Mauri Kinnunen, lappeenrantalainen filosofian tohtori ja historian lehtori kirjoittaa tämän päivän Kalevassa lestadiolaisuudesta. Liikkeen sisällä olevana pidän sitä erinomaisena analyysina tämän päivän tilanteesta ja kysymyksistä. Se samalla kokoaa monia tälläkin palstalla esiin tulleita asioita. Tässä muutamia otteita siitä. Kannattaa lukea juttu kokonaisuudessaan lehdestä. Jos et ole lehden jakelupiirissä, käy ostamassa netistä irtonumero.
Tämä vuosituhat haastaa lestadiolaisuuden
Suomen suurimman herätysliikkeen pitäisi pystyä avoimesti kohtaamaan menneisyytensä kipupisteet. Perinteisillä vastakkain-asetteluilla ei ole enää merkitystä. Yhteisön jäsenet tietävät vaistomaisesti, miten uskovan tulee pukeutua ja käyttäytyä, millaiset mielipiteet ovat arvostettuja ja millaiset hylättäviä. Keskustelu 1970-luvun tapahtumista ja niiden merkityksestä 2000-luvun vanhoillislestadiolaisuudelle odottaa edelleen sopivaa ajankohtaa liikkeen sisällä. Torjuva asenne televisioon tulee jatkossa varmasti uudestaan puntariin, kun raja tietokoneiden, kännyköiden ja televisio-vastaanottimien välillä häviää.
Lestadiolaisuuden kansainvälistyminen tuo toki uusia haasteita liikkeen ydinalueille Suomeen. Henkilökohtaiset kontaktit, matkailu ja kulttuurirajat ylittävät avioliitot asettavat Suomessa asuvat vanhoillislestadiolaiset kyselemään, mikä ”tässä kristillisyydessä” on uskon perusta ja mikä mahdollisesti on historian tuomaa, uskon kannalta epäolennaista tapakulttuuria. Tämä vuosituhat tulee olemaan haasteellinen vanhoillislestadiolaisuudelle, kun perinteisillä vastakkainasetteluilla ei ole enää merkitystä. Suuri osa liikkeen jäsenistä elää urbaanissa ympäristössä Etelä-Suomessa ja tuhannet vanhoillislestadiolaiset nuoret työskentelevät tai opiskelevat ulkomailla. He törmäävät kymmeniin uskontoihin ja kulttuureihin. Tämä nostaa esiin lukuisia kysymyksiä, joihin heidän isovanhempansa eivät juurikaan joutuneet pohtimaan vastausta.
Viime aikoina on liikkeen sisällä keskusteltu suhteesta musiikkiin. Huomattava osa maamme eturivin kirkkomuusikoista on mukana vanhoillislestadiolaisuuden toiminnassa. Heidän konsertoimisensa ja vilkastunut kuorotoiminta on nostanut vastareaktioita, jotka ovat heijastuneet liikkeen äänenkannattajan Päivämiehen kirjoituksissa. Toisaalta edellä mainitut ominaisuudet voivat olla nostamassa ulkopuolisten kynnystä hakeutua liikkeeseen. Samalla lestadiolaisuudesta erkanee niitä, jotka kokevat herätysliikkeen ahdistavana. Haastavaksi on muodostunut normien ja tapakulttuurin päivittäminen. Liikkeen sisällä käydään keskustelua siitä, ovatko vuosikokousten, puhujien- ja seurakuntavanhinten sekä seurakuntapäivien linjaukset tapakulttuureissa, yhteiskunnallisissa ja kirkollisissa asioissa ”aikansa lapsia” vai tulisiko niitä noudattaa hamaan ikuisuuteen saakka.
Vanhoillislestadiolaisuuden tulevaisuus näyttää valoisalta, kun liikkeen piirissä tartutaan avoimesti ja rehellisesti 2000-luvun haasteisiin. Se edellyttää myös liikkeen historian ymmärtämistä ja menneisyyden kipupisteiden avointa kohtaamista. Sitä haluavat varmaan myös ne kymmenettuhannet nuoret, joita on ilo katsella suviseuroissa.
