En jaksa mitään enää työpäivän jälkeen. Kun katson historiaan, tätä on nyt jatkunut n. 2 vuotta. Ennen harrastin musiikkia ja autoja, nyt en vain kertakaikkiaan löydä voimia harrastaa.
Olenko ainoa vai ovatko muutkin huomanneet, että työmäärä, vaatimukset ja odotukset ovat kasvaneet exponentiaalisesti viime vuosina?
Pistää miettimään, että miten kauan jaksan elää tällaista elämää. En tiedä mitä vaihtoehtoisia hommia voisin alkaa tekemään, mutta pitää ilmeisesti alkaa miettimään.
Olenko ainoa vai ovatko muutkin huomanneet, että työmäärä, vaatimukset ja odotukset ovat kasvaneet exponentiaalisesti viime vuosina?
Pistää miettimään, että miten kauan jaksan elää tällaista elämää. En tiedä mitä vaihtoehtoisia hommia voisin alkaa tekemään, mutta pitää ilmeisesti alkaa miettimään.
Vastaukset 18
Vanhimmat
pyydä tarkistusta palkkaasi, jos työmäärä, odotukset ja itsesi kouluttamisesi vaatimusten tasolle vievät resursseja enemmän kuin ennen.
Vai etkö osaa sanoa työpäivän päätteeksi EI!?
häsläys on viime vuosina lisääntynyt, joka johtunee siitä et asiakkaille lupaillaan järjettömillä aikatauluilla projekteja ja sit kun osutaan todellisuuden kiviseinään on joku visionääri huutamassa kurkku punasena et miks te ette pysy aikataulussa ja jos kiritään aikaa kiinni se yleensä tarkottaa suurempaa työmäärää ja sit huudetaan kurkku punasena ku asiakas ei maksakkaan tunteja.
en jaksa stressata...huumorilla vaan.
Verikoe paljastaa onko syy yllättäen jossain muussa kuin työssä.
Niin tekee. Mustakin tuntu ympäri vuorokauden ja vuoden täysin kuolleelta. Verikoe-paljasti. Ei mitään vikaa, vika on korvienvälissä.
Mä olin tosissaan niin poikki että olin ihan varma että vian pitää olla jossain muualla kuin työntekemisessä.
Niin on minullakin kadonnut into harrastaa kuten moneen muuhunkin asiaan. Ei ole kyse siitä etten haluaisi vaan en vain jaksa työpäivän jälkeen. Aloitekyky romahtanut täysin. Elämänilo on myös pahasti hukassa.
Firmat itsessään luovat älyttömillä tavoitteillaan ja kasvutavoitteillaan kohtuuttomia paineita. Säntäillään asioista toiseen, mitään ei tehdä kunnolla. Aikataulut tiedetään olevan pielessä jo alusta alkaen silti niitä ei korjata.
Olen kyllä oppinut tekemään vain ne työt mitä ehdin ja nekin järkevällä tahdilla. Vaan ei tunnu auttavan.
Tiedän työpaikan vaihdon auttavan joksikin aikaa, mutta 1/2 vuoden päästä ollaan jälleen samassa tilanteessa.
Alaa tässä on pakko vaihtaa ennen kuin koko elämä menee pilalle. Kun vain keksisi, mitä tilalle. Ehkä lyhyt aikuiskoulutus ja jollekkin perinteisemmälle allalle ja kauaksi korkeaa koulutusta vaativista tehtävistä. Ehkä oma yritys ja tietenkin kauaksi IT alasta.
Mukava olisi kuulla muidenkin kertomuksia, miten olette onnistunet pääsemään pois IT alan syövereistä?
Samasta paskasta tässä itsekkin kärsitään.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=121&conference=4500000000000036&posting=22000000020039766
Tärkeintä olisi siis saada oma sisäinen rauha. Ikään kun katsoisi elokuvaa. Ympärillä saa tapahtua mitä vaan, minua ei järkytä eikä kiinnosta.
Toisaalta sitten voi olla lähtijöiden listalla seuraaissa yt-neuvotteluissa. Mutta so what. Rahaakin on kertynyt 10 vuoden elämiseen varastoon.
