Mitenkähän mun pitäis suhtautua, kun taas tuntuu niin pahalle kun mieheni lapset on meille tulossa. Ei lapsissa mitään vikaa vaan mieheni käytös. Itse istuu ja katsoo telkkaria tai pelaa tietokoneella, minä saatan hänen vieressä katsoa telkkua tai lukea. Mieheni valittaa tästä minulle kun näin teen "kun vaan makaat sohvalla kun lapset on" käskee komentamaan lapsia ja kun komennan huutaa mulle kun vaan tiuskin lapsille. En oikein tiedä mitä hän minun odottaa tekevän kun lapset leikkii ja riehuu keskenään ja mieheni katsoo telkkaria, hän ei kysyttäessä suostu vastaamaan että mitä multa odottaa. Monta kertaa on ollut minua jättämässä Kun olen niin erilainen kun lapset on enkä kuulemma hyväksy heitä. Kun asia ei ole siitä kiinni vaan siitä kun en oikeasti tiedä enää mitä mun tulisi tehdä.. Jos en lasten kanssa leiki on väärin kun leikin on väärin, kun komennan on väärin kun en komenna on väärin, jos en tule ollekaan hänen luokse on väärin ja kun tulen on väärin.
Voiko oikeasti ihminen olla kaikessa niin huono että tekee kaiken väärin?
Ahdistaa ja on paha olla koko ajan. Rakastan miestäni yli kaiken mutta viimeksi kun hän sanoi miettineensä eroa, en ole jotenkin päässyt siitä yli, koko aika se vaan tulee mieleen ja alkaa itkustaa. En tiedä miten jaksan...
Voiko oikeasti ihminen olla kaikessa niin huono että tekee kaiken väärin?
Ahdistaa ja on paha olla koko ajan. Rakastan miestäni yli kaiken mutta viimeksi kun hän sanoi miettineensä eroa, en ole jotenkin päässyt siitä yli, koko aika se vaan tulee mieleen ja alkaa itkustaa. En tiedä miten jaksan...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Vai on monta kertaa ollut jättämässä - silloin selityskin on aivan selvä. Hän on jo tehnyt päätöksen, etsii vain sopivaa tekosyytä lapsista. Tee itse ratkaiseva askel, asunnon omistus/hallintasuhteiden mukaan joko pakkaa laukkusi tai hänen laukkunsa.
Lopputulos on sama, tulee vain parempi mieli ja itsetunto sinulle.
haluaa et olet niinku niiden Oikea mude! Miks sittei pysynyt siellä? vai saiko kenkää?
no sitten joudut ottamaan rassukan itse ja tässä sitä ollaan -
voi sentään, koeta nyt selvitä...
lähtisit pois siksi aikaa kun lapset siell, saisi miehesikin kerrankin ottaa vastuun lapsista ihan yksin, eikä jättää sitä sinulle.Tällöin huomaisi ehkä mistä puhut, ja mitä koet.Ja kun et ole paikalla häntä ja lapsia varten, lakkaa hän ehkä erouhkailutkin kun huomaa yksinkertaisesti mitä on olla ilman sinua!!
älä varoittele etukäteen, pakkaa kapsäkit, ja mene vanhemmillesi tai ystävillesi siksi aikaa.katso miten käy!!!jaksamisia sinulle!
mitäs jos pakkaat kassit viikonlopuksi ja menet jonnekkin kotoa pois. kylään/pikku matkalle/hotelliin... annat miehen taplata tyylillään lasten kanssa ja lataat toisaalla omat akut.
jos sittenkin pilaat viikonlopun ja olet jälleen tehnyt kaikkesi ollaksesi kelvoton ihminen, pakkaa loputkin tavarat. kuulostaa sille ettei miestä kiinnosta omista lapsistaan huolehtia. eikä taida välittää huolehtia suhteestaan sinuunkaan. käyttää sinua kynnysmattonaan nyt purkaakseen omaa pahaa oloaan, ties mistä. ensalkuun, älä ressaa tästä lasten vierailusta, vaan ota ilo irti ja häivy maisemista :) sitten olet viisaampi onko sekään hyvä vaihtoehto.
ihminen että tekee kaiken väärin.
Mutta. Aika huonolta vaikuttaisi ennuste teidän mahdolliseen tulevaan yhteiselämään ja yhteisen perheen perustamiseen. Suoraan sanoen.
Mietippä mitä itse haluat elämältäsi. Se on tapauksessasi vielä täysin mahdollista ja kaikki ovet ovat avoinna kaikkiin suuntiin.
Epävarmuus tulevasta on saanut mut tosiaan miettii lähtöö, se viimeinen pinnistys puuttuu vain.. rakastan iestäni kuitenkin enemmän kuin paljon, ja ajatuskin erosta tuntuu pahalle.
Ajan myötä se tietysti helpottais, mutta suhteessamme on myös olut niin paljon hyvää.. Se minut on saanut aina jäämään..
ottaist näinä lapsivkoloppuina tai hetkinä omaa aikaa, ja antasit miehen kerrankin olla lastensa kanssa, ja varmaan huomaa sinunkin roolisi tärkeyden sit viimestään, ja mitä on olla kun sinua ei ole..tuskin uskaltaa enään erolla uhkailla, tai sano suoraan että selvä sinä lähdet, katso miten reagoi..kun nyt ilmeisesti saa tällä hallittua sua, ja pidettyä nuorassaan..uskalla näyttää että olet ansainnut olla tärkeä ja rakastettava!!!
samantapaista käytöstä. Kun sitten aloin etsiä omaa kämppää (en tarkoituksella) ja kerran lähdin mitään sanomatta viikonlopuksi pois ja vielä silleen että ei lapsi ollut meillä. Siinä kohtaan mieheni heräsi ja tajusi että en ole mikään robotti joka tekee niin kun käsketään, on myös oma elämä. Ollaan nyt oltu yhdessä ja tehtiin selvät sävelet että näin toimitaan kun lapsi on meillä jos miestä ei kiinnosta lapsen hoito niin mä hoidan ja myös komennan. Niistä myös tehtiin säännöt että missä kohtaan komennetaan.
