tänään heräsin,join kupin kahvia ja lähdin ulos sateeseen ja töihin. vesi valui pitkin tukkaa ja mieli oli aika apea. eilen illalla puhuttiin taas siitä, miksi meille ei tule vauvaa (8 kk yritystä takana), ei vaikka kaiken pitäsi olla ihan kunnossa.
on päiviä, jollon haluaisn vaan jäädä kotiin nukkumaan kun ei jaksa muille selitellä että menkat ne taas tuli. ja että ei taaskaan tärpännyt. ennen menkkojen alkua sitä elättelee toiveita, mutta aina ne toiveet joutuu vetämään vessanpöntöstä alas.
Musta tuntuu että vauvan teko käy oikeasti henkisen hyvinvoinninkin päälle (mulla ei kuitenkaan ole todettu mitään masennusta tai mitään muutakaan mielialahäiriötä) kun elämä pyörii tasan yhden asian ympärillä, päivästä toiseen...Yritin jo alkaa ajattelemaan positiivisesti tästä tilanteesta, mutta kummasti loppuu päivät aina siihen, että mä itkeä tihrustan tyynyyn ja mies ihan ymmällään. En siis voi kovin vahvasti vauva-asian suhteen. Entä te? Miten te jaksatte?
on päiviä, jollon haluaisn vaan jäädä kotiin nukkumaan kun ei jaksa muille selitellä että menkat ne taas tuli. ja että ei taaskaan tärpännyt. ennen menkkojen alkua sitä elättelee toiveita, mutta aina ne toiveet joutuu vetämään vessanpöntöstä alas.
Musta tuntuu että vauvan teko käy oikeasti henkisen hyvinvoinninkin päälle (mulla ei kuitenkaan ole todettu mitään masennusta tai mitään muutakaan mielialahäiriötä) kun elämä pyörii tasan yhden asian ympärillä, päivästä toiseen...Yritin jo alkaa ajattelemaan positiivisesti tästä tilanteesta, mutta kummasti loppuu päivät aina siihen, että mä itkeä tihrustan tyynyyn ja mies ihan ymmällään. En siis voi kovin vahvasti vauva-asian suhteen. Entä te? Miten te jaksatte?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Melko surkeissa fiiliksissä.
Eilen alkoi menkat.
Yritystä nyt 5kk/6 kiertoa.
Vaikka aina puhutaan että lapsenteko-vaihe on se hauskin mutta kun puoli vuotta rupee oleen takana eikä mitään tapahdu niin kummasti se ilo siitäkin alkaa katoon, mulla ainakin.
kyllä siinä alkaa väkisinki seksielämäkin kärsiä kun siinä rynkyttäessä jo tulee mieleen että no joo, tuskimpa tästäkään taas mitää hyötyä on ja katotaan vaan parin viikon päästä että taas on se sama joka kuukauden vitutus edessä..
Että tämmöistä.
Sori, tää nyt ei ehkä hirveesti parantanu sun oloa mutta todellakin, kohtalotovereita löytyy!
Kuumetta pukkaa, mutta on lopetettu yrittäminen.
En selaa enään kalenteria, laske kiertopäiviä jne..
Kaikki lopetettu, päätettiin, että pieni tähti tulee jos on tullakseen, eikä sillä ole kiire.
Toki pieni toivonkipinä aina ennen menkkoja, mut toisaalta psyykkaan itseni siihen että en voi olla koska emme ole pupuilleet ovis päivänä jne..
Tää sopii meille, taikka siis mulle.
Rupesin olemaan jo niin tressaantunut, laskemaan ja pohtimaan ja etsimään ovista jne, etten ollut enään mukava, en nauttinut elämästä.
Nyt mennään taas ja nautitaan, urheillaan, lenkkeillään, ens viikonloppuna isot juhlat, ja joo, aijon juoda siellä ihan normaalisti vaikka siitä enään viikko kun menkkojen pitäis alkaa.
Mutta juhlin silti, syy, tuskin olen :)
meidän kuumeilijoiden kohdalla rankkaa. Jotka todella lasta ovat yrittäneet enemmän aikaa alkaa vähitellen mieli vetää apeaksi. meillä takana yritystä suunnilleen saman verran takana ja emme ole nuoria enää (itse 27 ja mieheni 39). Molemmille on aina pettymys kun menkat alkaa. Nyt jo molemmat luulimme että nyt onnistui, sillä menkat olivat myöhässä neljättä päivää, mutta ei, sieltä ne tänään sit alkoi. Jonkinlaisina. Kipujen kera kyllä.
Mutta ei auta muukuin nostaa katse ylös ja jatkaa eteenpäin, vaikka kuinnka masentaa.
Jaksamista syksyn pimeyteen teillekin.