Vanhoillislestadiolaisuus otti kielteisen asenteen television hankkimiseen koteihin vuonna 1963 vuosikokouksessaan. Tuo päätös sai aikoinaan muun muassa liikkeen arvostaman ja monissa tehtävissä käyttämän kirkkoherran Kullervo Hulkon puuskahtamaan: "Kävi kuten 1930-luvulla, kun radio tuomittiin".
Torjuva asenne televisioon tulee jatkossa varmasti uudestaan puntariin, kun raja tietokoneiden, kännyköiden ja tv:n välillä häviää. Ainoa kestävä ratkaisu näihin haasteisiin lienee valinnan suorittaminen ohjelmasisällön eikä mediavälineen tai taidemuodon pohjalta.
Viime aikoina on liikkeen sisällä keskusteltu suhteesta musiikkiin. Huomattava osa maamme eturivin kirkkomuusikoista on mukana vl-liikkeen toiminnassa. Heidän konsertoimisensa ja vilkastunut kuorotoiminta on nostanut vastareaktioita, jotka ovat heijastuneet liikkeen äänenkannattajan Päivämiehen kirjoituksissa.
Nuo reaktiot ovat ilmeisesti heijastumia 1970-luvun linjauksista. Kuitenkin vielä 1950 -luvulla Helsingin olympiakisojen hymnin säveltäjä Jaakko Linjama kehotti laulun lahjan omaavia vanhoillislestadiolaisia osallistumaan aktiivisesti kirkkokuorotoimintaan.
Vanhoillislestadiolaisuuden tulevaisuus näyttää valoisalta, kun liikkeen piirissä tartutaan avoimesti ja rehellisesti 2000-luvun haasteisiin. Se edellyttää myös liikkeen historian ymmärtämistä ja menneisyyden kipupisteiden kohtaamista. Sitä haluavat varmaan myös ne kymmenettuhannet nuoret, joita on ilo katsella suviseuroissa.
Torjuva asenne televisioon tulee jatkossa varmasti uudestaan puntariin, kun raja tietokoneiden, kännyköiden ja tv:n välillä häviää. Ainoa kestävä ratkaisu näihin haasteisiin lienee valinnan suorittaminen ohjelmasisällön eikä mediavälineen tai taidemuodon pohjalta.
Viime aikoina on liikkeen sisällä keskusteltu suhteesta musiikkiin. Huomattava osa maamme eturivin kirkkomuusikoista on mukana vl-liikkeen toiminnassa. Heidän konsertoimisensa ja vilkastunut kuorotoiminta on nostanut vastareaktioita, jotka ovat heijastuneet liikkeen äänenkannattajan Päivämiehen kirjoituksissa.
Nuo reaktiot ovat ilmeisesti heijastumia 1970-luvun linjauksista. Kuitenkin vielä 1950 -luvulla Helsingin olympiakisojen hymnin säveltäjä Jaakko Linjama kehotti laulun lahjan omaavia vanhoillislestadiolaisia osallistumaan aktiivisesti kirkkokuorotoimintaan.
Vanhoillislestadiolaisuuden tulevaisuus näyttää valoisalta, kun liikkeen piirissä tartutaan avoimesti ja rehellisesti 2000-luvun haasteisiin. Se edellyttää myös liikkeen historian ymmärtämistä ja menneisyyden kipupisteiden kohtaamista. Sitä haluavat varmaan myös ne kymmenettuhannet nuoret, joita on ilo katsella suviseuroissa.
Vastaukset 44
Vanhimmat
miksi sulle ei kelvannut jo aloitettu ketju asiasta? täällä on muutenkin niin monta avausta, että tympii -ihan omituisia.
