Mitä tarkoittaa hengellinen ylpeys? Onko se vaivana kristityiden elämässä?
Hengellinen
ylpeys
221337
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ylpeys kieltäytyy näkemästä tosiasioita ja kieltäytyy niin muodoin myöskin toimimasta tosiasioiden edellyttämällä tavalla.
Tosiasia 1.
Jokainen ihminen myös uskova on syntinen aivan kokonaan.
Tosiasia 2.
Ihminen voi päästä taivaaseen ainostataan sillä tavalla että hän on USKON KAUTTA puettuna Kristuksen TÄYDELLISELLÄ vanhurskaudella.
Jokainen joka kieltää nämä tosiasiat elää hengellisessä ylpeydessä.
Variaatioita sille miten hengellinen ylpeys tulee ihmisessä esiin, on miljoonia erilaisia.
Yksi tyypillisimmistä ilmenemismuodoista on se että syntinen ihminen alkaa tietämään toisen syntisen Jumala suhteenkin paremmin kuin Jumala ja hän itse. Tällä kohdalla omavanhurskaus on saavuttanut vihollisen tavoitteleman lakipisteensä, (peak). Ihminen on silloin ottanut Jumalan (joka on Ylimmäinen Tuomari) paikan. Tällainen ihminen elää syvällä hengellisen sokeuden ja ylpeyden pimeydessä.
>Teidän pitää pyhät oleman, sillä Minä olen pyhä.
Etpä tiennyt, miten syntinen voi olla pyhä.
Joudumme kaksi osaisena tekemään matkaa. Liha oma luontomme ei tee koskaan parannusta, silti olemme Kristuksen tähden pyhiä. Jumalalle erotettuja ja kutsuttuja sekä valittuja.
Kristuksen tähden.
Ef. 2:8 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
Ef. 2:9 ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
Gal. 5:2 Katso, minä, Paavali, sanon teille, että jos ympärileikkautatte itsenne, niin Kristus ei ole oleva teille miksikään hyödyksi.
Gal. 5:3 Ja minä todistan taas jokaiselle ihmiselle, joka ympärileikkauttaa itsensä, että hän on velvollinen ...
*) täyttämään kaiken lain.
Gal. 5:4 Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta.
------------------------
Gal. 5:5 Sillä me odotamme uskosta vanhurskauden toivoa Hengen kautta.
------------------------
sitä että ihminen on ylpeä hengellisyydestään, aivan kuten tuo on ymmärrettävissä.
Mielestäni se ei ole vaivana kristityn elämässä, koska kristitty ihminen ei ole ylpeä.
Kristittynä ei voi olla ylpeä.
Ei Jumalalle kelpaa ylpeät ihmiset.
Hengellinen ylpeys on nimenomaan raskasta syntiä.
Hengellisesti ylpeä ihminen asettuu Jumalan sanan yläpuolelle, hän on temppelin harjalla ja tuomitsee muita omien himojensa jälkeen.
Kristityllä ei ole minkäänlaista oikeutta kulkea rinta rottingilla.
Jos hänellä on oikea itsensä tunteminen, hän tuntee itsensä pieneksi ja nöyräksi ja omalta puöleltaan mustaakin mustemmaksi syntiseksi. Lahjavanhurskauden kun ymmärtää pelkäksi suureksi armoksi, ei voikaan pöyhkeillä.
Maailmassa ei ole ainoatakaan ihmistä, ketä kohtaan uskova ihminen voisi oikeutetusti osoittaa ylemmyyttä. Jeesus on kuollut ja ylös noussut kaikkien ihmisten puolesta.
Kristityllä on oikeus, jopa velvollisuus kulkea sellaisena joksi Jumala hänet loi, ja Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa lapsekseen lunasti.
Pieneksi tuneminen on yleensä itsetuntoon liittyvä vamma joka tulee sellaisesta kasvatuksesta joka on ankara ja itseä ja muita vähättelevä.
Jokainen kristitty joka on tullut täydellisesti vanhurskaaksi Kristukselta lahjaksi saamansa vanhurskauden tähden, ei pöyhkeile, koska täydellisen ei tarvitse osoittaa täydellisyyttään millään tavalla.
Sen sijaan ne jotka pyrkivät omin toimin rakentamaan vanhurskauttaan, he kilpailevat sillä mitä heillä muka on toisiin syntisiin verrattuna, he ovat kovia pöyhkeilemaan ja myöskin tuomitsemaan toisia.
ihmisen nöyryydestä ja pienuudesta Adielilta.