Tämä vuosituhat haastaa lestadiolaisuuden
Suomen suurimman herätysliikkeen pitäisi pystyä avoimesti kohtaamaan menneisyytensä kipupisteet. Perinteisillä vastakkain-asetteluilla ei ole enää merkitystä. Yhteisön jäsenet tietävät vaistomaisesti, miten uskovan tulee pukeutua ja käyttäytyä, millaiset mielipiteet ovat arvostettuja ja millaiset hylättäviä. Keskustelu 1970-luvun tapahtumista ja niiden merkityksestä 2000-luvun vanhoillislestadiolaisuudelle odottaa edelleen sopivaa ajankohtaa liikkeen sisällä. Torjuva asenne televisioon tulee jatkossa varmasti uudestaan puntariin, kun raja tietokoneiden, kännyköiden ja televisio-vastaanottimien välillä häviää.
Lestadiolaisuuden kansainvälistyminen tuo toki uusia haasteita liikkeen ydinalueille Suomeen. Henkilökohtaiset kontaktit, matkailu ja kulttuurirajat ylittävät avioliitot asettavat Suomessa asuvat vanhoillislestadiolaiset kyselemään, mikä ”tässä kristillisyydessä” on uskon perusta ja mikä mahdollisesti on historian tuomaa, uskon kannalta epäolennaista tapakulttuuria. Tämä vuosituhat tulee olemaan haasteellinen vanhoillislestadiolaisuudelle, kun perinteisillä vastakkainasetteluilla ei ole enää merkitystä. Suuri osa liikkeen jäsenistä elää urbaanissa ympäristössä Etelä-Suomessa ja tuhannet vanhoillislestadiolaiset nuoret työskentelevät tai opiskelevat ulkomailla. He törmäävät kymmeniin uskontoihin ja kulttuureihin. Tämä nostaa esiin lukuisia kysymyksiä, joihin heidän isovanhempansa eivät juurikaan joutuneet pohtimaan vastausta.
Viime aikoina on liikkeen sisällä keskusteltu suhteesta musiikkiin. Huomattava osa maamme eturivin kirkkomuusikoista on mukana vanhoillislestadiolaisuuden toiminnassa. Heidän konsertoimisensa ja vilkastunut kuorotoiminta on nostanut vastareaktioita, jotka ovat heijastuneet liikkeen äänenkannattajan Päivämiehen kirjoituksissa. Toisaalta edellä mainitut ominaisuudet voivat olla nostamassa ulkopuolisten kynnystä hakeutua liikkeeseen. Samalla lestadiolaisuudesta erkanee niitä, jotka kokevat herätysliikkeen ahdistavana. Haastavaksi on muodostunut normien ja tapakulttuurin päivittäminen. Liikkeen sisällä käydään keskustelua siitä, ovatko vuosikokousten, puhujien- ja seurakuntavanhinten sekä seurakuntapäivien linjaukset tapakulttuureissa, yhteiskunnallisissa ja kirkollisissa asioissa ”aikansa lapsia” vai tulisiko niitä noudattaa hamaan ikuisuuteen saakka.
Vanhoillislestadiolaisuuden tulevaisuus näyttää valoisalta, kun liikkeen piirissä tartutaan avoimesti ja rehellisesti 2000-luvun haasteisiin. Se edellyttää myös liikkeen historian ymmärtämistä ja menneisyyden kipupisteiden avointa kohtaamista. Sitä haluavat varmaan myös ne kymmenettuhannet nuoret, joita on ilo katsella suviseuroissa.
Vastaukset 73
Vanhimmat
"Vanhoillislestadiolaisuuden tulevaisuus näyttää valoisalta"
jos Raamatun vastaisten oppien opettamista jatketaan nykyiseen malliin. Ellei aito ja vääristelemätön Jumalan sana kelpaa SRK:lle ja vl-puhujille, niin vl-herätysliikkeellä ei ole tulevaisuutta.
tunnusta vaan rehellisesti se tosi asia että kun saarnataan synti synniksi niin omatunto rupee soimaan ja sitä et kestä kuunnella
Juuri nämä synnin hankaukset tekevätkin monet vl-pomot niin allergiseksi hoitokokouskeskustelulle. Synti on niin vaikea nähdä omassa elämässä, ja se satuttaa omaatuntoa!
vl-lässytystä.
