Minulla on ongelmaa masennuksen ja paniikkihäiriön kanssa. En pysty tekemään mitään, koska en näe missään mitään järkeä. Haluaisin hakea apua, mutta en uskalla. En tahdo lääkkeitä, mutta jutella ehkä tahtoisin. Minulla ei ole ketään kenelle puhua ja siksi olenkin ajatellut terapiaa.
Miten terapiaan hakeutuminen hoituu? Menenkö ensin lääkäriin ja sanon olevani mielenvikainen, joka tahtoo puhua jollekin? Entäs se itse terapia, täytyykö minun vain suorilta käsin alkaa tilittämään tuntemuksiani, vai miten? Ihmisluottamukseni on aika nollassa.. Ja sitten vielä tällaista; opiskelen eri paikkakunnalla, kuin missä olen kirjoilla. Voinko hakeutua opiskelupaikkakunnalle terapiaan? Se olisi nimittäin huomattavasti kätevämpään..
Kiitos ja hei.
Miten terapiaan hakeutuminen hoituu? Menenkö ensin lääkäriin ja sanon olevani mielenvikainen, joka tahtoo puhua jollekin? Entäs se itse terapia, täytyykö minun vain suorilta käsin alkaa tilittämään tuntemuksiani, vai miten? Ihmisluottamukseni on aika nollassa.. Ja sitten vielä tällaista; opiskelen eri paikkakunnalla, kuin missä olen kirjoilla. Voinko hakeutua opiskelupaikkakunnalle terapiaan? Se olisi nimittäin huomattavasti kätevämpään..
Kiitos ja hei.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Etsi jommalta kummalta paikkakunnalta mielenterveystoimisto ja pyydä sieltä apua. Kun selität tilanteesi, he osaavat varmasti auttaa tai ainakin neuvoa sinua eteenpäin, jos oman arvionsa mukaan eivät voi itse auttaa. Tärkeintä on, että hakeudut apuun, ne ihmiset ovat siellä sinua auttaakseen.
Kun opiskelin yliopistossa,kävin yliopistokaupungin YTHS:ssa terapiassa,vaikka olin kirjoilla muualla.Eikä maksanut mitään.Ilman muuta sun ei tartte heti kertoo kaikkee,ne osaa kyllä kysyä oikeeet kysymykset eikä niihinkään oo pakko vastata.Hae ihmeessä apua!!
Hae vain opiskelupaikkakunnastasi apua mahdollisimman pian. Se auttaa, usko pois.
Mulla oli sama asia...asuin eri paikkakunalla, missä opiskelin ja apua sain vain soittamalla sairaalan psykologille.
Paniikki yms. sairaudet ovat kamalia, ellei niihin saa ajoisa apua.
Itse käyn edellen terapiassa ja olen lääkityksellä mutta tällaista on elo ihmisen huolineen ja murheineen.
VOIMIA PALJON !!! SÄ PÄRJÄÄT !!!!