Olen jo jonkinaikaa etsiskellyt itselleni sopivaa rotua ja luulen, että etsintä on päättynyt.
Haluaisin kuitenkin vielä kuulla kokemuksia Lagoton omistajilta tai muuten rodun tuntevilta millainen luonne rodulla on, koska olen kuullut vähän risti riitaista infoa.
Siispä, onko rotu arka ihmisiä kohtaan? Pelkääkö vieraita? Entäs kuinka tulee toimeen lasten kanssa, itselläni ei lapsia ole, mutta lähipiirissä kyllä.
Onkos sienestämis kokemuksia? Tykkään liikkua metsässä ja käydä joskus useammankin päivän vaelluksilla, elikkä luuletteko , että Lagotoilla riittää innostusta retkeilyyn?
Mistäs pentu kannattaisi hankki? Suomesta vai ulkomailta?Entäs onko jotain esim. ulkomaisia kasvattajia, joita kannattaisi välttää?
Entäs lonkista? Onko vaikeaa löytää vanhemmat, joilla molemmilla on A/B lonkat?
Muukin Lagotto tieto kiinnostaa, joten sormet vaan näppäimistölle viuhuamaan!
Haluaisin kuitenkin vielä kuulla kokemuksia Lagoton omistajilta tai muuten rodun tuntevilta millainen luonne rodulla on, koska olen kuullut vähän risti riitaista infoa.
Siispä, onko rotu arka ihmisiä kohtaan? Pelkääkö vieraita? Entäs kuinka tulee toimeen lasten kanssa, itselläni ei lapsia ole, mutta lähipiirissä kyllä.
Onkos sienestämis kokemuksia? Tykkään liikkua metsässä ja käydä joskus useammankin päivän vaelluksilla, elikkä luuletteko , että Lagotoilla riittää innostusta retkeilyyn?
Mistäs pentu kannattaisi hankki? Suomesta vai ulkomailta?Entäs onko jotain esim. ulkomaisia kasvattajia, joita kannattaisi välttää?
Entäs lonkista? Onko vaikeaa löytää vanhemmat, joilla molemmilla on A/B lonkat?
Muukin Lagotto tieto kiinnostaa, joten sormet vaan näppäimistölle viuhuamaan!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mitään en koirista tiedä, mutta tässä on esimerkki siitä, kuinka pitää koiraa etsiä ja koiranhankintapäätös tehdä.
On lueteltu omat ja mahdolliset ympäristöt, miksi koiraa haetaan, millainen koira parhaiten sopisi.
Äidinkielentunnin harjoitustehtävänä 10 (kirjoitus- ja yhdyssanavirheistä huolimatta): sisältö on täyttä asiaa!
Seilailin eilen illalla italialaisilla koirasivustoilla ja lagottohan on ilmeisesti jalostettu etsimään tryffeleitä. Siellä oli myös hauskoja esittelyjä suomalaisista koiraroduista. Kennelliiton koirNet jalostustietojärjestelmä ryhmä 8 ja löydät kotimaist lagottokasvattajat. Rodun sisälläkin on aika paljon luonne-eroja. Lagotto on vissiin haukkuherkän maineessa kuten omakin rotuni, mutta huomaan, että suuria eroja yksilöiden välillä on. Ulkomailta hankkisin koiraa jonkun aikaisemmin lagottoja tuoneen kasvattajan kanssa. Lagottoihmisiä löydät myös Tunturisuden koiralinkkien kautta. Siellä on rotua harrastava klubi, joka kuuluu Spanielikerhoon tai sitten muistan väärin. Katso nyt kumminkin. Jopa A/A lonkkaisia vanhempia löytyy Suomesta, joten onnea ja menestystä kaverin etsintään. Itsekin otin nimen omaan sienikaverin (mittelspitz) ja mukavaa on metsässä ollut yhdessä kulkiessa.
Lagottojen jalostus on vielä vähän lapsenkengissä, ja siksi kanta hyvinkin sekalainen - aivan kaikesta ei 1200 euroa kannata maksaa, joukkoon mahtuu paljon "sekundaa" (puhutaan sitten luonteista, terveydestä tai ulkomuodosta - ensinmainitut toki viimeistä merkittävämpiä yhteiselon kannalta).