Hoitokokouskeskustelua ei kukaan siionissa kaipaa. Ulkopuoliset sitä kaipaavat.
Kuinka voit katsoa edustavasi yli 100 000 lestadiolaista. Itse olen vl ja elänyt lapsuuteni hoitokokousajan jälkimainingeissa. Todella kaipaisin, että asioista voitaisiin vihdoinkin puhua niiden oikeilla nimillä ja myöntää kaikki virheaskeleet. Saataisiin palaamaan siioniin todellinen rauha ja rakkaus. Tällä hetkellä elämme vielä suuren arkuuden ja joskus pelonkin vallassa. On paljon asioita, joista ei uskalleta keskustella avoimesti kun muistetaan se hengellinen väkivalta jota siionissamme harjoitettiin erityisesti hoitokokousten aikaan ja vielä myöhemminkin. Olen saanut itsekin siitä osani. Se että olen vieläkin uskovainen on suurta Jumalan armoa. SRK:n ylilyöntejä ei ole kiittäminen.
Taas yksi monista tämän saman kirjoittajan virtuaali persoonista. Uskovaisia vastaan on käynnissä parjaus kamppanja. Tosi asiassa täällä elää vain surkean pieni "sisäpiiri ryhmä". Teidät tiedämme. Ja Jumala tietää.
Hepr. 4:13
Ja ei ole yhtään luontokappaletta hänen edessänsä näkymättä, mutta kaikki ovat paljaat ja julki hänen silmäinsä edessä, josta me puhumme.
Miksi et keskustele, vaan yrität identifioida kirjoittajia? Pelottaako sinua, kun asioista puhutaan avoimesti?
Totuus ei pala tulessakaan. 1960- ja 1970-luvuilla tapahtui asioita, joiden rehellinen kohtaaminen on ainoa tie päästä hengittämään vapaata armon ilmaa.
Nykyinen mantra "Siionissa vallitsee rauha ja yksimielisyys" tuo mieleen Raamatun kuvauksen, jossa ihmiset ennen Jeesuksen paluuta vakuuttelevat "rauha, rauha, ei mitään hätää".
Rauha ja yksimielisyys voi rakentua vain Kristus-kalliolle, ei niille kristillisyyden ohjeille ja neuvoille, jotka eivät kestä Jumalan sanan valossa.
Kyttäät koko ajan kirjoittajia ja heittelet moneen viestiin arvelusi siitä, että tuo "vihollisesi" on asialla eri nimellä. Tunnen täältä monia kirjoittajia, ja syytät heitäkin ihan sumeilematta. Rauhoitu hyvä nainen!
Jätän röykeytesi omaan arvoonsa. Jumala näkee ja kuulee. Hänen on tuomio!
Aivan oikein, epäuskoisia ne ovat kaikki, jotka uskaltavatkin sanoa poikkipuolista sanaakaan hoitokokouksista. Minusta ne ainakin olivat todella kivoja ja viihteellisiä, lisäksi siunauksellisia!
ohoh
Onko kyseisen artikkelin kirjoittaja Mauri Kinnunen vl?
on vl.
Itsekin olen avaajan kanssa täysin samaa mieltä ja olin todella ilahtunut kirjoituksesta. Se oli oikeaa historiankirjoitusta.
Toisaalla Kalevassa oli juttu juhlista ja juhlapuheenpitäjän O.V:n puheesta ote. Hänen mukaan mm. "Syvimmillään keskusjärjestön tuki on koettu paikallisissa rauhanyhdistyksissä kriisin ja seulonnan aikana, jossa on tahdottu keskusteluin torjua maallistumisilmiöt ja säilyttää elävä usko."
Ihan oli oksennus päästä tässä kohtaa. Tämä on sitä valhetta, jota he jaksavat jauhaa aina vaan. Kyllä maakunnissa oli toinen näkemys asiaan.
"Syvimmillään keskusjärjestön tuki on koettu paikallisissa rauhanyhdistyksissä kriisin ja seulonnan aikana, jossa on tahdottu keskusteluin torjua maallistumisilmiöt ja säilyttää elävä usko."
Olen samaa mieltä. SRK:n tuki on ollut todella syvältä.
kyllä on VL!
