Laiton viestin tänne, enkä pennut osioon ihan puhtaasti siitä syystä, että täällä näyttää aina olevan ihmisiä paikalla.
Kaipaisin todella kipeästi apua. Kotona on nyt 2v 9kk uros Eino sekä nyt viikon kotona majaillut 8vko pentu Rami. Uros siis sekin on. Pentu puree vanhempaa jatkuvasti, välillä jopa niin että ulahtaa. Vain harvoin vanhempi murahtaa pennulle, eikä pentu ota siitä uskoakseen. Vanhempi jotakuinkin juoksee pentua karkuun pitkin taloa, päätyen lopulta sängylle tai sohvalle jonne pentu ei vielä pääse.
Tähän väliin voisi laittaa vähän historiaa. Vanhemman koiran tullessa meille siis 2004 oli kotona silloin 4v uros. Hän siirtyi kuitenkin sateenkaari sillalle kesällä. Einolla oli aina ollut kotona kaveri, joten päätimme ottaa uuden pennun.
Pentu on todella riehakas tapaus, täysin päinvastainen kuin Eino oli pentuna. Pissa ja kakka ongelmat eivät mitenkään raasta hermojani mutta ole ennemminkin huolissani Einosta. Hän saa osakseen vähintään yhtä paljon huomiota kuin ennenkin, mutta tuntuu että silläkin on hermot kireällä.
Koirien syömishetket ovat yhtä tuskaa. Einoa joutuu todella houkuttelemaan kupilleen ja samaan aikaan pentua pitää kaikin raajoin poissa Einon kupilta. Pentu käy syömisen yhteydessä jatkuvasti juomassa Einon kupista vaikka oma kuppi on ruoan vieressä kahden metrin päässä Einosta. Tänäkin aamuna sain Einon juuri ja juuri syömään ruokansa mutta juominen jäi väliin. Osa tekijä saattoi kuitenkin olla myös se, että Eino haetaan aina sunnuntaisin ulos, joten on mahdollista, että hän vain odotti hakijaa malttamattomana.
Toki pentu puree meitä ihmisiä yhtä lailla. Mutta huomioimatta jättäminen ja kieltäminen kyllä tehoavat tähän. Kumpi olisi siis parempi vaihtoehto: kieltäisin pentua puremasta Einoa vai annan heidän selvittää välinsä keskenään? Onko mahdollista että Einon hieman masentuneen oloinen käytös on juuri sitä pennun huomioimatta jättämistä? Toisaalta pelkään myös sitä, ettei Eino uskalla läsnäollessamme räjähtää pennulle, peläten, että suutumme sille. Olen yrittänyt antaa Einon ymmärtää, että se tekee oikein sanoessaan pennulle vastaan.
Lenkillä käymme erikseen. Siihen on toki kaksi syytä: Einon huomattavasti pidemmät lenkit hermolomaksi, sekä se, että pentu yrittää purra Einoa myös lenkillä juosten vain perässä.
Nyt on tullut tällainen yleiskatsaus tilanteeseen, mutta jos joku ystävällinen ihminen osaa minua auttaa ja tarvitsee jotain lisäselvitystä niin annan sitä mielelläni istuen koko päivän koneen lähellä vastauksia odotellen.
Kaipaisin todella kipeästi apua. Kotona on nyt 2v 9kk uros Eino sekä nyt viikon kotona majaillut 8vko pentu Rami. Uros siis sekin on. Pentu puree vanhempaa jatkuvasti, välillä jopa niin että ulahtaa. Vain harvoin vanhempi murahtaa pennulle, eikä pentu ota siitä uskoakseen. Vanhempi jotakuinkin juoksee pentua karkuun pitkin taloa, päätyen lopulta sängylle tai sohvalle jonne pentu ei vielä pääse.
Tähän väliin voisi laittaa vähän historiaa. Vanhemman koiran tullessa meille siis 2004 oli kotona silloin 4v uros. Hän siirtyi kuitenkin sateenkaari sillalle kesällä. Einolla oli aina ollut kotona kaveri, joten päätimme ottaa uuden pennun.
Pentu on todella riehakas tapaus, täysin päinvastainen kuin Eino oli pentuna. Pissa ja kakka ongelmat eivät mitenkään raasta hermojani mutta ole ennemminkin huolissani Einosta. Hän saa osakseen vähintään yhtä paljon huomiota kuin ennenkin, mutta tuntuu että silläkin on hermot kireällä.
Koirien syömishetket ovat yhtä tuskaa. Einoa joutuu todella houkuttelemaan kupilleen ja samaan aikaan pentua pitää kaikin raajoin poissa Einon kupilta. Pentu käy syömisen yhteydessä jatkuvasti juomassa Einon kupista vaikka oma kuppi on ruoan vieressä kahden metrin päässä Einosta. Tänäkin aamuna sain Einon juuri ja juuri syömään ruokansa mutta juominen jäi väliin. Osa tekijä saattoi kuitenkin olla myös se, että Eino haetaan aina sunnuntaisin ulos, joten on mahdollista, että hän vain odotti hakijaa malttamattomana.