M. Kinnusen kirjoitus Kalevassa on hyvä tärkeä kirjoitus. Olkoon siunaukseksi että lehtienkin palstoilla tuodaan esille sitä Jumalan armoa että tässä maassa vielä puhtaasti Jumalan sanaa saarnataan. Ovet ovat avoinna kaikkien tulla seuroihin. Ja seurakunnassa on totuuden patsas ja perustus. Kinnusen tekstissä on kuitenkin merkkejä ajattelusta, jotka on omiaan aiheuttamaan murhetta siionissa. Hälyyttäviä merkkejä vääränlaisesta kyselemisestä. Tämä on aiheellista suoraan ja kiertelemättä todeta. Kalevan artikkelissa Kinnunen kirjoittaa muun muassa näin.
Kinnunen: ”… kun perinteisillä vastakkainasetteluilla ei ole enää merkitystä.”
Mikä maailmassa olisi muuttunut? Sama ”vastakkainasettelu” se on tänä päivänä kuin vanhan liitonkin aikana. Maailma ja synti on yhä sama, sillä sielujen vihollisella on kova hätä saada viekoitella Jumalan lapsia puolelleen. Nyt on vielä sotimisen aika. Sielunvihollinen ei tänä päivänäkään lepää taistelussa Jumalan valtakuntaa vastaan. Se ei jätä hyväkseen käyttämättä yhtään tilaisuutta, kuten nyt kristillisyyden maallisen organisaation satavuotisjuhlaa, voidakseen voittaa kuolemattomia sieluja Saatanalle. Näin vakavasta asiasta on nyt kysymys. Tällä ”vastakkainasettelulla” on yhä merkitys, niin kauan kuin tätä maailmanaikaa riittää.
Kinnunen: ”Viime aikoina on liikkeen sisällä keskusteltu suhteesta musiikkiin. - - Heidän konsertoimisensa ja vilkastunut kuorotoiminta on nostanut vastareaktioita, jotka ovat heijastuneet liikkeen äänenkannattajan Päivämiehen kirjoituksissa. Toisaalta edellä mainitut ominaisuudet voivat olla nostamassa ulkopuolisten kynnystä hakeutua liikkeeseen. ”
Synti se ”kynnys” on, ei Pyhän hengen seurakunnalle avaamat neuvot. Kinnusen koko lähestymistapa asiaan on pahasti virheellinen. Syntikuorman alla pelkäävälle armonkerjäläiselle kelpaa evankeliumi silloin jos Jumala on saanut pehmittää mielen kaipaamaan Pyhää Henkeä. Kun Jumala kuulee hätääntyneen rukouksen, jossa tämä nöyrästi pyytää päästä Jumalan lapseksi, silloin ”kynnyksiä” ei ole. Synnin synniksi saarnaamisesta luopuminen ja ”pehmennysten” hyväksymisestä seuraa suuri vaara että suola käy mauttomaksi.
”Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin pahat päivät tulevat, ja olet sanova: ei ne minulle kelpaa.”
Kinnunen: ”Samalla lestadiolaisuudesta erkanee niitä, jotka kokevat herätysliikkeen ahdistavana.”
Mikä ahdistaa ihmistä todellisuudessa? Mikä erottaa ihmisen Jumalasta? Ei ”kristillisyyden tapakulttuuri” Jumalasta erota, vaan synti. Synti se aina tarttuu ja matkan hitaaksi tekee. Tämän pitäisi olla uskovaiselle kirjoittajalle täysin selvää. Seurakuntaäiti ei uskoa tunnustavalle synnin pois panijalle ole ahdistava. Jumalan valtakunnassa on kätkettynä kaikki tiedon ja taidonaarteet.
Kinnunen: ”Haastavaksi on muodostunut normien ja tapakulttuurin päivittäminen. Liikkeen sisällä käydään keskustelua siitä, ovatko vuosikokousten, puhujien- ja seurakuntavanhinten sekä seurakuntapäivien linjaukset tapakulttuureissa, yhteiskunnallisissa ja kirkollisissa asioissa ”aikansa lapsia” vai tulisiko niitä noudattaa hamaan ikuisuuteen saakka."