Yhdyn kommenttiisi. Elävän uskon seulominen täällä ajassa on erittäin epäraamatullinen toimenpide. Sääli, että SRK on sortunut tällaisen syntielämän tukemiseen paikallisyhdistyksissä.
Jos SRK on todellakin tukenut paikallisyhdistyksiä hoitokokousten yhteydessä suoritetuissa seulonnoissa, kuten Voittonen Kalevan mukaan on julkisesti julistanut, ei SRK:lla ole enää yhtään tekosyytä olla julkaisemmatta anteeksipyyntöä hoitokokousten aikana tehdyistä vaallan väärinkäytöksistä.
Olen kysellyt vuosia, miksi 70-luku oli sitä mitä oli vl-seurakunnassa. Nyt sain siihen vastauksen. Ei enää tarvitse sitä täällä eikä muuallakaan kysellä. Tuo kirjoitus osaltaan auttoi ymmärtämään niitä kirjoituksia, joita yksittäiset ihmiset ovat kertoneet. Eihän heillä ole ollut mahdollisuutta laittaa kokemuksiaan laajempaan yhteyteen niin kuin artikkelissa tehtiin.
Asiat ovat olleet kuin suurennuslasin alla vain yksittäisinä. Siitä on tullut liioittelun tuntua. Kertomukset on sen vuoksi ollut helppo leimat vääristelyksi. Vastapuoli on vuorostaan sanonut toisen tekevän samoin.
Miten siis saadaan selville mitä todella tapahtui?
Kun asioita on täällä tutkiskeltu suurennuslasin takaa, niin miten saadaan normaali kuva esille. Asianosaisille se voi olla erittäin vaikeaa? Ehkä sivulliset näkevät maiseman normaalissa valossa ja koossa? Etkö luota siihen, miten SRK selittää nuo vuodet?
Epäiletkö? Kuuntele toistakin puolta ja tee arviointisi oman sisimpäsi mukaan. Niin teen minäkin.
uskontotieteen professori Juha Pentikäinen, myös vl-saarnaaja, eräässä radiohaastattelussa totesi, että "teitä on monia, tärkeintä on että ihminen saavuttaa sisäisen rauhan".
Sama JP totesi myös eräässä julkisessa seminaariesitelmässään, että "lestadiolaisuuden eri suunnat ovat eri aluekulttuureja".
Helpotti, kun ei olekaan ollut kyse mistään eriseuroista eikä vääristä hengellisyyksistä.
mutta ei ole ollut enää pitkään aikaan vl
puhuessaan.
JP on vl, ei tosin puhuja
Professori ja vl-saarnaaja sekä keskustelpuoluseen johdossa toiminut Juha Pentikäinen oli kova hoitokokousten vetäjä 80-luvun alkuvuosina. Mutta tuli sitten toisiin aatoksiin.
Minulla heräsi yksi ajatus ihan asian vierestä. Tuskin saan siihen koskaan vastausta, mutta voinhan sen silti esittää.
Ajoitus oli todella täyskymppi. Nythän on SRK:n isot juhlat!
Oliko tuo kirjoitus keskusyhdistyksen pyytämä? Tai oliko se toisaalta etukäteen edes tietoinen tuosta tutkimuksesta?
Mitä liikkeen tulevaisuuden visiointiin tulee, niin olen hieman skeptisempi! Ensinnäkin en jaksa uskoa, että vl-nuoret ovat kiinnostuneita liikkeensä historiasta. Heille riittänee, että nyt on kiva talostella tutussa porukassa kavereiden kanssa?
Toki toivon, että niin ei olisi, koska menneisyys elää taustalla, vaikkei sitä haluaisikaan. Ainakin muutaman vuosikymmenen!
Ehkä sitten kun meitä ei enää ole, asiat ovat "oikeasti" unohtuneet?
riittääkö se että ne unohtuu?
"Ehkä sitten kun meitä ei enää ole, asiat ovat "oikeasti" unohtuneet?"
"Mitä liikkeen tulevaisuuden visiointiin tulee, niin olen hieman skeptisempi! Ensinnäkin en jaksa uskoa, että vl-nuoret ovat kiinnostuneita liikkeensä historiasta. Heille riittänee, että nyt on kiva talostella tutussa porukassa kavereiden kanssa?"