Tiedän että nyt tuntuu pahalta ja et haluais lähteä pois hetkeksikään silloin kun olette kahdestaan mutta voi kertoa että se auttaa olla ilmottamatta pois yön tai kaksi. Jos mies haluaisi erota eikä rakasta sua niin se olisi tehnyt sen jo, se pelottelee sua ja toivoo että muuttuisit samanlaiseksi kun hänen pikku mielikuvitus henkilö...
Yritä jaksaa!
Kerroppa miehelle, että hoitaa ensisijaisesti itse lapsensa. Nosta myös oman ahterinsa sieltä sohvalta, komentaa, leikkii, laittaa ruuan, hoitaa ruokailun jäljet: hoitaa ne velvollisuudet, niin hauskat kuin vähemmän hauskatkin, jotka liittyvät hänen lapsiinsa!
Hänhän ne lapset on aikaan saanutkin, sinä et ole voinut olla siihen valintaan vaikuttamassa. Näin ollen sinulla kun ei ole myöskään mitään velvollisuutta lapsia kohtaan, joten teet ne hommat jotka sinua kiinnostaa, jos pyydetään kauniisti ja sinun osallistumistasi myös osataan arvostaa. (Ei arvostella!)
Ja tällä en tarkoita, että rupeaisit lapsia karttamaan ja heidän seuraansa välttelemään, vaan että kaikki lapsiin liittyvä on ENSISIJAISESTI miehesi VELVOLLISUUS ja sitten vasta sinun MAHDOLLISUUS viettää aikaa lasten kanssa ja olla osa teidän perhe-elämäänne. Tietenkään ei kannata liiankaan jyrkäksi alkaa, että kieltäytyy osallistumasta mihinkään lapsiin liittyvään, voi tuo parisuhde voi mennä aika riitaisaksi.
Katsoisin että sinun valintasi tässä tilanteessa on, että olet ottanut itsellesi miehen jolla on lapsia. Se ei automaattisesti tuo sinulle lastenhoitajan-, pirttipoliisin-, äitipuolen- ja kodinhoitajan titteliä, vaan sinun velvollisuutesi on lähinnä vain hyväksyä isän ja lasten välinen suhde ja olla sen olemassaoloa ja kehittymistä estämättä. (enkä väitä, että olisitkaan sitä tehnyt)Sittenhän on sinun asiasi, jos noista titteleistä jonkin haluat itsellesi valita, mutta siitä ei auta myöskään jälkeenpäin valittaa.
Helposti uusperheessä lapsista, niin yhteisistä kuin toisenkin, huolehtiminen menee "äidin" velvollisuudeksi, joten kannattaa itse miettiä mitä jaksaa ja etenkin haluaa.
Toista on myös helppo syyllistää siitä, ettei kohtele lapsipuolia oikealla tavalla, mutta jos on itselleen rehellinen ja kokee, että kohtelee lapsia oikein, kannattaa keskustella asiasta toisen aikuisen osapuolen kanssa ja kieltäytyä ottamasta vastaa turhia syytöksiä.
Tuollaiset syytöksetkin täytyy perustella.
Jos ne vain heittää ilmaan, ei keskustele tai perustele niitä ja ne jäävät sinne ilmapiiriin "leijumaan" ne aiheuttavat vain pahaa mieltä ja riitoja.
Itselleni kyllä lähinnä tulee mieleen, että miehesi on itse niin laiska ja saamaton, (anteeksi että arvostelen!) että ei jaksa lastensa eteen vaivautua ja kun toinenkaan ei sitä tee, syyttelee suuttuneena aiheetta.
Mutta taas jälkeenpäin ei ole pokkaa pyytää anteeksikaan tai keskustella asiasta.
Mutta uskoisin että varmaankin nämä on tuttuja ongelmia kaikille uusperheellisille jossain elämänvaiheessa ja uskon, että kaikilta osapuolilta tulee lipsuteltua tällaisia mokia, mutta jos itsellä on se tunne, että parisuhde voi todella siihen kaatua, siitä kannattaa keskustella.
Itse olen ainakin alkuaikoina kuullut herkästi samanlaisia syytöksiä, mutta olen myös oppinut vastaamaan niihin; kieltäytynyt ottamasta syyllisyyttä siitä että en halua sitoutua puolison lasten asioista huolehtimiseen, se kun on lasten omine vanhempien velvollisuus. Olen oppinut keskustelemaan mieheni kanssa asioista jotka mieltä painavat ja ei todellakaan mieheni ole mikää sanaseppo, joten pientä (ajoittain suurtakin)painostusta ja kiristystä olen käyttänyt jotta asioista jutellaan ja sillä tavalla selvitellään.
Vaihtoehtona puhumiselle on ollut huono parisuhde tai ero, mitkä nyt ovat aika selviä seurauksia, halusi niitä tai ei, jos ei ongelmille mitään tehdä! Olen myös oppinut kieltäytymään osasta siitä velvollisuusmäärästä mikä lapsien vierailusta seuraa meillä kotona.
Ei ole tapahtunut aivan hetkessä tuo muutos ja välillä joudutaan vieläkin samoista asioista tuohtumaan, molemminpuolin... Mutta kokoajan parempaan päin... uskoisin.
Mutta elämään kuuluu, että välillä on ylämäkiä, välillä alamäkiä niin perhe-elämässä kuin parisuhteessakin.