En tiedä, itkeäkö vai nauraa. Pohjimmiltani olen äärimmäisen huolestunut. Ehkä tämä viesti kuuluisi neurologia-palstalle, mutta aloitetaan täältä.
Taustaa: vanhempani ovat 60- ja 66-vuotiaat. Lapsemme, heidän ainoa lapsenlapsensa, on nyt kolme ja puoli kuukautta vanha, kastettu pari kuukautta sitten. Vanhempani ovat käsittääkseni ihan OK, eli mitään neurologisia sairauksia heillä ei ole. Oikeastaan ainoa asia, mikä itseäni kiusaa, myös lapseen liittyen, on se, että he ovat ns. maalaisjuntteja. Ja nyt tämä. He eivät muista lapsemme nimeä!! Vaikka se ei edes ole vaikea muistaa/lausua. Olen jo tottunut siihen, että vanhempani kutsuvat lasta ihan oudoilla nimillä. Kun sanoin äidilleni, että jo se on kumma, kun ette edes lapsenlapsenne nimeä muista oikein (kauhean noloa, jos vaikka joku kysyy...) niin äitini vastasi, että no kunhan on sinne päin. Voi hyvänen aika! Siis onko teidän vanhemmillanne ollut vaikeuksia muistaa lapsen nimi?? Minusta on äärimmäisen noloa ja todella huolestuttavaa, että nimi ei vieläkään aina tule oikein. Lapsellamme on kolme nimeä ja olen aivan varma, että jos nyt kysyísin kummalta tahansa vanhemmaltani, mitkä nuo nimet ovat - ne menisivät ihan päin seiniä.
Taustaa: vanhempani ovat 60- ja 66-vuotiaat. Lapsemme, heidän ainoa lapsenlapsensa, on nyt kolme ja puoli kuukautta vanha, kastettu pari kuukautta sitten. Vanhempani ovat käsittääkseni ihan OK, eli mitään neurologisia sairauksia heillä ei ole. Oikeastaan ainoa asia, mikä itseäni kiusaa, myös lapseen liittyen, on se, että he ovat ns. maalaisjuntteja. Ja nyt tämä. He eivät muista lapsemme nimeä!! Vaikka se ei edes ole vaikea muistaa/lausua. Olen jo tottunut siihen, että vanhempani kutsuvat lasta ihan oudoilla nimillä. Kun sanoin äidilleni, että jo se on kumma, kun ette edes lapsenlapsenne nimeä muista oikein (kauhean noloa, jos vaikka joku kysyy...) niin äitini vastasi, että no kunhan on sinne päin. Voi hyvänen aika! Siis onko teidän vanhemmillanne ollut vaikeuksia muistaa lapsen nimi?? Minusta on äärimmäisen noloa ja todella huolestuttavaa, että nimi ei vieläkään aina tule oikein. Lapsellamme on kolme nimeä ja olen aivan varma, että jos nyt kysyísin kummalta tahansa vanhemmaltani, mitkä nuo nimet ovat - ne menisivät ihan päin seiniä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Eipä tuommoisia ongelmia meillä päin näy. Kyllä äitini on joskus humalapäissään sanonut minua keijoksi, vaikka olen teemu :).
Ja tarkennukseksi vielä, että omat vanhempani ovat absolutisteja, joten pikkupöhnästäkään tuo ei voi johtua.
Minunkin vanhempani ovat n. 60 v. ja maalaisia. Alussa oli hankaluuksia heilläkin muistaa lapsen (eka lapsenlapsi myös) nimeä. Isäni kutsui samalla nimellä kuin meidän kissa... =) ja äitini sillä nimellä, jota hän vauvalle ehdotti...
Eikä ole meilläkään outo tai erikoinen nimi. Tai no meidän suvussa ei muita sen nimisiä ole... en tiedä vaikuttiko se asiaan.
Nyt kyllä muistaavat, onneksi. Vaavi 7 kk.
Kiitos vastauksesta. Ihan oikeasti, oli todella kiusallista kun vielä viikkojen päästäkin lasta kutsuttiin ihan oudoilla nimillä. Ja kyseessä ei todellakaan ole erikoinen nimi. Aloin jo huolestuneena ajatella, että onko tämä dementian ensioireita - siis ihan todella. Mutta nähtävästi ajan kanssa asia alkaa sujumaan. Mutta onhan se toki kiusallista ja mielestäni jokseenkin loukkaavaa. Varsinkin, jos isovanhemman mielestä riittää, että nimi on "sinnepäin". Toiset isovanhemmat ovat samanikäisiä, ja heillä ei ole ollut minkäänlaisia vaikeuksia muistaa nimeä.
ovat varmaankin sinun vanhempasi ja nämä muistamattomat maalaistottot sitten miehen vanhemopia....jo se selittää paljon.
