Onko oikeutettua lähteä muuttamaan toisen ihmisen maailmankuvaa, esim. siten että sairaus olisi rangaistus jostakin? Mun mielestä ei. Entä saako toisen ihmisen maailmankatsomukseen puuttua? Miksi näin tarvitsisi tehdä tai toimia? Onko tästä olemassa lakipykäliä? Mun mielestä loukkaa ihmisoikeuksia, jos tällaisia asioita lähdetään muuttamaan vastoin potilaan tahtoa.
Otetaan esimerkiksi tuo sairaus on rangaistus kohta. Mun mielestä sairaus ei ole koskaan rangaistus eikä väärä asia. Se kertoo vain siitä, että joku asia on vialla. En ehkä ole huomannut tarvitsevani elämääni lisää virikkeitä tai mulla ei ole ollut realistista mahdollisuutta vaikuttaa johonkin arkeani rytmittävään seikkaan.
On väärin selittää ihmiselle, että hän ei saa reagoida ympäristöönsä, jos se on täysin sopimaton. Tämähän lisää onnettuumuusriskiäkin. Perustelen tätä normaalista poikkeavalla ympäristöllä ja tilastolla siitä, että suurin osa onnettomuuksista sattuu tutussa ympäristössä, kun siellä viettää liikaa aikaa.
Otetaan esimerkiksi tuo sairaus on rangaistus kohta. Mun mielestä sairaus ei ole koskaan rangaistus eikä väärä asia. Se kertoo vain siitä, että joku asia on vialla. En ehkä ole huomannut tarvitsevani elämääni lisää virikkeitä tai mulla ei ole ollut realistista mahdollisuutta vaikuttaa johonkin arkeani rytmittävään seikkaan.
On väärin selittää ihmiselle, että hän ei saa reagoida ympäristöönsä, jos se on täysin sopimaton. Tämähän lisää onnettuumuusriskiäkin. Perustelen tätä normaalista poikkeavalla ympäristöllä ja tilastolla siitä, että suurin osa onnettomuuksista sattuu tutussa ympäristössä, kun siellä viettää liikaa aikaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jospa minun maailmankuvani on, että muuttamalla toisten ihmisten maailmankuvaa, maailma pelastuu?
Onko sinulla oikeutta kieltää minua muuttamasta maailmankuvaa, koska silloin toimisin vastoin omaa maailmankuvaani....
Maailmankuvat jokainen kehittää aina itse omien aistien antaman informaation eli ulkopuolisten vaikutusten perusteella. Muuttuu jatkuvasti.
Itse olen tai olin ainakin ennen ateisti. En usko mihinkään jumaliin tai uskontoihin vieläkään, mutta olen alkanut tulla siihen tulokseen, että minulla on onnetar, joka annostelee juuri sopivan määrän maallista hyvää onnenpotkujen muodossa, jos se ohjaa minua päämäärääni.
Päämäärääni en vielä täysin tiedä, mutta ne onnenpotkut antavat suuntaviivoja. Esimerkkinä mainittakoon, että jos pyytäessäni jonkun treffeille silloin, kun minulla on vähänlaisesti rahaa ja juuri ennen treffejä saan rutkasti rahaa jostain ja aurinko paistaa juuri silloin ja mitään vastoinkäymisiä ei satu, onnetar ohjailee oikeaan suuntaan. Ja palkkioksi hyvin hoidetusta asiasta saan vielä treffien jälkeenkin maallista hyvää jollakin tavalla. Vaikka treffiseura ei ehkä ole tarkoitus olla elämäni valittu, saan sen kautta ehkä luotua tärkeitä suhteita, joiden avulla saavutan tuntematonta päämäärääni.
Jos olen ryhtymässä johonkin projektiin ja silloin taloustilanne kuristuu todella heikoksi ja muut osalliset empivät jne. huomaan tekeväni vääriä asioita. Ja yleensä kun käännyn pois tekemästä vääriä asioita, alkaakin taas onnenpotkuja sadella.
Monesti jotkut ovat kuvitelleet päihittävänsä minut jossakin ja luulleet, että minulla menee huonosti. Olen kerta toisensa jälkeen osoittanut ylivertaisuuteni. Minä olen kuin pankki ja pankki voittaa aina lopulta, onnetar ohjailee hienosti.