Jumalanvaltakunnassa julistetaan muuttumatonta, pyhää evankeliumia. Se ei ”päivitystä” kaipaa.
On pidettävä hälyyttävänä, että Kinnunen kirjoittaa, että Pyhän Hengen kautta julistettu Jumalan sana ja Saara-äidin rakkauden neuvot olisivat tulevia ja ohimeneviä ”aikansa lapsia”.
Kinnunen: ”...edellyttää myös liikkeen historian ymmärtämistä ja menneisyyden kipupisteiden avointa kohtaamista. Sitä haluavat varmaan myös ne kymmenettuhannet nuoret, joita on ilo katsella suviseuroissa.”
Lasken itseni yhä tässä iässä enemmän ”nuoriin” kuin vanhoihin, joskin uskovainen olen ollut lapsuudesta asti. En osaa nähdä erityistä tarvetta M.Kinnusen olettamia ”kipupisteitä” kohdata. Sillä uskovainen ei usko sen päälle mitä tapahtui vaikkapa joskus 1970-luvulla, vaan uskomme Kristuksen ristinkuoleman kautta kaikille julistettuun evankeliumiin. Kinnusen viittaus liittynee ns. hoitokokouksiin. Mutta esitän kirjoittajalle vastakysymyksen. Jumala näki ne silloin hyväksi. Vaikeiden taistelu-vuosien neuvonpidot on koettu kristillisyydessä pääosin myönteisiksi.
Rukoilkaamme Jumalalta antamaan oikeita sanoja ja oikeaa raitista ymmärrystä näissä asioissa. Omalta osaltani pyydän uskovaisia korjaamaan jos olen heikkouksissani tässä tulkinnut Kinnusen kirjoitusta puutteellisesti. Vapaalla mielellä täydentäkää, rakkaat veljet ja sisaret.
Kinnusen artikkelin oikaisuksi tai täydennykseksi, ettei lukijoille jäisi kovin yksipuolinen kuva asioista.
Sinun kirjoituksesi tuo raittiilla tavalla esille sen, miten Siionissa laajasti ymmärretään ilman maallisen tieteenteon järkeilyä.
Olen kiittänyt Jumalaa Mauri Kinnusesta. Hänen kirjoituksensa oli raitis ja hänen kyselynsä oikeanlaista. Kyselyä ja etsintää, johon Raamattu meitä kehottaa.
Kommentoin yhtä asiaa eli sitä mitä kirjoitat muuttumattomasta evankeliumista ja Saara-äidin neuvoista.
Kirjoitat: "Jumalanvaltakunnassa julistetaan muuttumatonta, pyhää evankeliumia. Se ei ”päivitystä” kaipaa. On pidettävä hälyyttävänä, että Kinnunen kirjoittaa, että Pyhän Hengen kautta julistettu Jumalan sana ja Saara-äidin rakkauden neuvot olisivat tulevia ja ohimeneviä ”aikansa lapsia”.
MIelestäni sekoitat kaksi asiaa. Pyhä Kristuksen evankeliumi on muuttumaton. Se on kiteytetty parhaiten ns. pienoisevankeliumissa (Joh 3:16). Kristuksessa ja vain Kristuksessa on pelastus ja syntiemme anteeksianto. Se ei päivittämistä kaipaa. Tätä Kinnunen ei käsitääkseni aseta kyseenalaiseksi.
Entä "Saara-äidin neuvot". Pitäisikö niitä päivittää? Mielestäni seurakunnan neuvoja ei voi nostaa muuttumattoman Jumalan sanan veroiseksi ohjenuoraksi. Me elämme ja usko toteutuu aina tietyssä ajassa, tietyssä historiallisessa tilanteessa. Keskustelu ajan ilmiöistä on välttämätöntä, mutta mahdollisiin linjauksiin hirttäytyminen saattaa kääntää vähitellen katseemme pois Kristuksesta.
