Kaikille uskovaisille!!

Hei! Olen 14-vuotias tyttö ja evankelisluterilainen. Olen ollut monilla Helluntaiseurakunnan leireillä... Niillä sain valtavan hyvänolontunteen! Tapahtui aika outo ilmiökin:
Oli sellainen ilta, että kaikki halukkaat saivat tulla sellaiseen pieneen pihakirkkoon rukoilemaan. Minä ja kaverini epäröimme ja päätimme kuitenkin lopulta mennä... Avasimme kirkon oven, joka oli todella painava. Se pamahti voimalla kiinni ja me pelkäsimme, että häiritsimme muita... Menimme istumaan viimeiseen penkkiriviin. Kaverini alkoi äkkiä kertoa minulle huolistaan ja uskoon liittyvistä toiveistaan. Hämmästyin koska kaverini ei tietääkseni ainakaan ollut uskossa... Kuuntelin ja juttelimme toisillemme ystävällisesti. Joku eturivissä alkoi itkemään ja jotkut kohottivat kätensä siunatakseen häntä. Minulla oli jännittynyt olo, mutta tunsin suurta yhteenkuuluvuutta muihin kirkossa olijoihin. Katsoin juuri ikkunasta kun äkkiä kuulin ja näin, miten ovi aukeni! Se aukeni itsestään ja tuli hiljaista. Pienimmät olivat ihmeissään. Ovi oli hetken auki. (Juuri sen aikaa, että joku ehtisi sisälle...) Ja meni sitten kiinni hitaasti, eikä se pamahtanut. Kuin joku olisi pitänyt kiinni. Eräs pieni, noin kahdeksanvuotias tyttö kysyi: "Mitä nyt tapahtui?"
Hänen vieressään oleva pappi sanoi:
"Minusta tuntuu että Jeesus haluaa osoittaa, että on meidän kanssamme. Hän tuli juuri sisään." SE OLI JOTAIN USKOMATONTA! Siinä samassa minä tulin uskoon.

Tänä päivänä kuitenkin tuo "hohto" on poissa! :(
Olen hauraassa uskossa, mutta haluaisin kokea uskoon tulemisen tunteen uudelleen ja niin vahvana, että voisin kantaa lahjaa koko lopun ikääni. En ole enää niin onnellinen, koska minulla on perheeni kanssa ongelmia... mutta sinä kesänä kun olin leirillä, kaikki osoittautui valoisammaksi. Juoksin kertomaan kaikille, miten hyvä minulla oli olla! En tuntenut ketään kohtaan enää vihaa. Nyt tahdon uskoa vahvemmin. En ole koskenutkaan Raamattuun saati sitten vuoteen... ja kiroilenkin. Aika paljon. HALUAN USKOA!
Auttakaa mua!!!
4171
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Haluasin sanoa sinulle, jos kaipaat uskosi lujittumista, että usko tulee kuulemisesta. Eli siis mene rukoillen kirkkoon ja kuuntele mitä siellä saarnataan, osallistu ehtoolliselle ja lue Raamattua kotonasi.

Uskoa ei pidä perustaa tunteiden varaan. Usko "vain" Jeesukseen äläkä pidä lukua tunteistasi, sillä ne tulevat ja menevät. Raamattu on meille annettu uskon ja elämän perustaksi. Uskon elämän vahvistamiseksi parhaita keinoja ovat Raamatun lukeminen, rukous ja ehtoollisella käyminen.

Äänestä

Älä jää kotimatkalla etsimään ihmeitä ja kummallisuuksia vaan palaa Isän kotiin asti, siellä Isä sinua odottaa. Älä hylkää ensirakkauttasi, lapsuuden kotikirkkoasi, mene sinne rukoillen, mene ehtoolliselle oikeaan kirkkoon, kaikki kirkastuu ja ihmeiden suomut tipahtavat silmistä pois. Rauha virtaa sydämeesi kotikirkossa. Rauhan minä jätän teille. tämän kokenut lahkorallin päätteeksi.

Äänestä

Rukoile vaikka joka ilta ennen nukkumaanmenoa, että perheasianne järjestyisivät ja, että pääsisit eroon pahoista tavoistasi.