Sopivan luonteisen yksilön löytää lagotoista, jos perehtyy huolella pennun vanhempien ja niiden aiempien jälkeläisten luonteisiin, ja pääsee pentueesta valitsemaan sopivan reippaan ja pelottoman pennun. Tai valitset vastuuntuntoisen kasvattajan, jolle on sydämen asia että pentueen vanhemmat on hyväluontoiset, ja joka osaa valita juuri oikean pennun sinun tarpeisiisi.
Kun miettii myös terveysasioita, kasvattajien "tuotosten" vertailu kannattaa aloittaa täältä:
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmEtusivu.aspx?R=298
Aivan varmasti lagotto tykkää liikkua metsässä omistajan kanssa, ja veikkaanpa että ennemmin omistaja väsyy kuin koira. Pelkkä liikunta ei kuitenkaan riitä lagoton aktivoimiseksi, monessa tilanteessa aivonystyröiden vaivaaminen (toko/jälki/agi/temppujen opettelu) väsyttää koiraa huomattavasti enemmän, jonka jälkeen se voi käpertyä onnellisena sinne sohvan nurkkaan. ;)
Se, mistä koirasi hankit, riippuu oikeastaan kunnianhimostasi, koetko tarpeelliseksi ottaa itse pienen tai isomman riskin, jotta rodun geenipooli Suomessa mahdollisesti hiukan monipuolistuisi. Suomesta ostaessa on yleensä se etu, että voi tutustua pennun vanhempiin ja muihin sukulaisiin. Siltikin voi tulla ikäviä yllätyksiä, koska A) kaikista vioista ei avoimesti puhuta ja B) "kaikki tiet johtavat Roomaan" eli toisin sanoen jokaisen lagoton suvussa tulee vastaan vaihe, jossa puhutaan italialaiskoirista, joista taas ei tiedetä nimen lisäksi juuri mitään muuta. Suomessa onneksi enenevissä määrin tutkitaan jalostuskoirien lonkkia, silmiä, polvia ja kyynäriä, joten jonkin verran tietoa taustoista alkaa olla saatavissa. Pelkkien vanhempien tuloksia ei pidä tuijottaa, katsoa kannattaa myös isovanhempia, setiä, tätejä, veli-ja siskopuolia... vasta kun laajasti tietää suvun tilasta, voi ennustaa mitä pennulle on luvassa (osassa rotuja lasketaan indeksejä, ja ne perustuvat laajaan kartoitukseen).
Suomalainen pentu ei ehkä ole parahin valinta, jos sinulla on kiinnostusta jalostukseen - sukulaisia tuppaa pyörimään niin paljon, ettei tiedä mihin päin katsoisi. Tai jos on uroksen omistaja, niin eipä monikaan kasvattaja ole kiinnostunut (koska heillä itsellään on joku sukulaistytöistä). Etenkin Ruotsissa, mutta myös muissa pohjoismaissa on lonkkaviat nostettu suurennuslasin alle jo paljon aiemmin kuin Suomessa, joten sieltä löytyy pentueita joilla voi hyvinkin olla useampi kuvattu sukupolvi takanaan, ja myös "leveyssuunnassa" tuloksia löytyy. Lonkat ei tosin ole läheskään ainut vika rodussa, eikä sen kannata antaa sokaista muilta mahdollisilta vioilta. Sukuja kannattaa myös tutkailla, sillä paljon on ulkomailla sellaisiakin koiria, jotka ovat läheistä sukua omiemme kanssa.
Muissa pohjoismaissa lagottojen hinnat liikkuvat samoissa tai jopa huomattavasti korkeammissa luvuissa kuin Suomessa, kasvattajasta riippuen. Italiasta pennun voi saada huomattavasti halvemmalla, matkakuluineen, toki myös suuremmalla riskillä. Toisaalta esim. Ruotsissa kasvattajat alkavat olla pulassa sukujen päällekäisyyksien kanssa, ja oikeastaan Italia on lagottojen "sukujen aarreaitta", jos todellisia löytöjä etsii... Keski-Eurooppaa ei toki kannata unohtaa, mutta sielläkin on maakohtaista, minkä verran tutkimustuloksia on tarjolla.
Ruotsin lagottojen tulokset löytyvät täältä:
http://www.rasdata.nu/lagotto
Ja sukujen tutkimiseen ehdoton linkki on tämä:
http://www.lagotto.hu/english/database.htm
Kun kaivautuu pintaa syvemmälle, voi saada selville, mistä suvuista herkemmin tulee tärinöitä, lonkkavikaa, HC:tä, hammaspuutoksia, häntämutkia, lyhyttä turkkia... Suosittelen siis paneutumaan aiheeseen!