Minuakin nuorehkona ihmisenä kiinnostaa ja mietityttää tuo paljon täälläkin kaiveltu "historia".
Mutta niin minulle kuin varmaan nuorillekin tärkein asia on että saa joka päivä uskoa syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Sitten voi vapaalla mielellä ja puhtaalla omallatunnolla "talostella kavereiden kanssa".
Siinä mielessä historialla ei ole vaikutusta tähän päivään.
lapsilaumaansa, vaikka tämä retkeilisikin väliin synnin soilla ja vääryyden vuorilla. Jospa heidät kuitenkin palautetaan vihreille niityille ja virvoittavien vesien tykö?
Sama tietysti koskee vaikkapa roomalaiskatolisia tai helluntaiherätyksen kristittyjä.
Jospa kaikki ovatkin Jumalan lapsia, väliin vain enemmän tai vähemmän eksyksissä?
Voihan sitä kokeeksi uskoa Jumalan voimaankin!
Kai se unohtaminen riittää heille itselleen? Asiat näköjään unohtuvat "oikeasti" kun ne omissa joukoissa ja samanmielisten kanssa sovitaan! Toistaiseksi näin on.
Tuota ajattelinkin. Sinunlaisia on varmaan aika paljon? Siksi keskustelu tuosta kipupisteestä tuntuu turhalta!
Kirjoitan vain vajavaisella ymmärryksellä. En tiedä mikä tarkoitus on milläkin ja miten asiat pitäisi "oikeasti" hoitaa. Jos Jumalan tahto ilmenee SRK:n tekemisissä, niin paras olla hiljaa!
Luulin ensin, että puhut veeällistä samalla tavalla porukkana kuin aikoinaan Israelin kansa oli Jumalan valittuna "silmäteränä". Teki se vaikka mitä, niin silti se pysyi ainoana valittuna kansana! Muilla ei ollut mitään mahdollisuutta viedä siltä asemaansa Jumalan edessä. Liitto koski vain heikäläisiä.
Miten sitä voi soveltaa vl-yhteisöön? Vastauksen antaminen ei onnistu minun hengen eikä älyn lahjoillani. Mieluummin laajennan sitä niin kuin olin tajuavinani sinunkin tekevän?
Eihän vl-liikkeen kipupiste ole vain 70-luvulla. Yksi sellainen on ns. pappiseriseura 60-luvulla. Onko sitäkään käsitelty, vai menikö silloin kaikki ihan oikein? Samat vl-johtajat, jotka silloin selvittelivät opinriitoja, olivat johdossa vielä 70-luvulla. Olivatko he oikeammassa aikaisemmin, koska myöhemmin tekivät niin pahoja virheitä? Tuo menneisyyskö ei kiinnosta ketään?
Jossain aiemmassa keskustelussa, olisko pari viikkoa sitten, joku huomauttikin, että veli Saari oli aktiivinen jo 40-luvun lopulta siihen malliin, että oudoksutti. Eli nämä pappishajaannuksen vastakkainasettelut saattavat hyvinkin olla samaa saarislaista henkeä kuin hoitokokoukset.
Miten oli se pikkuesikoisuushajaannus? Siinäkinhän oli merkittävän ratkaisevassa asemassa kuuliaisuus SRK:n johtokunnalle. Eli samaa valtataistelusyntiä lienee koko lestadiolaisten hajaannusten historia.
kiinnostaa ja ihan samaa pohdimme aamukahvipöydässä. Kyllä SRK:n olisi nyt korkea aika vaihtaa uudet miehet (miksei naisetkin) johtoon. Ja kun tuo uusien valitseminen tapahtuu "hyvä-veli -systeemillä", ei hyvältä näytä. Pitäisi olla nuoriempiakin joukossa, joilla on tätä elämän realiteettia. Missä ovat nuoret teologit ja miksi he ovat hiljaa?
Mutta, mutta ... kyllä varmaat kaks-kolmekymmentä vuotta ovat vielä nämä, jotka itsekin ovat osallisia moneen sotkuun.
Huolestuttavaa on liikkeen tulevaisuuden kannalta, että nuoret papit on hyllytetty ja heitä vieroksutaan. Vanhat, hoitokokousrtaustaiset papat vetävät liikettä ja kasvattavat itselleen samanmielisiä seuraajia SRK:n johtokuntaan. Valveutuneiden johtokunnan jäsenten tulisi ottaa vastuuta ja katkaista tämä kierre.
Täsmentäisitkö, millä perusteella väität, että nuoret teologit olisi "hyllytetty".
On huolestuttavaa että esität julksiuudessa näin voimakkaan väitteen.
Muistelepa koska viimeksi on ollut "nuori teologi" saarnaamassa suviseuroissa? 2001? 2002? Entä sen jälkeen?
SRK:lla on omat kriteerinsä, kenet päästää puhumaan suviseuroissa. Ei varmaan kovin nuori tai vähän aikaan puhujana ollut?
Vaikka kyseinen paikkakuntakin sanoo sanansa, niin perustelut ovat sellaiset, ettei sinne kukaan vähänkään epäilystä tai epävarmuutta herättävä joudu. Vanhojen kohdalla ei sitten voida selvästi rajatakaan, koska esim. HS pääsi puhumaan hieman ennen kuin sanottiin, että hän oli ollut KAUAN lakihengessä! Kriteerit täyttyivät eikä uskallettu jättää syrjään ennen aikojaan?
Käy vain suviseurojen saarnaajaluettelot 90-luvun alusta tähän vuoteen, niin huomaat kuinka kriteerit vaihtelevat.
koska en tunne vl-puhujia eri paikkakunnilta kovin hyvin, niin on turha tarkastella em. luetteloita. en havaitse kriteerien muuttumista. luulin, että nuo sanomani ovat yleiset ja voimassa olevat kriteerit. eikö ne olekaan?
Nuoret teologit saivat suviseuroissa äänensä kuuluviin, kunnes muutama vuosi sitten tuli totaalinen stoppi.
Kinnusen asiavirhe:
vanhoillislestadiolaisuus on TOISEKSI SUURIN herätysliike.
Suurin herätysliike on Viidesläisyys.
harmittavaa, kun ei ollut viitsinyt tuon vertaa nähdä vaivaa kirjoituksensa eteen, vaan edelleen harjoittaa piilopropagandaa, kirjoittamalla vl-liikkeen olevan muka suurin herätysliike... Vaikka se ei ole sitä enää vuosiin ollut.
Mielestäni nimenomaan sinun, "jälleenkerran", viestisi solvaava sävy on propagandistinen. Kyllä asiavirheestä moittivalla olisi vähintäänkin todistustaakka. Et kerro, millä laskuperusteella saat viidesläisyydestä suurimman herätysliikkeen.
Edelleen vl-Suviseurat on eniten väkeä kokoava herätysliiketapahtuma Suomessa. Tällä perusteella vanhoillislestadiolaisuus on edelleen suurin herätysliike. Onko tietojesi mukaan viidesläisyyteen luettavien eri yhdistysten jäsen- tai kannattajamäärä suurempi kuin SRK:n paikallisyhdistysten? Vai mitä kriteeriä tarkoitat? Lehden levikkiä?
Jos artikkelissa oli asiavirhe, miksi et esitä omaa lähdettäsi, johon arviointisi perustuu? Tuo propagandaväite on lähes vainoharhaisuutta. Mauri on vilpittömästi herättänyt aiheesta asiallista keskustelua. Kirjoituksesi johtaa huomion kiinnittymiseen aivan sivuseikkoihin.
Minusta tuo on niin pieni sivuseikka, ettei se vaikuta itseasiaan yhtään mitään.
Ei täällä ole tietääkseni mitään kilpailua viidesläisten kanssa määrällisessä mielessä.
Eikä se, että lestadiolaisuus suurimpana olisi jotenkin oikeammassa kuin mitä se on ehkä toiseksi suurimpana.
Minusta artikkeli oli tärkeä, monipuolinen, neutraali ja totuudellinen. Tunnen aika hyvin liikettä.
Valitettavasti kuulun vl-kielessä "maailmaan" ja kiitokseni ei siten ole uskonnollisessa mielessä kirjoittajalle eduksi. ;(
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vanhoillislestadiolaisuus
"Suomen lestadiolaisista noin 75 prosenttia on vanhoillislestadiolaisia."