Tiivistetysti. Seurakunnan neuvo, esim. vuosikokouspäätös, voi olla hyvä ja tarpeellinen Pyhän Hengen neuvo tiettynä aikana. Sitä olisi kuitenkin pystyttävä tarkastelemaan kriittisesti Jumalan sanan valossa ja siitä pitäisi pystyä luopumaan, jos se alkaa elää omaa elämäänsä ja tulla uskon esteeksi.
Mitä tarkoitan uskon esteellä? Kaikkea, mikä kääntää katsettamme pois Kristuksesta. Kaikkea, mitä tarjotaan uskon ja pelastuksen ehdoksi. Kaikkia Raamatun ulkopuolisia neuvoja, joiden suorittamisesta alkaa tulla elävän uskon ulkoisia tunnusmerkkejä.
Jeesus kehotti opetuslapsiaan etsimään ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja Jumalan vanhurskasta tahtoa. Jeesus kehotti omiaan myös valvomaan eli pitämään uskon katseen hänessä. Etsiminen ja valvominen ovat aktiivista toimintaa, eivät passiivista ripustautumista siihen, mitä joskus on yhdessä sovittu.
Uskon vastakohtakohta on epäusko, ei järjen käyttö.
Jo Paavali neuvoi terveen järjen käyttöön uskovaisia ihmisiä. Yleensä se mikä pöljältä näyttää niin on pöljää hommaaa. Jos kielletään parta, permanenti ja sunnuntaisaunominen ollaan pöljyyden puolella joka alkaa suuresti rasittamaan uskonelämää.
Kinnunen mielestäni kirjoittaa jotenkin "ulkopuolisen" oloisesti.
Mauri Kinnusen artikkeli Kalevassa oli maltillista ja analyyttista pohdintaa herätysliikkeestämme ja sen suhteesta ympäröivään yhteiskuntaan. Nykyajan vanhoillislestadiolainen elää täysin erilaisiss aolosuhteissa verrattuna esim. vuosisadan tilanteeseen. Tuolloin oli paljonkin vastakkainasettelua akselilla talonpojat/sivistyneistö, rikkaat/köyhät jne.
Me joudumme jokainen kristittynä määrittämään asemaamme ympäröivään yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Meidän on tiedostettava myös se, että eri maissa vl-uskovaiset elävät erilaisissa kulttuureissa ja elämänolosuhteissa. Kohtaamme uskovaisia eri maista ja elämäntavoissamme saattaa olla eroja. Senhän olemme todenneet viime vuosina, kun vanhoillislestadiolaisuus on levinnyt eri maanosiin.
Meidän autuutemme on yksin Kristuksen sovitustyössä, ei ulkonaisissa elämäntavoissa. Jos alamme nostaa Kristuksen lahjavanhurskauden rinnalle ihmistekoja, silloin olemme metsässä.
"Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen sovitustyön tähden."
"Ulkopuolisen oloisesti" kirjoittamisesta.
Tiedätkö, mikä on yksi merkittävimmistä uskonnon nimissä ja varjolla tehtävien vääryyksien selittäjistä? Se, että "sisäpuoliset" eivät pysty kyseenalaistamaan mitään omaan uskonnollisuuteensa liittyvää, esim. raamatuntulkintaa.
Mielestäni Kinnusen kirjoitus on elävä esimerkki terveestä uskonnollisuudesta. Siinä ei hengellistetä kaikkea niin kuin sairaassa uskonnollisuudessa tapahtuu.
Onko se niin ylivoimaista ymmärtää, että vaikka uskon ydinsisältö on muuttumatonta niin uskon muotoa (forma) on välttämätöntä tarkastella kriittisesti. Ja tarvittaessa reformoida.
Niin kauan kun "sisäpuolella" on ihmisiä, jotka näkevät ja ymmärtävät tämän, on toivoa. Toivoa siitä, että uskon muuttumaton ydin, Kristus, säilyy keskellämme.