Voihan olla että anoppisi on niin jännittynytkin sinun seurassasi että menettää jopa muistinsa. Oletko antanut hänelle aihetta olla peloissaan seurassasi ja varovainen mielipiteissään ja muutenkin varpaillaan kanssasi, mietippäs sitä.
vai oletko itse "maalaistotto anoppi", joka on nyt ottanut kirjoituksen itseensä.
ITKE koska olet tyhmä
ja sinulla syytä olla huolestunut omasta tilastasi.
Hyvää syksyä huumorintajuisille vanhuksille joilla ei liene mitään vikaa humeetissa kuten kirjoittajalla.
Muisti pätkii jo nuoremmillakin saatikka sitten lähes 70 iässä.
Ja jos lapsella on ollut vasta pari kuukautta nimi niin testaappas samalla kaikki nuoret kaverisi ja muut sukulaiset, kuinka hyvin se on mielissä.
Ja jos nimi vielä on jokin kili anssa jokena tai vastaavaa niin opettelemista siinä on joskus lapsella itselläänkin.
kun luin viestisi niin nyt olen huolestunut myös sun tilastasi.
Mun isoisä ei muistanut mun nimeä oikein koskaan. Sano mua aina Kirstiksi vaikka olen Kirsi... Et repikää siitä.
Edelleenkään ei mene pojan nimi anopilta oikein, vaikka pojalla on ikää jo 10 kk! Kutsuu poikaa välillä esim. pojan pikkuserkun nimellä, ja puhuu muillekin pojasta tuolla nimellä, joka tosin on hyvin samakaltainen...
Anopin kanssa ei olla paljon tekemisissä, mutta silti olisi ihan kiva jos muistaisi ainoan lapsenlapsensa nimen...
sanoo, että ainakin meidän tapauksessa kyseessä taitaa olla "maalaissyndrooma" - eli kaikkien uusien nimien oppiminen vie aikansa :D
No, parempi sekin kuin dementia tmv.
tuosta maalsisyndroomasta ??
en ole koskaan kuullutkaan että maalla asuminen vaikuttisi muistiin mitenkään.
Aivojen hapensaanti vaikuttaa kyllä myös muisiin ja sitä kautta voisi kuvitella että maalla asuvilla muisti toimii paremmin.....
muistamatonna tai ei, ainakin se maalaisjärki täällä on tallella, se puuttuu kai sitten kaupunkilaisilta ;)
Maalaissyndrooma ilmenee ainakin omien vanhempieni kohdalla siten, että kaiken uuden opetteleminen (kuten nyt viimeisimpänä lapsemme nimen) kuitataan sanomalla "myö ollaan tämmössii juntteja, ei meijjän tarviikaan osata". Kai sitä tuollaisen asenteen omaksuu, kun samoissa pienen pienissä piireissä pyörii kaikki päivät. Joskus voisi olla hyvä käydä vähän ulkopuolellakin? Kenenkään ei tarvitse loukkaantua siitä, että kutsun vanhempiani ns. maalaisjunteiksi, koska he itsekin käyttävät itsestään ko. nimitystä. Liekö sitten jotain outoa maalaishuumoria.
Maalaisjärki on tietysti asia erikseen. Sitä tarvitsisivat kaupunkilaisetkin yhä enemmässä määrin.
he eivät ole oikein innostuneita valitsemastanne nimestä? Jos heillä on ollut joku mielestään erinomainen nimiehdotus, joka on sitten jätetty huomioimatta ja nyt eivät ikäänkuin edes halua "oppia" valitsemaanne nimeä?
Meidän tytön nimi ei ole kauheasti äitini mieleen. Hänellä oli monia nimiehdotuksia, joita ei kuitenkaan toteutettu. Nyt hän yrittää kokoajan keksiä jotain lempinimeä tytölle, koska oikea nimi tuntuu jotenkin vieraalta.
Mieheni vanhemmat taas ovat ihan oikeasti maalta, mutta heille nimi tuntuu kelpaavan ja se muistetaankin aina oikein. Että ei se "maalaisuus" mitään merkitse suuntaan eikä toiseen, mutta ymmärrän kyllä humoristisen heittosi :)
ymmärtämisestä, vaikka se savolaisittain aika outo onkin :) Kieltämättä välillä palaa pinna tai siis aina ei vaan jaksa.... omia vanhempiaankaan.
Omilla vanhemmillani ei oikein ollut mitään nimiehdotuksia tai sitten he kutsuivat vauvaa joillakin ihan typerillä nimillä, kuten "Irmeli". Siis me mieheni kanssa kutsumme sukulaistätiä "isotissi-Irmeliksi", joten jokseenkin puistatti ajatellakin tuota nimeä :D Tai sitten äitini ehdotti (KAI huumorilla) lapselle yhdistelmänimeä mummojen nimistä! Karseeta....
Kun nimi valittiin niin ajateltiin, että sen pitää olla lyhyt ja helppo lausua (ja MUISTAA...), joten sikälikin sapetti, kun nimi meni systemaattisesti väärin. Täytyy vaan toivoa, että sukulaisille ja tuttaville ei ole pahemmin kerrottu noita vääriä versioita... :/