Kirjoitin ed viestin, mutta ajateltuani sanomaasi, huomasin, että noinhan se pitäisi ollakin.
Ajattelisin että kaikilla ehkei ole uskon voimaa, jonka lisäksi todella saattaa kyse olla juuri itsetunnon puutteesta.
Itseltäni löysin nuo molemmat puutokset: heikko usko ja heikko itsetunto.
Heikko itsetunto on ainakin itselläni rakkaudettoman, jopa hylkivän kasvatuksen aikaansaamaa. Uskon ansiottomaan armoon kohdalleni, mutta aika harvoin iloon ja vapauteen asti.
... Jeesukselta saatuun lahjavanhurskauteen, johon ei onneksi vaikuta ihmisraukan omat tunteet ja tuntemukset. Muista, ystävä Herrassa, että meidän ei kuulu katsella itseemme, vaan Kristukseen, joka rakastaa kaikkia huonoitsetuntoisia kaikkein eniten. Ajattele, mitä pienempi on oma minä, sitä suurempi saa olla Kristus! Itselleni se on ollut niin valtavan vapauttavaa, kun on tajunnut, että just tällaisiahan se Jeesus tuli lunastamaan, joilla ei ole itse tarjota mitään.
Siunausta kaikille!
Juuri näin se on. Autuus ei olekaan siinä mitä minä itse olen, vaan siinä mitä Kristus teki minun puolestani. Saakoon Jumala armossaan kirkastaa itsensä niillekin, jotka ovat syystä taikka toisesta aralla mielellä, taikka vaativat itse itseltään likkaa. Armo perustuu Jumalan rakkauteen, ei ihmisen kelvollisuuteen taikka ansioon.
Ihanat lohduttavat kirjoituksenne tuntuivat sydämessä asti.
Kiitän teitä ja toivon Jumalan siunausta teille. Varmasti moni muukin ihminen, kuin minä, on saanut valkeutta ja lohdutusta kirjoituksistanne.
Kiitos ja ylistys hänelle siitä!
Se on huomattu, että osaat kopioda tekstejä raamatusta eri nimimerkeillä, mutta kun sinulta kysytään jotakin, niin ei tule vastausta. Et ymmärrä raamattua lainkaan.
"Pieneksi tuneminen on yleensä itsetuntoon liittyvä vamma "AN
Jeesus kuitenkin sanoo:
Matteuksen Evankeliumi 18
1. Sillä hetkellä tulivat opetuslapset Jesuksen tykö, sanoen: kuka siis on suurin taivaan valtakunnassa?
2. Ja Jesus kutsui tykönsä lapsen, ja asetti sen heidän keskellensä,
3. Ja sanoi: totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle taivaan valtakuntaan.
4. Sentähden joka itsensä alentaa niinkuin tämä lapsi, se on suurin taivaan valtakunnassa.
5. Ja joka holhoo senkaltaisen lapsen minun nimeeni, hän holhoo minun.
6. Mutta joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja hän upotettaisiin meren syvyyteen.
7. Voi maailmaa pahennusten tähden, sillä pahennukset kumminkin tulevat! Voi kuitenkin sitä ihmistä, jonka kautta pahennus tulee!
Mitä sinä muuta teet täällä kuin pahennat pieniä haukkumalla kristillisyyttä ja sen työntekijöitä omilla ja toisten keksimillä valheilla? Sekään ei tule sinulle synniksi, kuten ei mikään muukaan. GJ on sanonut saarnassaan, että kun katuu syntejään, niin ne ovat heikkouden syntejä, mutta jos ei kadu syntejään, niin ne tulevat ehdollisiksi synneiksi.
Siis, kun Jeesus puhuu lapsenkaltaisuudesta, niin tarkoittaako Hän, että kokisimme itse pienuutta vai tarkoittaako Hän, että muut kokisivat, että hän on pieni rakastettava ja nöyrä niinkuin lapsi.
Pienuuden tunne itsellä saattaa myös tulla ansioksi. Nöyryys on myös hyve, mutta jos ihminen alkaa itse tuntea itsensä nöyräksi, niin se on muuttunut jo joksikin muuksi.
Kyllä minä tunnustan, että joskus nousee jonkinlainen tuomiohenki, joka tulee jotenkin oikeutetun paheksunnan nimellä. Kuitenkin pitäisi herätä rakkaus tuota vikaan joutunutta kohtaan, ja sanat pitäisi tulla rakkaudesta.