Vuosilukumies on näköjään päässyt tietokoneen äärelle viikonloppunakin. Eikö vaimo ole kotona?
Hyvin sanot. Hoitokokousten ajoista lähtien alkanut "ylihengellistäminen" kaipaisi raitista tuuletusta. Silloin hengellistettiin jopa aivan viaton tiedustelu ja kyseleminen. Ei saanut kysyä. Sai heti kososlaisuus-leiman ja joutui julkirippiin. Siitä opin pelkäämään suuni avaamista esim. seurakuntailloissa.
Tarkoitatko että uskovasia ei ole vahingossakaan muualla kuin vl-liikkeen sisällä? Ei Suomessa eikä missään muuallakaan?
Tuo selitti sinunkin asennettasi meitä muita kohtaan. Emme ole tasavertaisia keskustelijoita, koska emme ole vl-uskovaisia.
Sisäsiittoisuus on poikaa!
"vain me" oppia.
Luulin häntä avaramielisemmäksi ja kristillisemmäksi. En noin rajaavaksi. Mutta nyt se paljastui. Tekisi mieli poistua takavasemmalle vähin äänin! Mutta tuskin teen sitä hänen takiaan. Onhan täällä muita, onneksi.
ihminen syntyy vl-kotiin ja saa kaikkein tärkeimmät tulevaa elämää petaavat vuodet omien vanhempiensa toimesta valheellista "vain me" aivopesua, niin se tarttuu ihmisen takaraivoon niin kovaan, että et arvaakaan. Vain kaikkien voimakkaimmat henkilöt ja kaikkein eniten Jumalalle ja rehelliselle Jumalan sanalle korvansa kallistavat pääsevät irti tuosta "vain me" harhaopista.
Asiaan ei niinkään vaikuta se, oletko Moppi tai koppi.
..aloituksen aiheessa, joka ei suinkaan ollut Mopin käsitykset vaan Kalevassa ollut Mauri Kinnusen artikkeli.
arvaan. mutta ihmettelen sitä kovapäisyyttä, että sitä jatketaan koko ajan. vaikka kuinka heille sanoisi, että tuon sanan käyttö tuossa tarkoituksessa on loukkaavaa meitä muita uskovaisia kohtaan, niin silti sitä käytetään. ei tehoa, vaikka siitä henkilökohtaisesti sanoisi. uskomatonta.
mihinkään kannata poistua. Pitää aina muistaa, että kun vähän raaputtaa, niin jokaisesta vl:stä paljastuu se ainoa oikea uskovainen = vl.
Niin se vain on.
siitä tässä on puhetta. eri maiden uskovaisista ja siellä olevista tapaeroista. puhuit vl-uskovaisista ja käytit sanaa 'uskovainen'. unohdit, että uskovainen tarkoittaa yleispuheessa muitakin. paitsi teillä.
turhauttaa tuo asia. jätän raaputukset kokonaan. pitäkööt kiiltopintansa, jonka alla tuo lepää...
Missä on kielletty kommentoimasta toisen kommentoijan kommenttia?
kelpaavat vl-sisäpiirin kannanotoiksi ja voimme keskustella niistäkin välillä. ja palstan aiheessa olemme, ihan ytimessä.
"Luulin häntä avaramielisemmäksi ja kristillisemmäksi."
päältä kaunis, sisällä piikki pistävä.
Moppi, miten perustelet esittämäsi väitteen, että kristillisyydessä meidän tulee ottaa uskonelämään vielä jokin "olosuhde-lisä"?
"Meidän on tiedostettava myös se, että eri maissa vl-uskovaiset elävät erilaisissa kulttuureissa ja elämänolosuhteissa. Kohtaamme uskovaisia eri maista ja elämäntavoissamme saattaa olla eroja."
Mistä syystä ne erot ovat hyväksyttäviä, jotka syntyvät siitä että uskovaisia elää eri maissa? Millaiset olosuhteet esimerkiksi tekisivät ehkäisyn sallituksi jossain maassa uskovaiselle mutta kielletyksi toisessa maassa?