Äänestä

Asioilla on taipumus kiertää ja palata lähtöpisteeseensä. Kirous kiertää ja vahingoittaa sinua itseäsikin. Hyvä juttu on, että myös siunaus kiertää. Koeta siunata mielessäsi kotiasi ja perhettäsi vaikka iltaisin nukkumaan mennessä.
Minulla on myös tapana silloin tällöin siunata mielessäni kadulla näkemiäni tuikituntemattomia ihmisiäkin.

Siunaus ei ole jotakin, mitä pitäisi pantata ja ajatella, että se on niin pyhä asia, ettei sitä pitäisi joka paikassa harrastaa. Päinvastoin. Uskon Jumalan pikemminkin haluavan, että ihmiset siunaisivat toisiaan aivan spontaanistikin. Ja siunatessa ikäänkuin saa myös siunausta osakseen, sillä Herran katsovan hyvällä ihmistä joka siunaa toista hänen nimissään.

Ja tuo hyvä olosi.. Sitä kutsutaan Pyhän Hengen kosketukseksi. Sen voi kyllä kokea yhä uudelleen ja uudelleen. Käy vain erilaisissa tilaisuuksissa. Minä itsekin pidän hellareiden tilaisuuksista vaikka luterilainen virallisesti olenkin. Luterilaiset tilaisuudet kun ovat minun makuuni hieman liian 'jylhiä' ja synkähköjä..

Mutta makunsa kullakin.


Ai niin. Vielä. Kun rukoilet ja siunaat, tee se Jeesuksen nimessä!

Ote Johanneksen evankeliumin 14 luvusta.

13. ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa.
14. Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen.

Hyvää jatkoa sinulle! =P

Herra siunatkoon ja varjelkoon sinua. Herra kirkastakoon kasvonsa sinulle ja antakoon sinulle rauhan. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä.

Aamen.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Dannii kirjoitti:

Hei! Olen 14-vuotias tyttö ja evankelisluterilainen. Olen ollut monilla Helluntaiseurakunnan leireillä... Niillä sain valtavan hyvänolontunteen! Tapahtui aika outo ilmiökin:
Oli sellainen ilta, että kaikki halukkaat saivat tulla sellaiseen pieneen pihakirkkoon rukoilemaan. Minä ja kaverini epäröimme ja päätimme kuitenkin lopulta mennä... Avasimme kirkon oven, joka oli todella painava. Se pamahti voimalla kiinni ja me pelkäsimme, että häiritsimme muita... Menimme istumaan viimeiseen penkkiriviin. Kaverini alkoi äkkiä kertoa minulle huolistaan ja uskoon liittyvistä toiveistaan. Hämmästyin koska kaverini ei tietääkseni ainakaan ollut uskossa... Kuuntelin ja juttelimme toisillemme ystävällisesti. Joku eturivissä alkoi itkemään ja jotkut kohottivat kätensä siunatakseen häntä. Minulla oli jännittynyt olo, mutta tunsin suurta yhteenkuuluvuutta muihin kirkossa olijoihin. Katsoin juuri ikkunasta kun äkkiä kuulin ja näin, miten ovi aukeni! Se aukeni itsestään ja tuli hiljaista. Pienimmät olivat ihmeissään. Ovi oli hetken auki. (Juuri sen aikaa, että joku ehtisi sisälle...) Ja meni sitten kiinni hitaasti, eikä se pamahtanut. Kuin joku olisi pitänyt kiinni. Eräs pieni, noin kahdeksanvuotias tyttö kysyi: "Mitä nyt tapahtui?"
Hänen vieressään oleva pappi sanoi:
"Minusta tuntuu että Jeesus haluaa osoittaa, että on meidän kanssamme. Hän tuli juuri sisään." SE OLI JOTAIN USKOMATONTA! Siinä samassa minä tulin uskoon.

Tänä päivänä kuitenkin tuo "hohto" on poissa! :(
Olen hauraassa uskossa, mutta haluaisin kokea uskoon tulemisen tunteen uudelleen ja niin vahvana, että voisin kantaa lahjaa koko lopun ikääni. En ole enää niin onnellinen, koska minulla on perheeni kanssa ongelmia... mutta sinä kesänä kun olin leirillä, kaikki osoittautui valoisammaksi. Juoksin kertomaan kaikille, miten hyvä minulla oli olla! En tuntenut ketään kohtaan enää vihaa. Nyt tahdon uskoa vahvemmin. En ole koskenutkaan Raamattuun saati sitten vuoteen... ja kiroilenkin. Aika paljon. HALUAN USKOA!
Auttakaa mua!!!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu