Aikani tuossa pähkättyä tulin siihen tulokseen että ainoa tapa korjata tilanne on muuttaa omaa toimintaansa. Mikään muu ei muutu toimenpiteillä.
Muutan siis stressaavan ja kiireisen työn omaksi unelmapaikaksi. Ylibuukkaan kaikki projektit, lopetan ylitöiden tekmisen ja katselen mitä siitä seuraa.
Saas nähdä tuleeko kenkää. Jos ei tule, niin pirun hyvä. Käytännössä tuo tarkoittaa sitä että tekemäni työmäärä puolittuu siitä mitä tein aikaisemmin ja palkka pysyy aivan samana.
Muutan siis stressaavan ja kiireisen työn omaksi unelmapaikaksi. Ylibuukkaan kaikki projektit, lopetan ylitöiden tekmisen ja katselen mitä siitä seuraa.
Saas nähdä tuleeko kenkää. Jos ei tule, niin pirun hyvä. Käytännössä tuo tarkoittaa sitä että tekemäni työmäärä puolittuu siitä mitä tein aikaisemmin ja palkka pysyy aivan samana.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Nykyjään etsin lähinnä huippuhaastavien hommien sijasta mieluummin rentoja ja rauhallisia hommia. Mitä sitten jos ei ole seksikäs duuni ja ei tarvitse tehdä 12 tuntista päivää. Rahaa tulee kuitenkin enemmän kuin tarvitsee elämiseensä ja jää vielä henkistä kykyä nauttia elämästä. Eikä ole täysin kuitti kuollut ja tajuton töiden jälkeen.
Tosin yleensä parhaat ihmiset joiden kanssa olen työskennellyt ovat juuri kuuluneet tuohon maanisten huippuammattilaisten ryhmään. Se on hienoa kun ongelma kuin ongelma on selvitetty seuraavaan aamuun mennessä. Kyllä noita vastaavia ihmisiä tunnutaan arvostavan monessa paikassa. Tosin panoksensa edes eivät saa rahaa. Mutta kai tuo menee sitten life stylen piikkiin.
Rahakaan kun ei tee onnelliseksi jos on niin puhki ettei siitä pysty nauttimaan yhtään. Mäyräkoiran kaljaa päivässä saa ihan hyvin pienemmälläkin palkalla.
Perinteisesti olin juuri sitä mieltä, että yksinäinen, alaa harrastava ihminen, joka on alaa myös opiskellut intohimoisesti ja tekee duunia maanisesti on ehdottomasti paras työkumppani. Noita tuntuu löytyvän monesta talosta projekti-ihmisinä. Homma on hoidettava ja sen eteen tehdään sen verran töitä kun se vaatii. Sillä selvä.
Toisaalta:
Gurulinjalla tässä on itse oltu. Siksi välillä naurattaakin noi kouluista valmistuneet kaverit. Mulla IT-työt ja oma opiskelu vei niin paljon aikaa että koulut ei mennyt kovin hyvin. Muutaman alan kurssin kävin kyllä kuittaamassa täysillä pisteillä.
On se sitten ihanaa työskennellä sellaisen ihmisen kanssa jolta puuttuu se 10 vuotta aktiivista koneenkäyttökokemusta. Varsinkin erilaisten ongelmatilanteiden haarukoinnissa ja vika-analysoinnissa noi koulusta valmistuneet on täysin idiootteja. Kuuluuhan yleistietoon kaikkien järjestelmien yleiset toimintamallit. Näin ollen jostain epämääräisestä oireesta pitää tietenkin pystyä analysoimaan missä ja mikä vika suurimmalla todennäköisyydellä on. Sekä tietenkin järkevästi sulkemaan pois ne jotka eivät sitä vikaa aiheuta.
Ihan sama pätee tietysti esim tuohon aikaisemmin tässä ketjussa käytettyyn auto-esimerkkiin.