Kyllä mun mielestä kyse on alasta joka on vakavasti sairas. Tuo mitä sanoit tavoitteista on valitettavan totta. Projekti on jo lähtökohtaisesti jo teoreettisesti mahdoton eikä vain edes käytännössä mahdoton.
Aloitekyky, elämänilo, ammattiylpeys kaikki lähtee. Kun sitä huomaa vaan joka päivä olevansa riittämätön kun vaatimukset ovat mahdottomat.
Vain ne työt jotka ehdin ja järkevällä tahdilla. Samaan olen panostanut. Kuitenkin henkisesti jää paska fiilis.
En koita päästä pois alan syövereistä. Olen tehnyt työni asemani eteen ja nyt koitan päästä "paskantärkeäksi kusipääksi joka ei tee oikeastaan mitään". Sitten jos tulee kenkää tulkoon. Talossa on vain yksi asiantuntija jolla on parempi yleisosaaminen kuin minulla. Lähden siis siitä että kukaan ei kaada paskaa niskaani. Minä valitsen ne hommat joihin suostun ja sillä aikataululla kun suostun.
Pari uutta johtajaa on taloon palkattu. Pistin niitä ihan halvalla. Yrittivät sen jälkeen saada minua lähtemään talosta, mutta nyttemmin ovat tukkineet turpansa. Ilmeisesti kuitenkin ansaittu asema auttaa vähän enemmän kuin joku uunituore v.tun tärkeä johtaja joka nyt ei satu pitämään mun röyhkeästä ja päällekäyvästä asenteesta.
Tavoitteena onkin muokata työpaikasta mieluisa. Eikä koittaa vaihtaa työpaikkaa. Tuo kaikkein kokenein kaveri ottaa vain yhden asian hoidettavaksi kerrallaan ja hoitaa senkin äärimmäisen maltillisella vauhdilla. Aivan samaan pyrin itse. Olen päättänyt onnistua siinä. Olen ainoa pätevä yleisosaaja toimipisteessämme ja sillä selvä. Jos lähden talosta yllättäen kaikki järjestelmien salasanat katoaa samalla.
Tosin suoralle kiristämisen linjalle en ole lähtenyt. Sillä on yleensä aika huono vaikutus uraan.
Uskon vakaasti että en ole aikaisemmin käyttänyt vain asemaani tarpeeksi hyväksi. Palkkaa olen viimeisen vuoden sisällä kiristänyt 33% lisää. Sekä olen luopunut kaikista ylitöistä. Tästä pidän ainakin kiinni. Seuraava vaihe on muiden turpien tukkiminen ja projektien joihin aijon sotkeutua valikointi. Sekä tietysti vähintään 4 tuntia töissä omiin harrastuksiin suunnattua aikaa.
ja niin kauan kuin tykkäät.
Muuten, salasanat ei pidättele todellista osaajaa... ja ne vaihdettaisiin joka tapauksessa mahdollisen lähtösi jälkeen...
Tosiaan: kannattaa tehdä omasta työympäristöstä mahdollisimman mieluinen, muuten joku muu tekee sen ja sitten ketuttaa.
Ihan raahalliseen tahtiin vaan...
Jatkakee.
Tunnista tilanteesi;
- oletko menettänyt 'normaalin' elämänrytmi, käytkö kylässä, onko suhteet kunnossa, kaadutko työpäivän päätteeksi sänkyyn
VASTAUS: olet uupunut, käy ihan oikeasti lääkärissä ja PYYDÄN sairauslomaa
- edellisen lisäksi; oletko menettänyt mielenkiintosi; harrastuksiin, seksiin, spontaaneihin tekoihin
VASTAUS: olet masentunut ja uupunut, tarvitset todellakin sairauslomaa. OLE ROHKEA ja kerro lääkärillesi omin sanoin mitä tunnet ja miten voit.