Tähän ajatukseesi en tosiaan löydä Raamatusta perusteita.
Otan esimerkiksi television. Nykyisen tulkintamme mukaan sen hankinta ja seuraaminen on uskovaiselle sallittu Venäjällä ja Togossa, muttei Ruotsissa eikä Suomessa.
Olosuhteet toki ovat eri maissa ja eri kulttuureissa kovastikin erilaiset. meidän ei pidä hengellistää kulttuuriin liittyviä elämäntapakysykyksiä ja -ratkaisuja.
Tästä syystä tulee kirkastaa entistä selvemmin se, mikä yksistään ja ainoastaan on uskossa tärkeää. Mikä on ydin.
Se on armosta evankeliumin uskominen. Ilman mitään "olosuhde-lisiä". Ei suuntaan eikä toiseen. Siten sen kontrollointi, onko uskovaiselal telvisio vai ei, on ei vain tyhjänpäiväistä vaan pohjimmiltaan harhaoppista. Raamatun vastaista.
Ajatuksesi on siten kestämätön Raamatun valossa.
Millään Raamatun kohdalla et voi tuota perustella.
Pitääkö edelleen noudattaa SRK:n kieltoja ja käskyjä autuuden ehtona vai saako mukautua oaikallisten ainoiden oikeiden uskovaisten sääntöihin?
Venäläiset vl-naiset saavat toki pitää korvakoruja ja meikata, mutta ei suomalaiset. Togossa saa toki olla TV, mutta ei Suomessa. Jne.
Täyttä pelleilyä koko vl-homma.
Ei näitä uskomisen asioita saa järjellä ajatella.
Siitähän tässä on nyt tarkoitus päästä eroon, mainitsemastasi "pelleilystä". Älähän hättäile! :-)
Mauri Kinnusen kirjoituksella on pitkät juuret, ei se itsestään Kalevaan tullut. Itse Jumala on pannut nyt asioita liikkeelle. Ja sen kirjoituksen säteet tulevat ulottumaan laajalle siionissa ja vaikuttamaan syvälle. Se on uuden vaiheen avaus, siitä olen aivan varma.
Älä aliarvioi SRK:n erehtymättömyyttä, poika!
viestini väärin? Koetin lyhyesti tuoda esiin sen, että uskoon ei saisi tuoda lisää mitään ihmisen omia tekoja.
Uskoon ei siis voi tuoda mitään olosuhdelisiä. Minusta on itsestäni hyvinkin kummallista se, että me täällä Suomessa noudatamme tiettyjä tapoja ja muissa kulttuureissa kyseisiä tapoja ei noudateta. Halusin viestilläni tuoda esiin sen, että meidän kristittyinä tulisi nojata yksin Kristuksen sovintotyöhön. Meitä ei pelasta se, ettemme käytä korvakoruja tai että meillä ei ole televisioita tai että jätämme hiuksemme värjäämättä ja mahdollisesti spekuloimme toistemme sydämentilalla, jos satumme huomaamaan toisen uskovaisen poikkeavan totutusta vl-tapanormistosta.
En sanonut, että erot eri maiden vl-kristittyjen tavoissa ovat hyväksyttäviä. Halusin vain osoittaa, että tällä hetkellä on suuriakin eroja eri maissa olevissa vl-kristillisyyden ulkonaisissa piirteissä. Eikö tässä päästäkin siihen, että ulkonainen on ulkonaista ja olennaista on sydämen usko, ei se, mitä on korvissa, kaulassa tai nilkoissa. Me emme voi rakentaa vanhurskauttamme omille teoillemme, olemmeko siitä samaa mieltä, vl-teologi?
Onkohan meillä jonkinlainen informaatiokatko keskinäisessä ymmärryksessämme, vl-teologi?
