No nyt on sitten varmistettu jo niin monta kertaa ja eri testeillä, että pakko se on uskoa.
Toinen ICSI onnistu ja nyt toivotaan, että kaikki jatkuu onnellisesti loppuun saakka.
Olen itkenyt onnen kyyneleitä jo moneen kertaan...
Tämä vaikutti jo niin epätoivoiselta, ettei toivoa juuri annettu. Mutta nyt iloitsen tästä ja toivon kaikille teille rutkasti onnea tällä järjettömän kivisellä tiellä!!! :):):)
*Halii teitä kaikkia*
Toinen ICSI onnistu ja nyt toivotaan, että kaikki jatkuu onnellisesti loppuun saakka.
Olen itkenyt onnen kyyneleitä jo moneen kertaan...
Tämä vaikutti jo niin epätoivoiselta, ettei toivoa juuri annettu. Mutta nyt iloitsen tästä ja toivon kaikille teille rutkasti onnea tällä järjettömän kivisellä tiellä!!! :):):)
*Halii teitä kaikkia*
Vastaukset 11
Vanhimmat
Onnea ihan hirmuisesti sinulle!
Meillä kolmas icsi ja nyt tuli testissä plussaa.Voi tätä onnen tunnetta.Kun vaan kaikki menisi niin kuin pitää =)
Hieno homma kertakaikkiaan!!!
Nyt vaan rauhassa päivä kerrallaan turhia stressaamatta!!!
Itsellä jännitys huipussaan, piikitystä takana 5 päivää ja aamulla eka ultra!!! Nyt on tuntemuksia alakerrassa viimekertaisista poiketen. Olo tuntuu lähinnä ilmapallolta! ;)
Minä nyt koetan "yksin" hirmuilla kun sinä tuon plussan menit tempaisemaan!!! :)
Kiitti halista, halit myös sulle!
Kiitos sinulle ja toki kaikille muillekkin!
Olo on edelleen tosi epätodellinen, ultra-aika saatiin tonne parin vkon päähän. Sittenpähän sen sit näkee, kuka (tai ketä) siellä masussa asustelee...
Päivät menee ihan sumussa, keskittymiskyky on töissäkin täysin hukassa. Eiköhän tää tästä sitten tasoitu ajan kanssa.
Onnea tässä vielä kuitenkin tarvitaan, pitkä taival on edessä. Tämän lähemmäksi ei olla vielä kertaakaan päästy, joten toivoa sopii jatkon sujuvan yhtä hyvin.
Mitäs se eka ultra kertoi? Kerro, kerro!!!
Kuullaan!!
Kyllä tässä taisi taas käydä niin että ei tuota tämäkään hoito tulosta. Kaikkein pahinta on kuitenkin se, että uutta hoitoa ei enää tule! :(
Toisessa munasarjassa yksi pieni alku ja toisessa ei yhtään! Lääkäri oli sitä mieltä ettei kannata jatkaa. Saan kuitenkin ítse päättää piikitänkö vielä perjantaihin asti...
Jokin minussa haluaisi jo luovuttaa, tuntuu vaan liian epätodelliselta että tämä vielä kääntyisi parempaan. Kohta pitäsi päättää mitä teen... Vielä en tiedä...
Kyllä on karua kertomaa tämä meidän historiamme. Kolme hoitoa ja ei yhdessäkään päästy alkua pidemmälle. Taidamme kuitenkin olla se yksi todella harvoista, joille näin käy.
Toivon sydämmestäni teille kaikille oikein ihanaa jatkoa. Luulen että minun pitää poistua, tällä hetkellä toisten onnistuminenkin tuntuu pistoksena sydämessä, vaikka oikeasti olen onnellinen teidän puolestanne.
Toivottavasti löydän jostain voimia, että pääsen vielä tästä ylös, nyt juuri tällä hetkellä niitä ei ole.
Kiitos teille ystävät mukanaolostanne ja kannustuksestanne!
Olin aivan järkyttynyt,kun luin viestisi.Ei voi olla totta.Jännitin jo sun puolesta. Mulla on vielä kolme viikkoa aikaa seuraavaan koitokseen.
Tiedän kyllä tunteesi. Itse olen joutunut hakemaan sairaslomaaa molemmilla kerroilla, kun hoito on jäänyt kesken. Olen ollut todella pohjalla...Mutta aina on noustu, vaikka vaikeeta on ollut.
Voimia ja jaksamisia!!!
