mulla on oikeesti huono olla! en tiedä mikä mul on, mutta kaikki ei oo hyvin! tai kun en oikee tiiä, en tunne itteeni.
haluun paljon enemmän mun elämältä! mut en uskalla tehä mitään, oon hiljanen ja pois sulkeutuva.
haluun lähtee kaverien kanssa mökille ja ulos syömään ja poikaystävän vanhempien luo kylään ja olla muuten vaa kaverien kanssa ja pitää hauskaa, nauraa ja itkee ja puhuu mun huolet jollekki!!!..... mut en pysty, en pysty näyttää tunteitani! enkä osaa puhua ihmisten kanssa! olen aina vaan hiljaa!
haluun nauttii elämästä ja tehä kaikkee! mut tää mun huono itseluottamus pilaa mun koko elämän! kadehdin vaan muita kuinka sankareita ne on!
mut mä olen tällänen tylsä tavis jonka seuras on tosi tylsää! ja jolla ei oo koskaan mitään hauskoja juttuja!
jos oon toisen ihmisen kans, ni jäädyn!
en nuku öisin, koska murehdin vaa! miten pääsisin eroon tästä? voinko omin voimin päästä? tänään mul kävi niin voimakas tunne et haluun tappaa itteni ja säikähdin etten vaa tekis sitä. mut kyllä tiedän et en...
mut en jaksa näin! en vaan osaa selittää mitä haluun ja mitä ajattelen, on niin paljo kysymyksii ja kaikkea. tää on ainoo paikka minne voin kertoo huoleni.
voiko vielä olla et jonakin päivänä musta tulee se oikee tyttö esille mikä oikeesti oon? luulen et olen tunteeton ku en osaa näyttää tunteitani, mut oikeesti haaveilen koko aika kaikesta tunteellisesta...!
ei ole kiva elää koko aika tälläses epätietosuudes!
haluun enemmän elämältä!!
10
879
Vastaukset
- Poti
,,,
- ujo_tyttö_
tiedost
- tahdon samaa
Mä olen aika samanlainen kuin sä. Mun ei ole helppo puhua kenellekään ja tuntuu, ettei kukaan edes halua mun seuraa. Tai sit mä en vaan itse jaksa ketään.
Taidan purkaa edes tämän asian tänne.
Olin viime perjantaina mummoni hautajaisissa (äidin äiti). Mun äiti murtu ihan täysin, kun se luki sitä muistotekstiä kukkalaitteesta. Ja mä murruin saman tien, kun äidin ääni alkoi vapista. Mun sisko vaan sano: "Älä nyt ala itkee, kun kohta tulee meidän vuoro lukee." Ja mä nielin mun kyyneleet ja surun.
Tänä koko aikana kukaan ei ole kysynyt multa, miten mä voin. Ja mä vaan haluaisin kertoo, et mun on paha olla ja et miltä musta tuntui menettää mummoni.
Mä olen taipuvainen masentumaan helposti, koska oon ollut puolet elämästäni masentunut. Luulisin, että nykyään mä voin aika hyvin. Tai en tiedä. Mä vaan alan patoamaan taas asioita sisälleni, kun ei ketään kiinnosta kuulla.- voitte ainakin
täällä purkaa tunteitanne.
Hautajaisissa jos missä saa ainakin itkeä ja surra. Ei sitä pidä hävetä tai ihmetellä. Antaa vaan kyynelten valua. Miten helpottavaa se on!
Toivon, että voitte myös muualla ilmaista tunteitanne, ja olo olisi vapaa. Toisen kanssa ollessa voi aloittaa vaikka tiedustelemalla ensin, mitä sille toiselle kuuluu ja miten hän voi. Siten ei ole niin itsekkään ja valittavan tuntuinen. Kun toinen avautuu (useimmiten on niin, jos olet hänestä vilpittömästi kiinnostunut), niin voi itsekin keskustella omasta voinnistaan. Monesti huomataan, että kummallakin on ehkä samoja vaikeuksia, esim. kanssakäymisvaikeuksia, paniikkia tms. Sitten ei enää olekaan niin vaikea keskustella hyvässä yhteisymmärryksessä ja ystävyydessä.
- voi aiheuttaa
masennusta.Vie kaikki halut ja mikään ei ole kivaa. Kun opillerit jättää pois huomaa mistä kaikesta on jäätnyt paitsi.
