miten pian tulit raskaaksi ja oliko seuraava raskaus normaali vai tuulimuna taas? Olen jokaisesta vastauksesta ja kokemuksesta (vaikka huonoistakin) kiitollinen.
Olo on epäuskoinen, miten tämä voi olla mahdollista? Samalla tuntuu pessimistiseltä yrittää ajatella, että oikeasti saisimme sen vauvan vielä. Tuntuu, ettei uskalla edes yrittää, niin suuri pettymys tämä oli=(
Olo on epäuskoinen, miten tämä voi olla mahdollista? Samalla tuntuu pessimistiseltä yrittää ajatella, että oikeasti saisimme sen vauvan vielä. Tuntuu, ettei uskalla edes yrittää, niin suuri pettymys tämä oli=(
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei!
Olen 9 vuotiaan pojan äiti ja odotan nyt toista lasta. Minulla on ollut 5 keskenmenoa. 2 ennen poikaa ja 2 heti hänen jälkeen. 5 vuotta olin välissä etten enää edes yrittänyt ja sitten taas viime kesänä keskenmeno. Nyt olen raskaana vko 20 ja voin ymmärtää tuskasi.
Älä kuitenkaan lopeta yrittämästä mutta voin sanoa että se ensimmäinen kerta on pahin ja aivan hyvin jos seuraava voi onnistua.
Minulta löytyi nyt lapsivesitutkimuksen yhteydessä poikkeava kromosomi ja se on ollut syy siihen että olen saanut keskenmenoja. Kolmannen keskenmenon jälkeen tehdään tutkimus mutta minulla sitä ei ketään huomannut tehdä ja kun näin pitkä välikin se oli jäänyt lääkäreiltä huomaamatta.
Enkelivauvoja on monella ja ne vahvistavat naista. Sittenkun onnistut osaat varmasti nauttia siitä vauvasta enemmän kuin moni muu osaisi. Tsemppiä äläkä luovuta..
Anneli
lohduttavista sanoistasi. Vaikka nämä onkin tavallisia, olen ottanut omasta mielestäni yllättävän raskaasti. Pelko uudesta epäonnistumisesta on päällä.
Minulla oli vuosi taaksepäin tuulimunaraskaus. Juuri katselin potilastiedoista että lääkkeellinen keskeytys on tehty 10/05 eli viime vuoden lokakuussa. Tänä aamuna juuri pakkasin sairaalakassin kun ilta-aikaan on ollut jo välillä napakoita supistuksia. Eli tänä vuonnakin vierailen kätilöopistolla mutta nyt onneksi synnyttämässä. Laskettuaika on 16.10 eli melko tavalla jo käsillä.
Tuulimunaraskaudesta selviäminen on ollut tähän astisen elämäni yksi rankimmista kokemuksista. Ensinnäkin lääkkeellinen poisto minun kohdalla oli todella kivulias ja pitkä, eli vuodin viikkoja. Henkisestä palautumisesta puhumattakaan.. Meillä oli todella hyvä tuuri ja tulin nopeasti uudestaan raskaaksi, mutta pelko menetyksestä ja raskauden keskeytyksestä oli hirveä alku kolmanneksen aikaan. Emme uskaltaneet kertoa kenellekkään saatikka itse olla onnellisia tulevan puolesta, sillä tiesimme että entä jos kaikki ei menekkään niin kuin pitäisi.
Meille paras tapa oli heti jatkaa yrittämista kun se oli vain sallittua sillä jos aikaa olisi kulunut luulenpa että minusta ei olisi ollut enää edes yrittämään. Tuulimuna olisi varmaan jäänyt kummittelemaan niin suurena peikkona. Luulen että oli palautumisaika mikä tahansa ennen uutta raskautta on alkuraskaus todella pelon sekainen, mutta oikotietä onneen ei taida olla.
On tuulimunaraskaudesta se "hyvä puoli" ollut, että ymmärtää sen onnen ja ihmeen mikä lapsen saaminen on. Ei lapsia vain tehdä. Kauheasti jaksamista ja onnea. Ikinä ei voi tietää milloin on vauvanaika :)
-heidi-
Kaksi keskenmenoa kokeneena tiedän
miltä se tuntuu!
Se tuska on hirveää eikä sitä voi ymmärtää...
Nyt olen uudelleen raskaana kolmannen kerran,
viikolla 9 6, vauvalla on tähän mennessä
kaikki hyvin, kaksi viikkoa ja "riskiviikot"
olisivat takana, vaikka ei keskenmenon pelko
hellitä ennenkuin lapsi on sylissä.
Ensimmäinen keskenmenoni tuli viikolla 6 1
Jouluna -05...
Seuraava keskenmeno 6 2 maaliskuussa -06...
Eli meillä tuo kuudes viikko oli jännityspaikka.
Keskenmenolle ei voi mitään,
minulle sanottiin että luonto vain
poistaa omansa ja minusta on parempi
ajatella että kauniit lapseni
ovat turvassa, koska eivät ehkä olleet
terveitä, heidän ei tarvinnut syntyä kärsimään.
Voimia sinulle!
Tuulimunaraskaus saattaa olla merkki siitä, että jo hedelmöittynyt munasolu on ollut viallinen, elinkelvoton siis. Itselläni ensimmäinen ja toivottu raskaus päättyi tuulimunana 12 vkolla, sitä ennen en ollut sellaisesta kuullutkaan. Kätilö sanoi jälktarkastuksessa, että niitä on ollut jollain 10 ennen onnistunutta raskautta. Ei kovin lohduttavaa...Emmittiin toista yritystä, mutta päätettiin uskaltaa ja vuoden kuluttua meille syntyi terve poika ja siitä 2,5 v
kuluttua terve tyttö. Muistan, miten jännitin ultrakuvaa, koska tuulimunaraskaus todettiin juuri siinä, ensin ei kohdun koko vastannut raskauden kestoa neuvolatutkimuksessa ja ultrassa vahvistui, ettei mitään raskautta enää ollutkaan, vain jäänteet sen alusta. Sitten jouduin kaavintaan. Se oli ikävä kokemus, samassa huoneessa kaksi abortin tehnyttä, tilanteestaan helpottunutta naista ja minä joka väänsin itkua menetetystä vauvanalusta! Mutta iloksi se siitä myöhemmin kääntyi ja sinullekin rohkeutta, kyllä kaikki vielä kääntyy hyväksi!