Voimia sinulle.......................
aika säälittävä tyyppi! Loppuunpalanut tuskin, koska kykenet noinkin ilkeään ajatteluun. Loppujen lopuksi paska nousee aina pinnalla, joten urasi varmaan koke p_sk__s_en lopun alta aikatyksikön. Onneksi sunlaisia ei joka firmasta löydy! Miltä tuntuu katsoa peiliin?
Henkilöhän kertoi miten itse ratkaissut ongelmat ettei pääse täysin loppuunpalamaan.
Ymmärrän hyvin noita ajatuksia ja toimintatapoja, se on eräänlaista koston ja hyvityksen hakua huonosta kohtelusta. Ei ole varmasti vieraita ajatuksia kenellekkään, joka kokee itsensä tressaantuneeksi ja väärin kohdelluksi IT alalla.
Tähän tullaan, kun ylikuormitetaan ihmisiä vuosia.
Ja aivan varmasti tulee näin toimivat ihmiset lisääntymään firmoissa, joissa ajetaan ihmiset äärirajoille.
Ei sitä tressaantuneena ja loppunpalaneena enää mieti urakehityksiä ja firman tulevaisuuden näkymiä. On aivan sama saako kenkää tai meneekö firma nurin, oikeastaan ne vaihtoehdot ovat valoa pimeässä.
On näet todella kova kynnys ottaa lopputili ja aloittaa alusta uudella alalla. Jotkut valitsevat allalla pysymyisen väkisin niin kauan kuin mahdollista, ajatuksena saada mahdollisimman paljon rahaa mahdollisimman vähällä.
Ironista tämä on. Ihmiset tekevät nyt samaa firmoille, mitä firmat pitäneet yksinoikeutenaan tehdä ihmisille.
Itse asiassa omassa työpaikassani yksi loppuunpalanut tyyppi teki tuommoiset haistakaa p koko firma-jutun ja läksi ovet paukkuen.
Ymmärrän sen, että hän oli loppuunpalanut ja kurkkuaan myöten täynnä työpaikan politiikkaa ja ilmapiiriä. Ei ehkä töitä, koska niitä hänellä oli viime aikoina vähemmän (=yksi syy stressaantumiseen sekin).
Mutta, siinä samalla kuin haistattaa firmalle p:t, pitää muistaa että viime kädessä se aina kääntyy jäljellejäävien kontolle. Ainakaan isommat firmat eivät paljon työntekijöiden mielenosoituksista piittää.
No, tuota kyseistä läksijää tosin lähinnä säälin. Hänellä kun ei ole elämässä muita selviytymiskeinoja kuin kiukuttelu.
Toivonkin, että ketjun aloittaja heräisi ja miettisi tosiaan muita vaihtoehtoja. Suosittelen alan tai ainakin työpaikan vaihtoa. Ammattiapu voisi myös olla hyväksi. Huonoissa fiiliksissa voi helposti viedä ne p-jutut mukanaan sinne seuraavaan firmaan. Kierteestä on hyvä päästä ajoissa eroon.
Jaksamista kuitenkin!
Tosimiehet lähtee tyylillä, eli ovet paukkuen jos siltä tuntuu. Valitettavasti IT-alalla suurin osa miehistä on hiiriä, joiden työasusteeksi sopisi parhaiten hame tai vastaava.
Työyhteisössä olevaa mätää ei yleensä huomata tai ei uskalleta noteerata ellei tapahdu jotakin poikkeuksellista. Huonolle työyhteisölle voi siis olla eduksikin, että joku lähtiessään laukoo asiat tulemaan sellaisina kun ne ovat.
Lähtijälle kunnon kettuilu voi olla terapeuttista. Vuosien tuskan ja vittuilun voi antaa kunnolla takaisin.
Kuutisen vuotta sitten menin koulunpenkiltä erään uunituoreen alihankkijasoftafirman hommiin. Kaikki sinne palkatut jampat oli tuoreita eikä kukaan osannut oikeastaan mitään. Omistajat lupasivat urakehitystä ja paksua lompsaa jos firma saadaan kulkemaan. Ja saatiinhan se firma kasvuun vitunmoisella työllä, 3-4 vuotta tehtiin pitkää päivää. Asiakkaiden odotukset ylitettiin ja uusia projekteja alkoi tipahdella liukuhihnalta. Aivan kaikesta piti ottaa itse selvää kun firmassa ei ollut ennestään mitään alakohtaista osaamista. Ei saatu boonuksia, ylityökorvauksia eikä matkakorvauksia.
