Päätin aamulla nauraa, en ole vuosiin nauranut, mutta nyt yritin ja yritin ja naama natisi, oliko leukaluut jumittuneet, mutta natisi se kyllä. Sitten menin peilin eteen ja kun näin omituisen ilmeen peilistä, niin alkoikin nauratta aivan aidosti ja se oli kyllä ihme. Nauroin sitten ja nauroinkin kunnolla. Olipa virkistävä kokemus ja aivan, kun olisin saanut uutta voimaa!!!!!
Minä pystyin siihen
pystyin siihen!!!!
10745
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
jotakin sairautesi vaiheesta. Ei sitä että olisit lopullisesti hulluksi tulossa vaan pikemminkin selvästä paranemisprosessista.
Hyvää jatkoa!!!
olipa kiva näin syksysenä päivänä kuulla tuollasta. Lisää nauruja!
Ihan naurattaa kun luin tuon sun viestin.
hihi, hihihiihi....hi...
Leukaluuni ovat kipeänä aamullisen nauramisen jäljiltä- eivät tainneet olla valmiit nauramiseen vuosien hapannaamaisuuden jälkeen... mutta kaiken huippu on se, että minua naurattaa vieläkin... Auts!
että on hupaa luettavaa tuo naurujuttu. Voikohan nauru läheteä tästä jutusta niin liikkelle, että kaikki masentuneet paranee. Toivottavasti. Olen kuullut, että naurava parantaa itseään ja ympärisöään.
perustaa esim .pakkonauratuskoulu, jossa mm. armottomasti kutitettas, esitettäs standup komiikkaa, pellehyppyjä, naurunremakkaa tai ns. pakkonauratus filmejä (niitäkin on pakko löytyä). Mulla ainakin toi kutitus toimis. Esim höyhenellä jalkapohjaa..hih. Ja sieltä ei ulos lähdettäs ennenku on kyyneleet silmissä hekottanu vatsan kipeeks. (mitä ei moniin vuosiin oo onnistunu tekee)
Menisit sisään, antasit rahat kouraan ja sanoisit "I dare you to make me laugh, do your worst".
Olipas hyvä viestiketju.
Nauraminen on ilmaista puuhaa
ja jos sillä joku alkaa rahastaa,
niin sitten se onkin jo huuhaa.
Ei muuta, kuin naurua ainakin
10 min. päivässä siinä kuin
liikuntaakin puoli tuntia.
Menoksi vaan! Nauramisiin!
Kun on masentunut niin ei tosiaan naurata hauskat jutut, ei tilannekomiikat, eikä edes kasvoja saa nauruasentoon.
Masennuksen oireisiin kuuluu jo se, että kaikki ilo elämästä on kadonnut. Jos hauskoja juttuja lukemalla tai kuulemalla tai komedioita katsomalla saisi vakavan masennuksen parannettua, kai sitä sitten käytettäisiinkin ja masentuneet itse ainakin olisivat keksineet asian kauan sitten. Mutta kun mikään ei naurata, ei aiheuta hymyilyä, ei huvittuneisuutta. Ei tunnu miltään. Korkeintaan aiheuttaa ahdistusta, kun on jotain minkä muistaa hauskaksi menneiltä ajoilta, mutta ei aiheuta sitä reaktiota enää.
Onko tässä näillä henkilöillä kyse nyt vain jostain alakulosta, ei masennuksesta. Harmittaa. Mulla on muutenkin niin huono olo. Ja tämän jutun perusteella jouduin ottamaan ahdistuslääkkeen. Mua ei naurata.
Varmasti tuollakin ketjun aloittajalla on ollut tosi vaikeaa, kun ei ole vuosiin kyennyt nauramaan.
Onhan se hienoa, että vuosien jälkeen tunteet kevenevät ja kykeneekin nauramaan.
Nauruhan on todettu parantajaksi ja siksi kai se ihmiseen on annettukin.
Kannatta ainakin yrittää nauraa, jospa kävisi niin kuin tuolle aloittajalle, että se aito naurukin sieltä irtoaisi.