö oli suojeleva.
sen kanssa uskalsi kyllä hyvin ulkoilla missä tahansa (spuget ja muut örveltäjät väistivät viimeistään siinä vaiheessa kun kulmahammas murinan kera paljastui). vaati tiukan (lue: asiantuntevan koulutuksen).totteli hirmu hyvin mutta ei ollut pitkävieterinen, ei siitä olisi TOKO-koiraa tullut. ei syönyt itseasiassa hirvittäviä ruokamääriä kokoonsa nähden. keittelin sille yrjölän-puuroa ja kuivanappuloita. ruokaan meni n.60€/kk.
20kg kuivanappulapussi riitti n.1kk:den.
sairastui furumkuloosiin (allergia, tyypillinen rodulla??)ja kuoli pois.
oli kotioloissa rauhallinen. piti vieraat aina alussa hyvin pelossa ja nuhteessa murisemalla ja irvistelemällä aluksi. ei pitänyt ventovieraiden rapsutuksesta.
kun sitten hyväksyi jonkun ystäväkseen olikin riemu katossa ja leikki raikasi...
HUOM!!! vaikka koira ei juurikaan haukkunut (onneksi) en suosittele sitä kerrostalokoiraksi. vaatii ison reviirin eli omakoti/rivarin (meillä rivari). toivittavasti sait jotain kuvaa....

myös bullmastiffi uroksen. Se oli ihmisrakas, mutta selvä suojelu ja vartiomisvaisto sillä oli.
Meidän pienempää koiraa suojeli liikaa, jos joku toinen koira oli se vaikka narttukin murahti pienelle koiralle oli bullmastiffimme välittömästi tämän koiran kimpussa ja muutamat eläinlääkäri kulut sain sen vuoksi maksaa. Tosin pelasti tuo muutaman kerran pienen koiramme hengenkin käytöksellään. Onneksi totteli ja irrotti otteensa aina kun tosissaan komensin, muuten olisi varmaan tappanut vastustajansa. Bullmastiffia on mielestäni vaikea oppia tuntemaan, sillä kun oma ajattelukyky, eikä toimi kuten saksanpaimenkoira omistajansa käskystä vain.
Toisista uros koirista ei pitänyt, mutta ei koskaan vaivautunut rähisemään vastaan tuleville koirille. Käveli vain ryhdikkäänä ohi ja sai katseellaan toisen yleensä hiljaiseksi. Eli itsevarma oli luonteeltaan. Bullmastiffimme piti kovasti ihmisten etsimisestä eli hausta. Tokoa myös sille opetin, mutta sitä pitkäjänteisyyttä ei ollut tarpeeksi ja kyllästyi nopeasti. Vilkas touhottaja tuo oli koko ikänsä ja varsinainen pusukone. Ihmisiä vasten ei hyppinyt, mutta sitä nuolemista en saanut siltä pois opetettua. Ikinä ei mitään tuhoa tehnyt. Antoi hyvin käsitellä itseään ja työntää käden vaikka ruokakuppiin kesken syönnin. Kamalan ahne oli ja söi paljon, mutta liikkuikin paljon. Kerran yksi humalainen mies tuli yhtäkkiä koiran eteen ja otti sitä poskista kiinni ja puraisi koiraani kuonoon. Bullmastiffimme vain heilutti häntäänsä. Humalainen oli tietenkin ylpeä kun uskalsi puraista koiraani. Toisinaan taas oli hyvin varautunut varsinkin humalaisia kohtaan.
Bullmastiffissa on se ikävä puoli, että ne kuolaa ja seinätkin on ihan kuolassa ja lisäksi ne kuorsaa nukkuessaan ja karvaa lähtee jatkuvasti, ainakin meidän koiralta lähti. Tämä koira oli ainakin minulle todellinen ystävä, loistopakkaus.

Heip! Lienetkö hommaamassa bullmastiffia vai miksi kyselet? Meillä on 2-vuotias bullmastiffiuros ( 9 kk labradoriuros). Bullmastiffista saa hyvän käsityksen Koiramme- lehden nrosta v. 2000 tai aikaisempi, saa kirjastosta. Kirjastosta on myös lainattavissa romppu (mikäli sinulla on tietsikka käytössäsi) Dogs, josta löytyy tietoa ko. rodusta. Bmstffi on hyvin tarkka reviiristään, suojeleva ja kova vahti. Esim. omamme räyhää aidan takana kaikille ohikulkijoille, koska on sitä mieltä että katu on sen omaisuutta eikä siinä ole muilla oikeutta kulkea. Asumme omakotitalossa. On innokas tutustuja ja leikkiinpyytäjä ja monet kerrat on saatu pyydellä anteeksi niitä syöksyjä ja tempomisia. Koiraihmiset ymmärtää, muut ei.. Mainittakoon, että olemme käyneet koirakoulussa oppimasssa alkeet & peruskäyttäytymisen. nyttemmin kuonopanta hillitsee enempiä menohaluja, ja parasta oli, kun sai kaveriksi labbiksen! Voi sitä rillauksen ja riehunnan määrää! Kaksi sohvaa olemme kyöränneet kaatopaikalle, puhumattakaan matoista, videokaseteista, kirjaston kirjoista jne.. Bmstf vaatii määrätietoisen, johdonmukaisen ja pitkäpinnaisen koulutuksen, rajat täytyy laittaa, jo ihan pelkästään sen koon ja voiman vuoksi. Meillä on 3 alle 10 vuotiasta lasta ja koirat muksut tulevat loistavasti toimeen. Bmstf antaa 4-vuotiaan tarkistaa hampaansa ja ottaa ruokakupin edestään pois kun ruokailu on ohi. Rotu on helppohoitoinen karvan lyhyyden vuoksi, mutta melko palelevainen. Kovilla pakkasilla nukkuisi mieluummin selkä takkaa vasten kuin lähtisi lenkille. Hanki mahd. paljon tietoa tästä upeasta rodusta, ja jos siihen päädyt, onnea valitsemallasi tiellä!