Minun laskelmieni mukaan jos Viidesläisiä on enemmän kuin vanhoillisia, on Lestadiolaisia yli 150 % Lestadiolaisista :) Ei sovi minun matematiikkaan...
Eihän Viidesläiset tietenkään ole lestadiolaisia, edellinen viesti siis aivan puppua.
Sorry erehdykseni. :)
terv. myös edellisen kirjoittaja
Lukekaapa muuten tarkasti Wikipedian artikkeli.
Kenenkään ei pidä luottaa wikipedian tietoihin, ainakaan ilman varovaisuutta. Sinne voi kuka tahansa kirjoittaa mitä tahansa, ei ole mitään muuta kontrollia kuin itsekontrolli.
Näyttää kuitenkin siltä että vanhoillislestadiolaisuus-artikkelin on sinne kirjoittanut joku uskovaisista. Se on tosi hyvä.
SRK:n kirkolle antamien tietojen mukaan, vanhoillislestadiolaisuus on yhä Suomen toiseksi suurin herätysliike väkimäärältään.
Wikipedian kirjoituksessa on paljon virheitä.
Täytynee käydä korjaamassa.
mutta on helppo luulla vl:n olevan suurin herätysliike, varsinkin kun ei ole edes tiennyt mistään viidesläisyydestä. Onko se eräänlainen "epävirallinen yhteenliittymä" vai miten se on niin tuntematon?
"On kuitenkin huomattava, että mitään sellaista yhtenäistä liikettä kuin "viides herätysliike" ei varsinaisesti ole olemassa, eikä sitä ole koskaan ollutkaan samanlaisessa merkityksessä kuin vanhat herätysliikkeet ovat."
Lähde wikipedia
Yksi kaverini on yhtälailla viidesläinen kuin myös vl.
Perehtykääpä tarkemmin kirkon herätysliikkeisiin. Viidesläisyys on aivan omansa ja sillä on omat erityispiirteensä ja historiansa.
Kyllä nyt lopullisesti selvisi SRK:n nykyjohdon kanta hoitokokousten ja "seulontojen" oikeellisuuteen! Meidän siihenastinen perhe seulottiin kastamatonta vastasyntynyttä myöden, kuten olen kirjoittanutkin. Tuon henkilön nimi jääköön mainitsematta. Sama jatkuu edelleen!
On siis turha kuvitella, että SRK:n johto tuntisi minkäänlaista tarvetta korjaamisiin.
Eipä voi muuta kuin kauhistella edelleen.
sama OV silloin kuin tänäänkin!
puhuttu näistä asioista. Se on vaan selata taaksepäin tätä palstaa ja sieltä voi lukea, joita kiinnostaa nämä hk-keskustelut.
Ei sitä loputtomaststi jaksa näitä asioita toistaa.
en ole maininnut!
Joskus minustakin tuntuu siltä, ettei "loputtomasti jaksa näitä asioita toistaa", mutta joku tarve kirjoittamiseen yhä uudelleen on!
Palstoille tulee uusiakin lukijoita ja hoitokokousaihe tuntuu kiinnostavan monia. Kyllä näistä asioista tulee keskustella nyt kun tällainen kanava on. Kaikki kiinnostuneetkaan tuskin alkavat vanhoja keskusteluja kaivelemaan.
Yhä vieläkin selvittämättömät ja vaietut asiat olisi hyvä vihdoin saada pois päiväjärjesyksestä. Onneksi Ry:llä kävijöissäkin on ties kuinka monta, jotka todella haluaisivat myös näiden asioiden selvittelyä.
Ps. Kertoisitko, mikä sinua näissä kirjoituksissa ärsyttää? Toinen kysymys: Oletko se juuri Sinä, joka vastaat muulloinkin aika myrkyllisesti?
Vielä: miksi piiloudut (vaihtuvan?) nimimerkin taakse ?
Pärjäillään ja nautitaan sateisestakin syksystä!
Luin äsken Kalevan nettilehdestä kyseisen artikkelin. Teksti on rohkeaa ja rehellistä. Artikkelin arvoa lisää mielestäni vielä se, että artikkelin kirjoittaja katsoo asioita liikkeen sisäpuolelta (toisin kuin joku tuossa ylempänä väittää).