Pelkkä outo ääni autossa riittää. Siitähän pitää tietysti pystyä tekemään vikakartoitus. 95% todennäköisyydellä oikean etupyörän laakeri tms. Sitten tehdään pari pientä lisätestiä nousematta autosta ja vahvistetaan epäilys.
Helppariin otettiin pari kohta valmistumaan insinööriä. Olipas ratkiriemukasta kuunnella niiden puhelimessa jonkun niille antamien vikojen "arvailuita" mistä ne johtuu. Kuka tahansa joka on räplännyt koneita 10 vuotta joka päivä olisi pystynyt antamaan oikean vastauksen.
Onhan se tietysti kivaa kun netti ei toimi siksi että on väärän värinen kaapeli, tai sovellus kaatuilee siksi että ei ole upsia. ;)
Tuo guru-vertaus oli kyllä ihan faktaa. Tuskimpa suuret taidemaalarit taidekoulusta. Kyllä siihen hieman harrastaneisuutta tarvitaan. Meillä on pari ohjelmoijaa jotka ovat alkaneet vasta lukion jälkeen opiskelemaan ohjelmointia. Niitä tulee kyllä mollattua aivan jatkuvasti. Edes yleisiin toimintamalleihin, niiden hyötyihin ja haittoihin sekä käytettävyyteen ei tajuta kiinnittää mitään huomiota. Asiat on tehty perinteisellä insinöörin lähestymisellä. Nyt sillä voi tehdä sen asian joka lukee speksissä. No mutta hitto, voiko sen tehdä kätevästi ja hyvin? No tota, kyllä se aivan varmasti toimii ja onnistuu. Joo. Onko siinä mitään järkeä ja käytettävyys lähestyy rajatta nollaa. - Kiitos pojat.
Joskus tulee tunne että konsultti on se kaveri joka on lukenut kirjan 1000 ja yksi tapaa rakastella. Niin ja se käytännönkokemus on missä?
Omat riskinsä tietysti siinä että työ ja harrastus on sama asia.
Itse aloitin tietotekniikan soveltamisen työssäni parikymmentä vuotta sitten ja puuhannut alan ratkaisujen parissa ohjelmoinnista verkkohommiin itseäni kouluttaen koko ajan, kunnes nyt sanoin itseni irti päällikön hommasta ja etsin 8 - 16 työtä. Paloin loppuun kun tein ne hommat joista korkeakoulututkinnon suorittaneet alaiset eivät suoriutuneet. Pettymys on että hommia ei taida löytyä. En kelpaa edes pääkäyttäjäksi, kun ei ole alan koulutusta, vaikka olen hallinnoinut windows -verkkoja niin kauan kuin niitä on ollut. Mutta kai tämä tästä jonain päivänä, tiedän onneksi ainakin itse mihin pystyn.
perfektionisti, jota TA:t on vaan käyttäneet hyväkseen.
Itsellä on vähän sama vika.
Täytin tässä juuri koulutustukihakemusta, mutta sähköisen lomakkeen oli joku koodannut manuaalista kopioidekn koulusta päässyt insinööri, kun postinumeron valintaan kului aikaa 57min ja alla oleva sovellus ehti luulemaan linjaa hylätyksi ja ulkoisti hakemuksen paperitöiksi.
Tässä ei taas ole ajateltu käytettävyyttä lainkaan. Onhan se hienoa, jos 5000 postinumeroa saa alasvetovalikosta yhtään kirjoittamatta - haaloo!
Ehkä se kentän validointi pitäisi suorittaa vasta siinä vaiheessa, kun focus siirtyy seuraavaan kenttään, ehkä - eikä vaan tuijottaa,että tämä menee nyt muodollisesti UML-speksien ja naperosovellusten mukaan ja täyttää paperilla käytettävyysvaatimukset - mutta kun ei täytä.
Ajattelin kanssa 8-16 töitä, niin pääsisi lepuuttamaan vaihteeksi.
Viimekin viikolla oppilaitoksen lukkarissa oli plakkarissa 25h, joista opettajat pitivät vain 9h. Onko koulukäsitys muuttunut vai lintsaavatko opettajat sittenkin oppilaita enemmän?
5 min kokeisiinlukua riittää 8-9:ään.
Missä vaatimukset?
Itse ainakin tulen vaatimaan kokeeni takaisin, vaikka opettaja väittää ne hukanneensa.
Kuka vaatii: oppilas, opettaja vai tuleva työnantaja?
Ei ihme, että vastavalmistuneet koululaiset ei osaa käytännön juttuja - ihan naurattaa koko touhu.
peruskoululaiset opettelee leikkaamaan ja liimaamaan, ammattilaiset leikkaa ja liimaa, mutta Gurut tekee uutta, jota ei kopioimalla saa.
Toivottavasti löytyy. Ainakin työkavereissa olen oppinut arvostamaan itsenäistä työskentelyä ja ongelmanratkaisukykyä ilman että asiaan on annettu erikseen joku koulutus.
Itsenäisesti kaikenlaisia ongelman kohdanneet ihmiset, kuten sinä. Ovat vahvoilla tällaisissa tilanteissa.
Sitä on vaan huomannut että kun toisiin tulee paniikki, epätoivo ja enmäosaa o-ou tilanne. Sitä jatkaa itse rauhallisesti ja loogisesti ongelman ratkomista. Systeemit on ollut ennenkin sekaisin ja niistä on selvitty. Nou hätä. Kyllä tää tästä.
Zemppiä, toivottavasti löydät itsellesi mieleisen duunin. Olen kovasti miettinyt jotain kunnan tai kaupungin mikrotuki tms hommia. Ainakin Turussa kaupungin IT-osastolla on aikas rento meno.
Noi vaan valitettavasti kuuluu juuri siihen ryhmään jossa mua voitaisiin katsoa pahalla. Ensinnäkään mulla ei ole paperilla vaadittavaa koulutusta. Toisekseen jos mä menisin tonne töihin korvaisin siellä viisi henkilöä. Josta siitäkään ei varmasti pidettäisi.
tuosta työn oikeasta painottamisesta. Se vaatii kokonaan uutta suhtautumista työhön. Itse olen sitä opetellut nyt vuoden ja voin sanoa ei se helppoa ole. Mutta tsemppiä sinulle!.
Joo. Helposti tulee sellanen tunne että työt kaatuu niskaan ja on ihan pakko tehdä töitä, töitä ja töitä. Ja jatkaa vähän kotona ja mennä kuudelta illalla asiakkaalle jne.
Mutta mä olen niin kyllästynyt tuohon että pakko vaan opetella. Ensin kaikki muu ja sitten työt viimeiseksi kun muut tärkeät asiat. Kuten tämä foorumi on hoidettu. ;)
Olen ollut > 10v IT-alalla ja huomannut että
tietyt hommat kiertää pöydältä toiselle ja loppujen
lopuksi ne menee niille muutamalle pätevälle
hemmolle jotka muutenkin on jo ylikuormitettuja.
Itte olin aikoinaan tossa tilanteessa että piti
olla kahdessa paikassa yhtä aikaa tekemässä viittä
eri hommaa yhtä aikaa. No, pomo rupesi vittuilemaan
kun huomasi että ennen aina hyper-joustavalla työntekijällä on yht'äkkiä muutakin elämää (perhe)
kuin työelämää.
Just noin se menee... 2-3 kolmessa paikassa ja sitten pitäisi samalla, puhua, matkusta, tehdä tietokannan konversioita autossa ja kirjata puhelut ja ehkä vähän vääntää uutta koodia.
Sekä tietysti raportoida ja dokumentoida se kaikki mitä tehdään.
Vaatimukset on selkeästi täysin mahdottomat.
Mutta eipä tää mitään uutta ole. 10v on myös tätä touhua katsottu. Vähän väliä ollaan samassa tilanteessa.