"Onkohan meillä jonkinlainen informaatiokatko keskinäisessä ymmärryksessämme"
Juuri niin pääsi käymään. Ennakoin ja oletin pidemmälle kuin oli syytä...
Tässä sanoo sydän aamenta, kun kirjoitit:
"meidän kristittyinä tulisi nojata yksin Kristuksen sovintotyöhön. Meitä ei pelasta se, ettemme käytä korvakoruja tai että meillä ei ole televisioita tai että jätämme hiuksemme värjäämättä ja mahdollisesti spekuloimme toistemme sydämentilalla, jos satumme huomaamaan toisen uskovaisen poikkeavan totutusta vl-tapanormistosta. - - ulkonainen on ulkonaista ja olennaista on sydämen usko, ei se, mitä on korvissa, kaulassa tai nilkoissa. Me emme voi rakentaa vanhurskauttamme omille teoillemme -"
Täsmälleen näin. Erehdyin käsitystesi suhteen. Pahoittelen ja pyydän sitä tässä anteeksi. Kun tuossa väänsit näkemyksesi rautalangasta, sen käsittää tällainen hitaampi puupökkelökin. :-)
...savotassa, meinaan;)
Hyvää illanjatkoa!
Kuten KaleviM toivoit, muut korjatkoon ja täydentäköön jos "olen tulkinnut puutteellisesti".
Kirjoitit:
"On pidettävä hälyyttävänä, että Kinnunen kirjoittaa, että Pyhän Hengen kautta julistettu Jumalan sana ja Saara-äidin rakkauden neuvot olisivat tulevia ja ohimeneviä ”aikansa lapsia”.
Ajatteletko todella, että kerran jossakin historian vaiheessa sovittu rajanveto tai "taistelusopimus" on sellainen, että siitä on pidettävä kiinni maailman loppuun asti. Jos tutustut vaikkapa lähihistoriaan 100 viime vuoden ajalta, tulet väistämättä toisenlaiseen käsitykseen. Kun radio tuli, osa uskovaisista suhtautui siihen torjuvasti, alussa ehkäpä lähes kaikki. Kun mennään vielä kauemmaksi, esimerkkejä löytyy vaikka kuinka paljon.
Mauri Kinnunen valoittaa taitavasti meidän tapakulttuurimme juuria. Jo LLL oli taipuvainen asketismiin. Jos hän nyt heräisi haudasta, pitäisi meitä varmaankin täysin maailmaan mukautuneina.
Elämme nyt sellaista murrosvaihetta, että Siionissamme on alkanut näkyä vakavia oireita siitä, että osalla veljistä ja sisarista pelastuksen perusta on pikkuhiljaa liukumassa tai jopa jo siirtynyt Kristuksesta vaellukseen. Pyhitystä vaaditaan uskon edelle. Ajassamme on paljon samoja piirteitä kuin oli ennen uudenheräyksen syntyä. Ei tilanne ole tietenkään sama, mutta kaikissa isoissa hajaannuksissa on ollut keskeisimpänä kysymyksenä lopulta erilaiset käsitykset uskonvanhurskauden ytimestä. Lutherkin toteaa lahjavanhurskaudesta, että kristitynkin on sitä tosi vaikea ymmärtää, siksi käsittämätön asia se on. Yksi uskosta, yksin armosta yksin Kristuksen tähden!
Minusta Kinnusen artikkeli tuntui todella hyvältä avaukselta. Uskon ja toivon kuten joku tuossa yllä, että tämä olisi hyvä avaus perusteellisemmalle keskustelulle koko Siionissa.
Mutta nyt on taas kiire. Tuli ehkä huolimatontakin tekstiä, mutta toivotaan tästä kiihkotonta ja hedelmällistä keskustelua. Aihe on mitä tärkein.
Kinnunen kirjoittaa juuri oikein. Niin kuin asiat ovat. Tutkijan ainoa ohjenuora on pysyä totuudessa ja tosiasioissa.