Olisiko vihdoinkin koittanut aika, jolloin voitaisiin avoimesti keskustella uskomme perusteista. Mikä on oleellista ja mikä ei. Historian tuntemus olisi meille kaikille hyväksi, jotta näkisimme, mistä monet tapamme ovat peräisin.
Artikkeli on aika paljon pidempi kuin aloituksessa lainattu teksti. Kannattaa itse kunkin lukea kokonaan lehdestä, lehden tilaaminen tekstiviestillä oli helppoa! Mielestäni artikkelin voisi laittaa myös Päivämieheen, jotta nekin kaukana Oulusta asuvat, joilla ei ole internetiä, voisivat tutustua.
Usein olen miettinyt noita 60- ja 70-lukujen aikoja ja muistan samat artikkelissakin mainitut asiat. Karrikoiden voisi sanoa, että silloin käperryttiin oman liikkeemme sisälle odottamaan maailmanloppua, pois pahasta maailmasta. Vaikka monissa asioissa olemme avautuneet, on myös monia tälläkin palstalla keskustelua herättäneitä turhia painolasteja jäljellä. Suhde musiikkiin, pukeutumiseen, korvakoruihin, televisoon jne. ovat kulttuurisidonnaisia ja niistä olisi voitava kiihkottomasti keskustella.
Usein olen miettinyt, millainen tämä kristillisyytemme olisi, jos olisimme aikaisemmin olleet mukana lähetystyössä Afrikassa tai Etelä-Amerikassa. Olisiko kristillisyytemme suhde alkoholiin erilainen, jos toimisimme Italiassa tai Espanjassa? Suhtautuisimmeko musiikkiin eri tavalla? Emmehän voine vaatia, että Togon tai Equadorin uskovaiset kuuntelevat vain länsimaisen kulttuuriperinnön tuottamaa musiikkia? Voisimmeko käyttää peräti rumpuja Jumalaa ylistäessä :)
Toivoisin, että artikkelissa esille otetuista asiosta voisimme keskustella sekä keskenämme tuttuja tavatessa tai tälläkin palstalla. Kyllä uskomme sen kestää!
Jos Päivämiehen päätoimittaja Toivo Määttä on yhtään tehtäviensä tasalla, hän pyytää pikaisesti Mauri Kinnuselta kirjoituksen Päivämieheen.
juttuja sekä vastaavia hupaisia laukauksia
Ihan harmittaa kun Kinnusen teksti on niin hyvä! Valtava on tasoero kirjoittajien välillä, kun vertaa Kinnusen artikkelia ja Päivämiehen naiiveja hymistelyjä ja sen journalistisesti kyseenalaisia raportteja.
on kyllä totaalisesti päinvastaista mieltä.
Onko nyt Valtakunta riitaantunut itsensä kanssa? Sellainenhan ei Jeesuksen sanojen mukaan pitkään pystyssä seiso. Onko siis odotettavissa SRK-epäjumalan kaatuminen tai kaataminen samaan tapaan kuin Stalinin tai Saddamin patsaiden kävi?
Suuri harha on se, että SRK:ta pidetään valtakuntana. Se on ajallinen organisaatio, joka on ALUNPERIN tarkoitettu paikallisyhdistysten PALVELIJAKSI. Miten tämä on kääntynyt päälaelleen? Valtavirta eli valtakunta on kulkemassa toiseen suuntaan.
Luin juuri Kalevasta M.K;n kirjoituksen ja se oli tevetullut ja raikashenkinen kirjoitus, kirjoitus jota olen jo pitkään odottanut. Jos suunta on tämä, hyvältä näyttää.
Mutta annetaankohan MK:n tämän jälkeen uskoa rauhassa, ilman ns. hoitoa?
uskalleta hoidella. kirjoitus on saanut niin positiivisen vastaanoton kentältä, ettei ole varaa tehdä M.K:sta vedenjakajaa. Kaikki tieto on nykyään niin julkista, tieto leviää.
Mauri Kinnunen?
pysyvää. Aika aikaa kutakin sanoi pässi, kun päätään likattiin.