Onnea plussanneille!
pitää kiinni tästä viimeisestä oljenkorresta, vaikka nyt on molemmat jalat tukevasti maassa. Niin pessimistisesti kun olenkin liikkeellä, kuitenkin piikittelen nyt vielä. Huomenna aamulla on se toinen ultra ja jos sitä ihmettä ei tässä välissä ole tapahtunut, niin sitten...
Mutta niin kiven kovaa tekoa oon, että en ole sairaslomaa tämän takia hakenut!
Nyt ajattelen elämää ainoastaan huomiseen aamun asti. Muuten ei tulisi mitään. Ja JOS sitten tämä loppuu, niin toivon että olen jo osan siitä äärettömästä surusta ja tuskasta käynyt läpi. Miten siitä sitten lopulta selvitään... ei mitään käsitystä! Mutta vastaan kaikki kuitenkin on otettava.
Siispä.... huomiseen... jos joku nyt vielä tätä lukee....
Onnea sulle huomiseen ultraan!!Toivottavasti olis paremmat näkymät tällä kertaa. Käyhän laittamassa sit kuulumiset.Jännitän täällä ihan sun puolesta.
No niin, täällä taasen!
Ultrassa tuli käytyä. Se yksi siellä möllöttää, ei kovin iso mutta kehityskelpoinen.
Huh huh, päätimme, että yritetään tuolla yhdellä. Aika hullun hommaa, mutta kun ei muutakaan ole. Siispä pistokset jatkuu sunnuntaihin ja maanantaina irrotuspiikki. Ens keskiviikkona mennään klinikalle ja tehdään punktio, jos siltä näyttää. Eli kaikki on auki ja sit vielä senkin jälkeen on monta mutkaa... mutta kuitenkin.
Jalat maassa pitää olla!
Mutta toivoa ei saa heittää menemään!
Katsotaan miten käy...
Paljon olen näitä palstoja seuraillut tässä omien hoitojen edetessä, mutta enpä ole itse kirjoitellut. Nyt itsellä menossa 12 pp, vaikka samoista lähtökohdista lähdettiin kun teillä. Halusin kertoa sinulle, että toivoa on aina.
Ensimmäisessä ultrassa näkyi yksi vaivainen munasolu ja hoito meinattiin keskeyttää, koska yhdellä ei kuulema punktioita suoriteta. Pistoksia kuitenkin jatkettiin, mutta suurempaa tulosta niistä ei näkynyt tulevan, yksi pienen pieni alku saatiin lisää. Lääkäri totesi, että se ei ehdi kypsyä punktioon eli yhdellä oltiin liikkeellä. Pahan endon vuoksi ja munajohtimen puuttumisen vuoksi lääkäri päätti kuitenkin punktion tehdä. Yllätys, yllätys, saatiin 4 kypsää munasolua. Lääkärikin oli aivan ihmeissään, miten näin on voinut käydä. Olivat tehneet mielettömän loppukirin.
Pohjaton epätoivo iski minullakin ultrien jälkeen, mutta tässä kuitenkin ollaan. Ihmeitä näköjään sattuu.
Toivottelen sinulle mieletöntä loppukiriä!
Et kuule olisi parempia sanoja voinut tähän löytää!!! Aivan mahtavaa että vielä löytyy asioita jotka jaksavat pitää positiivisella mielellä! No, nyt on puregonit pistelty ja kohta laitetaan tuo pregnyl, joten eipä enää voi mihinkään vaikuttaa.
Siis perjantaina kyllä jo näkyi tuon yhden "hyvän" lisäksi toisella puolella pienempi yksilö, mutta lääkäri totesi että se ei ehdi mukaan. Me olemme yksityisellä hoidossa, joten punktio tehdään vaikka yhdellä, jos me itse sitä haluamme.
Et kuule arvaakaan, kuinka monenlaista tässä on mielessä ehtinyt liikkua. Toisaalta olen pystynyt olemaan aikas rauhallisesti.
Mutta ei tässä nyt niin kauaa enää sitten tarvitse kärvistellä. Pari yötä kun nukkuu niin tietää jo paljon enempi. Tosi hienoa, että kirjoittelit, piristi mieltä kummasti! Olen muutamaan otteeseen istunut pitkän tovin koneen ääressä etsimässä juttuja vastaavanlaisista tilanteista joka minulla on. Mutta eipä niitä montaa ole tullut vastaan.
Onneksi omistan ystäviä, jotka ovat jaksaneet luoda minuun uutta uskoa niissä tilanteissa joissa ei ole itse meinannut enää jaksaa.
Kiitos niin heille kuin sinullekin!
Tulen kyllä kertomaan kuulumiset, kävi sitten miten tahansa!
... uudessa ketjussa!