Homman saldo oli se, että omistajista tuli miljonäärejä firman myynnin yhteydessä. Luvattu urakehitys realisoitui myynnin jälkeen firmaan kovalla rahalla rekrytoiduille guruille. Alusta lähtien mukana olleet vääntäjät saivat vain tähteet. Pahinta on kuitenkin se, että monen työntekijän työkyky tuhottiin väliaikaisesti tai jopa pysyvästi. On ollut psyykkisiä ja fyysisiä sairauksia. On ollut unettomuutta, keskittymishäiriöitä ja jaksamisongelmia.
Tuon 3-4 vuotta kestäneen paskan jälkeen on mennyt into koko IT-alaan vaikka nykyinen työtilanne onkin hyvin siedettävä.
Ihan sama tilanne täällä. Mulla on sentään firman osakkeita kohtuullinen läjä. Mutta silti vituttaa. Raha ei korvaa sitä että päähajoo.
se on erimukavaa verrattuna näihin Nokia inssinörttihommiin
sillä pääsee eroon pitkistä ja rasittavista työpäivistä... mönkiäinen on pesiytynyt isompiin organisaatoihin nykypäivänä. Se on "isojen poikien" näennäinen kaveri, seurapiirikärpänen. Mönkiäinen ei uskalla tehdä Kyllä päätöstä, eikä varsinkaan Ei päätöstä, mönkiäinen odottaa että suuremmat voimat tekevät nämä vaikeat päätökset puolestaan. Tai kun tarpeeksi kauan annetaan tilanteen kellua, markkinat päättävät mönkiäisen puolesta mihin suuntaan lähdetään tekemään.
Mönkiäisellä on myös aina uusi kotipaikka kun YT pukkaa päälle, mönkiäisen toveripiiri hoitaa uuden suojatyöpesän mökiäiselle jonne hän voi taas kadota "pyörittelemään" papereita.
mönkiäisen bisneskortissakin lukee tyypillisesti esm. General Manager... eli yleisjohtaja = säännönmukaisesti aivan vitun turha tyyppi koko talossa, teknisesti/kaupallisesti täysi poropeukalo ym ym turhaa.
Itse olin eräässä merkittävässä talossa 10v, sopivasti asiantuntija-roolissa ja erikoisempien hankkeiden vetäjänä.. tuli nähtyä useampikin mönkiäinen vuosien varrelta, näille ei voi pääsääntöisesti kuin nauraa.
Nykyisin samankaltaiset työt, pienemmässä firmassa, mutta poissa "kännykkä quarterly based reporting" ja on aika hienoa kun ei ole mönkiäisen mönkiäistä talossa.
Ei juuri neljän jälkeen tarvi töihin katsella, ehtii harrastaa kaikkea haluamaansa mitä ehtii ja lompakko riittää. hakeutukaa toki pois koodiorja/suunnittelutehtävistä, sillä se helpottaa!!
Osasit kuvailla yhden ihmistyypin tosi hyvin, entisessä työpaikassa niistä sain itsekin kärsiä. Mutta yhtä piirrettä näissä täytyy jopa jollain tavailla ihailla, olen ihmetellyt miten joillain voi olla kyky jauhaa vakuuttavan tuntuisesti yhdentekevää puppua. Se tosiaan kuulostaa asioita todella tuntemattomien, kuten esimerkiksi johdon, korvissa vakuuttavalta, mutta kun juttua järjen kanssa ruotii, kaveri ei ole oikeastaan sanonut mitään. Ja jotkut todella potkii tällä pitkälle vaikka tosiasiassa ovat aivan turhia tyyppejä.
Työpäivän jälkeen ei tartte miettiä töitä ja palkkakin on kohdallaan!