Olipa harvinaista herkkua lukea viikonvaihteen kuukausiliitteestä todennäköisesti Suomen ainoan rehellisen tuhnun tuskainen kertomus siitä, kuinka pahasti mokasi jäädessään vuokralle haaveilemaan rommauksesta. Melkoista suoraselkäisyyttä oli myös suoraan tunnustaa hävinneensä 150.000 euroa aran luonteensa takia eikä vetäytyä typerien tekosyiden taakse.
Jutun luettuaan sitä vasta oikein ymmärsi oikeasti, mistä kumpuaa palstan tuhnujen ääretön katkeruus omistusasujia kohtaan. Jutun lukemisen jälkeen en oikein enää raski pilkatakaan tuhnuja. Ihmispolot.
Jutun luettuaan sitä vasta oikein ymmärsi oikeasti, mistä kumpuaa palstan tuhnujen ääretön katkeruus omistusasujia kohtaan. Jutun lukemisen jälkeen en oikein enää raski pilkatakaan tuhnuja. Ihmispolot.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nimitys on sinänsä jo aivan pösilö.
Asunnon ostamisessa ei ole kyse rohkeudesta/pelkuruudesta, vaan asumistarpeesta ja siihen liittyvien kulujen laskemisesta. Asunnon ostaminen/myyminen lyhyen tähtäimen nousun/laskun odotuksessa on hankala saada kannattamaan, mistä toimittaja Miettisenkin juttu lähinnä kertoo.
Asuntojen hinnat ovat nyt historiallisesti katsoen korkeita, mutta ne voivat vielä noustakin. Toivottavasti eivät kuitenkaan, etteivät Miettisen kaltaiset hahmot joudu tulevaisuudessa entistä pahempaan liemeen.
-96 ostettiin "-20% hinnoin"
-06 ostetaan "+40% hinnoin"
Kumpi nyt sitten on tyhmempää, jättää ostamatta halvalla vai ostaa kalliilla?
se normaali hintataso josta alennukset ja ylennykset lasketaan??? En tiennytkään että asunnoilla on "oikea hinta", jonka vain harvat tietävät.
Jeesjees, tiedän kyllä tarjonnan ja kysynnän etc. ja omituiset mantrat "markkinat tietävät oikean hinnan" - tiedän myös asuntoja vaihdetun tulppaanisipuleihin ja SatamaInt:ä ostetun 25eur:lla.
Jos katsoo rakennuskustannusten kehittymistä (trendi lähtenyt nousuun vasta 2004) ja ajattelee sitä että asunnot eivät jalosta mitään eivätkä pääsääntöisesti jaa muiden kustantamia osinkojakaan eli ovat vaan hyödykkeitä muiden joukossa niin ainut hintoja heilutteleva asia on suhdanteet.
Toisaalta vuokrat sidotaan elinkustannusindeksiin, haluttu vuokratuotto pysyy keskimäärin samana -> vuokra-asuntoon sidottu pääoma on myös sidottu indeksiin (hämmästyttävää kyllä 100v. ajanjaksolla tarkasteltuna, jollaista suomesta ei vertailukelpoisena ole kaiketi saatavilla, asuntojen hinnat kehittyvätkin inflaation mukaisesti).
Asuntojen hintaa nostaa vain rakennuskustannusten reaalinen nousu sekä "viranomaismääräykset" (joka rak. teoll. arvion mukaan nostanut viime vuosina n. 10%) ja laatutason nousu ("sisävessat"). Tästä päästään siis siihen että oheisen käppyrän
http://www.stat.fi/til/ashi/2006/02/ashi_2006_02_2006-07-31_tie_001.html
pitäisi ideaalitilanteessa olla about vaakasuora viiva. Se ei kuitenkaan ole koska joskus ne ovat halvempia (hinnat nousevat vähemmän kuin inflaatio joskus taas enemmän).
Pelkästään viranomaismääräysten mukaan _reaalista_ nousua olisi siis oltava +10 pinnaa, muut seikat mukaan laskien ehkä 100->130+-jotain olisi about "se oikea hinta" eikä mikään "SatamaInteraktiven listautumishinta". Tuo 130/140 asettuu aika kivasti hollille myös kun vedetään viiva -70 ja -85 tasaisten osuuksien kautta jossa hinnat ovat hetkellisesti käyttäytyneet ideaalisesti.
Taloustoimittaja siis harmitteli ettei ostanut indeksin n. 95 kohdalla (tuolloin ehkä norm.-15 pinnaa) mutta osto indeksin lähennellessä 200:aa (norm.+60) ei ottanut kupoliin - kumma kaveri, luokittelin hänet siis hetkessä "bileitten maksajaksi".
Ainakin hän oli hyvin rehellinen. Itsekin olen äärivarovainen luonne ja vasta melkein 42 vuotiaana ostin oman. Perhettäkin oli jo aika lailla. On todella vaikeaa ennakoida asuntojen hinnan kehittymistä. Joskus odottaminen palkitaan, joskus se on typeryyttä. Mutta jos itse olisin nyt vastaavassa tilanteessa niin olisin kylla vielä puolitoista vuotta odotellut. Jos on ollut kanttia odottaa 10 vuotta niin kyllä sitä vielä puolitoista jaksaa. Meinaan silloin sattaa rommata ja lujaa.