Ilmeisesti sinusta tuntuu ulkopuoliselta kun lehtiartikkelista puuttuu tutut omaa joukkoa ylistävät fraasit ja asiat on ilmaistu kiihkottomasti ja asiallisesti ilman kiertelyä ja kaartelua.
olisin pikemminkin huolissani. Sinä rupesit selittämään tutkijan havainnoimia historiallisia tosiasioita kuten saarnaaja Raamattua. Muutit kaikki asiat hengellisiksi ja löysit oudosti tekstien väleistäkin sellaista, mitä siellä ei ollut. Kirjoituksen sanoma ei sinulle ihan auennut. Toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäistä.
Minut Kalevassa oleva kirjoitus "herätti" nimenomaan omakohtaisen uskoni tarkistamiseen. Etenenkö sopulin lailla uskontiellä? Kuljenko porukassa toisten uskon voimalla?
Artikkelin kirjoittaja ei mielestäni syytä ketään
eikä arvostele. Hän avoimesti ja rehellisesti esittää faktaa vl-historian kulusta, sen reunailmiöistä ja tutkijan tulevaisuuden visioista.
Janhuskin "haistelee" ilmaa kirjoittajan sielunsopukoista, sisällä vaiko ulkona. Ei käväissyt mielessä, että kirjoitus olisi voinut olla Luojamme organisoima. Niin minä sen koin omalle kohdalleni.
Olet oikealla tiellä.
Välillä nämä pykälä nikkarit yrittävät hajottaa uskonelämääni tuomalla autuuden ehtoja esille. Toivottavasti he vielä joskus ymmärtävät tämän ainutkertaisen, helpon/yksinkertaisen ja lahjana saadun elävän uskon. Ei siinä tarvita mitään keksittyjä sääntöjä vaan riittää kun uskoo syntinsä anteeksi jeesuksen nimessä ja veressä. Ei ole ainakaan vaikeaksi tehty. Ei tarvita hyviä tekoja eikä korvikset hidasta.
täytyy härkäpäisesti uskoa? Se minua kummastuttaa. Turha ihmistekoinen vankila.
M.K:n kirjoitus oli juuri sitä raikashenkistä ja rakentavaa tekstiä, jota on kristillysyydessä kaivattu jo pitkää. Ihana, että se alkaa jostain suunnasta tihkua esille. Ihmisiä ahdistava usein ihmismielestä nouseva sääntöviidakko saa jäädä vapaan uskomisen tieltä. Omatunto on asetettu jokaiselle sydämeen ilmoittamaan mikä on väärää ja mikä on oikeaa. Jos näin jatkuu, suunta on ERITTÄIN oikea!!!
"Vikaan mennyt" alistuu aina "ylempänä olevan" vl:n tahtoon. Kuten taas vuosikokouksessakin...
Kumpi "alistuu" ja kenen tahtoon?
Vl-teologi ihan oikeasti vain ymmärsi Mopin kirjoituksen väärin. Lue itse.
ajantasalla.
"Rapatessa roiskuu", sano sananlasku.
Jr, se edellinen
Haluaisin tietää, mihin kalevan juttuun nyt tässä viitataaan? Missä Kalevan numerossa Kinnunen on kirjoittanut ja millä palstalla? Haluaisin löytää kirjoituksen ja lukea sen. Jos joku tietää, niin voisiko laittaa lähdetiedot tänne. Kiitos.
Eilisen eli sunnuntain Kalevassa on Mauri Kinnusen artikkeli vanhoillislestadiolaisuudesta ja SRK:sta. Kinnunen kehottaa käynnistämään avoimen keskustelun historian kipupisteistä.
Sen pääsee lukemaan tilaamalla yksittäisen numeron elektronisesti. Mauri Kinnunen on vl, opettaja ja filosofian tohtori. Hän kirjoitti väitöskirjansa herätysliikkeen historiasta Karjalassa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000020011163
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000020031745