Ei ihminen tajua mitä terveys ennen kuin on sen menettänyt.
jos sen terveyden saa takaisin-on syytä elää sitä enemmän!! - Himosta Sekaisin
"haluun lähtee kaverien kanssa mökille ja ulos syömään ja poikaystävän vanhempien luo kylään ja olla muuten vaa kaverien kanssa ja pitää hauskaa, nauraa ja itkee ja puhuu mun huolet jollekki!!!"
Tee niin.
Ei tässä elämässä mitään tapahdu ellei asioita tee, ja itse ne on tehtävä ei tule ketään sun puolesta sulle tekemään. Tai jos tulee siihen hyvin todennäköisesti sisältyy jonkinlainen hyväksikäyttökuvio jota sillä hetkellä vain et tajua.
Rohkeus on oman pelkonsa voittamista. Aloita jo tänään. Ota yksi asia jota et uskalla tehdä. Ja sitten teet sen vaikka miten väkipakolla ja tökeröstikin mutta teet silti. Siitä se alkaa. Elämä.- väitteen
"Rohkeus on oman pelkonsa voittamista. Aloita jo tänään. Ota yksi asia jota et uskalla tehdä. Ja sitten teet sen vaikka miten väkipakolla ja tökeröstikin mutta teet silti. Siitä se alkaa. Elämä."
Näin on. Ei tarvitse olla isokaan asia, joku aivan pieni asia potkaisee todella eteenpäin kun huomaa pystyvänsä tekemään jotain. Itellä ollut jonkun verran tuota samaa, niin kun on vaikka kioskilla pakottanut itsensä sanomaan tökerösti "hyvää päivänjatkoa" ja hymyilemään epämääräisesti myyjälle ja vaikka kuinka naurettavalta se kuulostaisi niin kyllä se parantaa omaa oloa ja myyjällekin tulee hyvä mieli :) ja ajan myötä huomaatkin heitteleväsi hyviä päivänjatkoja tuosta vain.
- -yksi vain-
Kuulostaa ihan sosiaaliselta fobialta (en ole lääkäri, tämä oli ihan oma mielipiteeni). Itse varmaan olen kärsinyt jonkinasteisesta sellaisesta, koska aiemmin en ole ystävystynyt helposti.
Kun mulla todettiin masennuksen oireita ensimmäisen kerran pari vuotta sitten, ymmärsin että tarvitsen elämälle enemmän sisältöä (sisältöä oli, mutta hyvin vähän kavereita). Olen sen jälkeen aktiivisesti työstänyt sosiaalisuuttani. Keskustelen ihmisten kanssa aina kun mahdollista (tilaisuuden varjolla) ja tutustun siten uusiin ihmisiin. Jos tyyppi vaikuttaa mukavalta niin kysyn tokaisten haluaisitko joskus lähteä vaikka kahville? Nykyään on helppoa kun on kännykät, jos ei uskalla soittaa voi laittaa tekstarin.
Kavereiden saaminen on yllättävän helppoa, sillä useimpia ihmisiä loppujen lopuksi imartelee se että olet kiinnostunut heistä: niin kiinnostunut että pyydät yhteystiedot, että voitte tavata myöhemmin.
Aluksi on ehkä hankalaa, mutta kun muutaman kerran onnistut avaamaan suusi, huomaat kuinka helppoa se sittenkin on. Kerta kerran jälkeen se on vain helpompaa. Kannattaa toki aloittaa tutuimmista ihmisistä (esim. poikaystävän sisko, opiskelukaveri jne.).
Toki vie aikansa että luot itselles sosiaalisen verkoston kun lähtötilanne on kuvailemasi. Voi olla että menee muutamia vuosia ennen kuin sun tilanne alkaa lähentelemään sitä mitä kerrot nyt toivovasi. Mut ensimmäinen askel on tärkein, ilman sitä et pääse mihinkään!- ujo_tyttö_
mut kyl mä uskallan pyytää ihmisiä kahville, en vaa tykkää käydä siellä kahvilla ku en keksi juteltavaa! ja nolaan itteni ku tulee sammakoita suusta!
en halua edes poikaystäväni kanssa kahville.
ja kyllä pystyn tutustuu ihmisiin helposti, mut en halua, koska pelkään et sitte vaikka töissä joudun niiden kanssa syömään samaa aikaa. - -maikki-
ujo_tyttö_ kirjoitti:
mut kyl mä uskallan pyytää ihmisiä kahville, en vaa tykkää käydä siellä kahvilla ku en keksi juteltavaa! ja nolaan itteni ku tulee sammakoita suusta!