Simple as that. Kiitos ja ylistys Rouva Fortunalle ja hänen runsauden sarvelleen.
Ihan hyvin niin kauan kunhan sinulle ei tule pakkomiellettä siitä että koet voittavasi muut.
Muista kuitenkin että sinun voittosi eteen joidenkin täytyi hävitä.
välttämättä hävitä, vaan vain yksinkertaisesti elää sen toisen päämäärän kanssa ilman omaa päämäärää. Tähän maailmankuvan muuttamiseenhan kuuluu se, et ei ole häviäjää. On vain sopeutuja joka ymmärtää oman maailmankuvansa olleen väärä. Sitä ei mielestäni voi kuvata sanalla häviö, koska ei ole ollut taistelua.
edes nähdä muita kunnolla.
mahdollista. Ei se haittaa. Ketä mun pitäisi olla täynnä, jos ei itteeni? Jos saa muista jostain syystä tarpeeksi niin yleensä täyttyy itsestään sen jälkeen.
perusmurrosikäiset... Sääli, et tää voi jatkua koko elämän tunne-elämänhäiriöiden takia
Ei saa olla hiljainen, kirjoihin hautautuva hissukka. Sporttinen, pirteä, elämänmyönteinen asenne palkitsee aina. Sekä itseä, että muita. Tää joskus unohtuu hoitohenkilökunnalta ja siten myös potilaalta ja läheisiltä. Turha niuhottaminen ei palkitse ketään. Se tekee elämästä vain vaikeaa.
P.S Mitä sairautta hoidetaan näin?
Saako maailmankuvaa estää muuttumasta?
Varsinkaan jos olosuhteet ovat sen muuttumista tukevat. Itse käsittäisin tällaisina olosuhteina, vaikkapa tulevaisuuteen suuntautumisen. Joka ei siis välttämättä ole parantuminen ja samaan tilanteeseen takaisin palaaminen, vaan esim. opiskelu
kuuluu myös maailmankuvaan. Enpä tiennyt sitä tänne kirjoittaessani. Mietin tätä eilen ja sitä millä perusteella terveen papereilla olevan ihmisen maailmankuva on lähes aina oikeampi kuin sairaan. Onhan sairas jo joutunut tätä maailmankuvaansa pohtimaan muutenkin esim. masentunut olomassaolonsa tarkoitusta.
Itse uskon, että elämän tarkoistus on elämä itse, elämä itsessään. Tää on varmaan vallitseva käsitys. On ihmisiä jotka pyrkivät jatkuvasti toimimaan oikein. Seurauksista välittämättä. Seurauksista itselleen tai seurauksista muille. Tärkeintä on jonkinlainen hyväksyntä. Onko tällainen maailmankuva terve? Jossa oma itse tarpeineen ja tunteineen hylätään? Oikea on mielestäni siis suhteellinen käsite. Jonkun oikea, on toisen väärä.
Mun mielestä jotkut voisivat painua hevon kuuseen kärsimysnäytelmämaailmankuvansa kanssa. Ja varsinkin sen takia, että se on lähes poikkeuksetta näiden ihmisten mielissä ainoa oikea.
Ei osata ajatella ollenkaan sitä, että nämä kärsimykset saattavat häiritä niitä onnen hetkiä. Nämä ihmiset yleensä perustelevat jatkuvalla hyvällä ololla olevan seurauksena se, että tunnekokemukset latistuvat. Näinhän asian ei tarvitse olla. Päinvastoin. Kun on kokenut näitä kärsimyksiä ne latistavat onnen hetkiä esim. siten, että ne jatkuvasti otetaan esiin näinä onnenhetkinä. Saahan niistä juttua aikaiseksi, joopa joo... Tai saattaa tuntea syyllisyyttä, kunniavelkaa tms.
aihetta. Luen juuri kirjaa joukkoviestinnästä. Kirjoittajan (Risto Kunelius) mukaan viestinnän yksi tarkoitus tai näkemys tarkoituksesta on yhdistää ja vahvistaa identiteettiä.
Mun mielestä psykiatrinen hoito voisi parhaimmillaan avartaa näkemyksiä ja ajattelua.