Toki pentu puree meitä ihmisiä yhtä lailla. Mutta huomioimatta jättäminen ja kieltäminen kyllä tehoavat tähän. Kumpi olisi siis parempi vaihtoehto: kieltäisin pentua puremasta Einoa vai annan heidän selvittää välinsä keskenään? Onko mahdollista että Einon hieman masentuneen oloinen käytös on juuri sitä pennun huomioimatta jättämistä? Toisaalta pelkään myös sitä, ettei Eino uskalla läsnäollessamme räjähtää pennulle, peläten, että suutumme sille. Olen yrittänyt antaa Einon ymmärtää, että se tekee oikein sanoessaan pennulle vastaan.
Lenkillä käymme erikseen. Siihen on toki kaksi syytä: Einon huomattavasti pidemmät lenkit hermolomaksi, sekä se, että pentu yrittää purra Einoa myös lenkillä juosten vain perässä.
Nyt on tullut tällainen yleiskatsaus tilanteeseen, mutta jos joku ystävällinen ihminen osaa minua auttaa ja tarvitsee jotain lisäselvitystä niin annan sitä mielelläni istuen koko päivän koneen lähellä vastauksia odotellen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Meillekkin tuli juuri uusi pentu. Tosin koiramme ovat nakkuja.
Meillä ongelma on juuri päinvastainen. Isokoira on liian innokas leikkiin, sekin on vasta 1.5v pentu.
Pienempi on 4kk.
kannattaa pistää ne ruokakupit eripaikkoihin ja antakaa aina vanhemmalle kaikki ensin. Ruoka, juoma, lenkitykset, huomio.. Silloin vanhempikin tietää, että hän on edelleen se rakas koira ja ensin tullut. Alkaa ehkä sitten paremmin pennullekkin näyttämään kumpi on heistä se korkeammalla pallilla istuva.
Kyllä se varmaan se vanhempi koira itse sitten ärähtää, kun pennun tapoihin kyllästyy. Voit tietysti mennä myös väliin kieltämään pentua huonosta käytöksestä toista kohtaan.
Meillä minä ainakin menen väliin, kun isomman leikit menevät ihan liian rajuiksi.
Ei kannata kuitenkaan liian rajusti kieltää, isompi koira saattaa silloin alkaa pompottamaan pentua ihan kokoajan. Kokeilemalla selvität mikä on paras tapa.
Näin minä jattelisin ja toimisin. Jokin muu tapa voi tosin teillä toimia paremmin.
Tässä nyt vaan minun mielipide=)
Tuota,kerron miten itse toimisin ja toimin.
Eli vanha koira on aina etusijalla.Kun pentu tulee taloon,niin joka tilanteessa korostetaan vanhemman asemaa.Vanhemmalla on kaikki " etuoikeudet".Pennulla ei mitään.Tätä teen niin kauan,yleensä yli murkku-iän,kunnes nään,miten keskinäinen homma todennäköisesti pelittää ja millainen tulokkaan lunne muodostuu ylipäätään.Kun " homma toimii" jo varmasti,niin siten saatan jo vähän lipsua,mutta vanhempi on aina ykkönen.Jos tulisi tilanne,että taloon tulisi vahva johtajan paikalle pyrkivä (siis ei kakarana),josta näkisin,että sillä on edellytykset siihen asemaan ja vanha haluisi pohjimmiltaan väistyä,niin silloin alkaisin suosia sitä koirien johtajana.Vielä ei meillä sitä tilannetta ole tullut,vaan vanhimman asema on ollut aina kiistaton,mihin on alusta asti myönnytty,tosin siis minun suosiollisella avustuksella osaltaan myös.
Ruokailutilanteessa toimin,niin,että vanhemmalla ON aina rauha syödä,kuin myös nuoremmilla.Kenelläkään ei ole asiaa toisten kupeille,ennenkuin ne on tyhjät ja koirat antavat toisilleen luvan.Vanhemmalla ei ole lupaa myös mennä nuoremman kupille.Jos meillä on hoitokoiria,jotka tulevat toimeen,niin kaikilla samat säännöt,oli ne sitten mitä niiden kotona.
Nämä on tärkeitä asioita,sillä tuossa tulee helposti myöhemmin tappelunpaikka,jos on jotain jännitettä.Kun koirat on alunperin opetettu rauhassa syömään ja olemaan välittämättä " muusta maailmanmenosta" syödessään,niin ne harvemmin alkavat niitä vahtia myöhemminkään.
Se miten nuo syö,riippuu tilanteesta.Alussa ruokin selvästi kaukana toisistaan,kun opetus on pennulla kesken,että saan sen kiinni,jos se yrittää livahtaa toisen purkille.Myöhemmin,kun pentu tietää miten toimitaan ja homma homma toimii,niin meillä voivat syödä vaikka lähekkäin.
Jotkut antavat koirien hoitaa tuon keskenään alussa,mutta minä toimin aina noin kuten sanon eli opetan itse,ettei toisen kupille mennä syödessä.
Sitten koirien väleistä.Eli kun pentu tulee,niin aina katson tilannekohtaisesti,millainen se on ja miten vanhempi aloittaa toimia sen kanssa.
Eli jos vanhempi haluaa/saa pennun järjestykseen yksinään,en puutu asiaan.Mutta jos näyttää,että se ei oikein onnistu syystä tai toisesta,niin puutun asiaan.Eli ohjaan pentua käytäytymään niin,ettei se painosta vanhempaa liikaa,jos on villi ja räväkkä pentu.Ja niitähän meillä on kaikki ollut :=)))Samoin,jos minulla olisi jostain syystä vanhempi koira,joka mielestäni liikaa kurmottaisi pentua tai käyttäytyisi sitä kohtaan niin,josta en itse pitäisi,niin puuttuisin myös asiaan.En haluaisi,että nuorempi oppisi väärän käytösmallin toimia myöhemmin.
Eli minä aina päätän kaikki viimekädessä,mutta tilanteet katsotaan myös erikseen.
Jos vanhempaa koiraa kannustaa " komentamaan" nuorenpaa,niin siinä mielestäni on tarkkaan tunnettava koira ja sen käytös,ettei se sitten mene jossain vaiheessa yli,jos koira on ymmärtänyt asian väärin.
Ja minäkin lenkkeilen välillä,aika paljonkin ainakin alkuvaiheessa yksin.Osaltaan siitä syystä,että vanhempi saa "private momentin" kanssani,pennun kanssa ei vielä voi kauheesti lemkkeillä ja pennun kanssa siksi,että se ei liikaa leimautuisi ja turvautuisi vanhempaan koiraan.Siksi myös paljon kahdenkeskistä.Toki silloin on myös helpompi opettaa tavoille,vaikka vanhemman hyvä käytös on omalta osaltaan hyvä apu.
Noi nyt lyhyesti tuli mieleen :O)
Minulla käy hoitokoiria, jotka kokeilevat, missä raja kulkee. Jos joku meinaa puuttua toisen koiran perustarpeisiin: syöminen, juominen, nukkuminen, niin ärähdän kyllä siihen malliin, että tulee selväksi, että jokaisella on yksinoikeus näihin asioihin. Minä olen ainut, joka saa äristä ja määrätä kuka mistäkin syö PISTE. Muuten meillä olisi jatkuvaa rajanvetoa, kun koirakokoonpano vaihtelee. Näin pysyy rauha maassa.
Meillä on noudatettu noita samoja ohjeita, joita monet ovat kirjoitelleet (vanhemmalle ruoka ensin, eri lenkit jne.). Mutta meillä on laitettu pennun tullessa taloon muutaman huoneen ovelle esteet, ettei pentu pääse vanhempaa koiraa seuraamaan. Eli muutama lauta esteeksi niin korkealle, ettei pentu pääse hyppäämään yli, antaa vanhemmalla koiralle rauhallisen paikan nukkumaan ilman pennun häirintää.
Kovin kauaa ei tuollaiset esteet pentuakaan pitele, mutta alkuaikana saa vanhempi etsiä itselleen parhaiten sopivan nukkumispaikan. Pikkuhiljaa vanhempikin tottuu pentuun ja pentu sen komenteluun, eikä esteitä tarvita.
vanhempi on aina ykkönen. meillä myös tuo ensimmäinen viikko oli siinä mielessä erilainen, että vanhempi lähti nuorempaa karkuun eikä juurikaan tulokkaasta välittänyt, mutta sen ensimmäisen viikon jälkeen ne alkoivat leikkimään ja sen jälkeen ovat olleet kuin paita & peppu.
Einoa, sillä sinä olet pomo ja määräät teillä, Eikö vain? Ole lujana, et salli sitä että pentu pomottelee Einoa ollankaan, eikä saa antaa syödä eikä juoda Einon ruokia. Vaan on opittava että vain omastaan saa ottaa.
Kieltämisen suhteen on vielä sellainen pieni ongelma, että vanhempi, Eino on todella arka tapaus, eli ottaa kiellot itseensä. Vaikeaa kun toista täytyy kieltää jatkuvasti ja toista taas lepytellä.
Juoksen siis jatkuvasti keittiössä kun kuulen, että pentu menee juomaan, kiellän ja nostan omalle kupilleen jos on Einon kupilla.
Edelleen kaipaisin apua tähän yhteis eloomme. Hermoja kiristää koko ajan enemmän ja enemmän. On kokeiltu suihkupulloa ja arestia. Molempien käytön jälkeen pentu menee hetkeksi sohvan alle rauhassa mutta tulee sieltä hyvin pian taas vanhempaa kiusamaan. On kamalaa katsoa tuota vanhempaa eritäin rakasta koiraa jolle luulin ottavani kaverin, korvat luimussa toisen puruleluna.
AUTTAKAA!