en halua edes poikaystäväni kanssa kahville.
ja kyllä pystyn tutustuu ihmisiin helposti, mut en halua, koska pelkään et sitte vaikka töissä joudun niiden kanssa syömään samaa aikaa.Siinä tapauksessa kannattaa pyytää ihmisiä, jotka tykkäävät jutella itse paljon. Jotkut ihmiset voivat esim. tarvita kuuntelijaa. Ei kaikkien tarvitse olla hölösuita. Ja hiljaisia hetkiä tulee aina välillä, ei niitä voi välttää =)
Itseäkin välillä mietityttää että puhunko ihan hölmöjä juttuja, että kiinnostaako ketään... No en tiedä, mutta en ole jutuillani kovin montaa ihmistä karkottanutkaan (no okei, olenhan sentään. Mutta ei niistä tullut mun kavereita, mutta mitäs sitten?). Juttelet vaan ummet ja lammet esim. jostain päivän aiheesta (lööpit, lehdet), naisten kanssa esim. kampaajista, ripsareista, vaatteista, muodista jne, mitä kaupungilla tapahtuu (kiinnostavat leffat, uudet yökerhot, teatteri jne.), lemmikeistä (jos ei ole, mutta haluaisit), matkustelusta, opiskelusta, työstä jne. Aiheita riittää kuten tiedätkin, sun täytyy vaan päästää ne ajatukset ilmoille: haluaisin nähdä sen ja sen leffan, tämä kirja oli tosi hyvä, oi kun olis kiva lähteä nyt etelänlomalle. Tällasilla pääsee alkuun.
Sun kannattaa miettiä mistä sun epävarmuus ja pelot oikein johtuvat. Kaikki me ollaan ihmisiä, sillä sun kaverilla voi olla yhtäläisiä pelkoja (että nolaa ittensä jne), kaikilla on jotain pelkoja! Ei kukaan ole sun yläpuolella tai ole parempi ihminen kuin sinä. Jos nolaat itsesi jutuillasi niin mitä sitten? Kuka sen muistaa kahden tunnin päästä (muu kuin sinä itse)? Tai kahden minuutin? Älä aseta muita itsesi yläpuolelle.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Henkirikos kiuruvedellä
Poliisi tutkii maaliskuussa tapahtunutta 50 luvulla syntyneen kuolemaa henkirikoksena. Missä päin tälläinen sattunut1514529Ketkä haukkuu suomalaisten ÄO:tä?
Siinä on kaksi vaihtoehtoa, joko siis rutiköyhä vajaaälyinen vasuri tai venäläinen. Kyllähän täällä käy suomenvenäläisi1983959Diesel-ammattilainen kehuu Sanna Marinia
"Sanna Marinin (sd) hallitus loi neljä vuotta sitten väliaikaisen polttoainetukijärjestelmän, kun energianhinnat nousi342689Pitkänperjantain kunniaksi tekoälyn analyysi Riikka Purran kirjoituksesta
🧠 Mitä se kertoo "riikka"-nimimerkin lähijunassa tapahtuneesta? 1. Asenteellinen ja epäasiallinen sävy: Kirjoitus purs102472100 prosentin perintövero korjaisi myös Hitas-ongelman
Moni ei uskalla kieltäytyä perinnöstä maineen menettämisen uhalla, joten sitten tulee näitä tilanteita, joissa joutuu es342209Riikan antisakset leikkaavat bensan hintaa ylöspäin
Sannan aikoina bensaa sai 1,3 euron litrahinnalla ja Riikka leikkasi sen euron ylemmäksi reiluun 2 euroon. Joko on saks91802Läpäiseekö Martina Aitolehti Erikoisjoukot - kyllä vai ei?
Martina Aitolehti on pärjännyt mainiosti Erikoisjoukoissa. Yrittäjä on mielipiteiltään napakka ja hän sivaltaakin koulut1181592Olen aika varma
että meidän tiemme risteäminen oli ainutkertainen tapahtuma elämässäni. En tule koskaan kohtaamaan ketään muuta, joka sa491454- 341325
Sukupuolineutraalit liikennemerkit yksi persujen älynväläys
Samassa rytäkässä kaikki syrjäseutujen bussipysäkkien liikennemerkitkin vaihdettiin, vaikkei bussia ole liikennöinyt enä241321