Jos Adiel haukkuu meitä aiheesta, niin se on Vanha Aatami, joka suuttuu. Ei "uusi ihminen" suutu, jos synnistä nuhdellaan, sillä sillä on Hengen puolesta halu Jumalan lakiin.
Pitäisitkö pienempää suuta?
En osallistu enempää riitoihinne, mutta opetuksen arvostelu on kuulijan velvollisuus.
Ota asioista siis selvää.
Jos sinä kannatat aina-oikeassa-olevaa paavilaisuutta, mieti hiukan uskosi perusteita.
Ei se Jönsson ole ainakaan.
Näet siis minut riitelijänä. Niin se on sanottu ennenkin, että vika on sen, joka lyö takasin.
En kannata mitään paavilaisuutta. Aika vähän sinä tunnet elävää kristillisyyttä, jos luulet, että siinä on uskon perustana jokin ihminen. Jeesus on seurakunnan pää, me olemme jäsenet. Kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä. Jos joku jäsen sairastaa, niin toiset pyrkivät auttamaan. AN tuntuu kanssasi, ellei sitten sinussa hakkaamaan toisia jäseniä pois.
Jeesus, eli Hänen seurakuntansa on myös puu, jossa olemme oksat. Oksat eivät kanna juurta, vaan juuri oksia. Tuntuu kuitenkin, että sinä(AN, Agrippa, vastaus , vilpitön kysyjä ym.) olet kantavinasi juurta.
Mitä ajattelette tuosta lapsen kaltaisuudesta? Eikö se tarkoita sitä, että otamme vastaan Jeesuksen niinkuin lapsi, eli emme kyseenalaista Häntä lahjana tai ole heti ojentelemassa vastalahjaa. Niinkuin lapsi nyt yleensä ottaa lahjan vastaan, ei hän kysele, että olenko minä nyt varmasti arvollinen ottamaan tämän lahjan.
Emmehän me ihmiset todellakaan ole itsessämme sen suuren lahjan arvoisia, vaan juuri siksi, kun olemme, mitä olemme, me sen tarvitsemme ja tällaisina meidän se vaan tulee vastaanottaa, ei ole muuta keinoa.
Sitä se ei tarkoita, että me jotenkin ensin pienennämme tai teemme itsemme nöyräksi, ei vaan Jumalan Pyhä Henki kun kirkastaa meidän oikean tilamme ja siihen ojentaa Jeesuksen Kristuksen sovitustyön vain lahjana vastaanotettavaksi, niin se tekee nöyräksi ja oikealla tavalla pieneksi. Sellaiseksi jossa ei ajatella, että minun täytyy olla pieni, vaan että kyllä on ihanaa olla pieni, kun Jumala on niin suuri ja ihmeellinen.
Tällasta tuli mieleeni tästä...
Juuri siitähän tuossa kirjoitettiin?!
"Pieneksi tuneminen on yleensä itsetuntoon liittyvä vamma joka tulee sellaisesta kasvatuksesta joka on ankara ja itseä ja muita vähättelevä. "
Ei pienenä tuntemisen olo ole vamma ,mutta suuren tuntemisen olo on.
Sosiaalikäytöksinen vamma on ihmisellä joka luulee itsestään enemän kuin mitä on.
Näitä vammaisia on nykyään hyvin paljon ja se on juuri itsestään jotakin luuleva ihminen.
Ei siis tarvitse syytellä kasvatustaan tai kasvatusvanhempiaan vaan kunnioittaa heitä ,kuten käskytkin kehoittavat.
Taitaa teillä olla tuo lapsenkaltaisuus asiana olla kadoksissa ja sen tilalle haette syytöksiä muita ihmisiä ja tapoja kohti.
Tehkää mitä haluatte, mutta ajattelin oikasta hiukan asiaa totuudelliseksi.
Mutta luepas mitä nämä "pieneksi itsensä tuntevat" kirjoittelevat!
Eipä ole enää hajuakaan pienuudesta jäljellä, kun ryhdytään kirjoittamaan Jeesuksen verellä lain säädöksistä ja rangaistuksesta vapaiksi ostetuista Jumalan omiksi lunastetuita vapaista ja iloisista kristityistä.
Kaikki teeskentely paljastuu silloin välittömästi.
Totta kai rakastamme jo edesmenneitä vanhempiamme. Mutta ei meitä ole kehotettu vanhempiemme syntejä rakastamaan, Jumalakin vihaa syntiä.