Täällä on viime aikoina ollut paljon juttua ihan nuorista painijoista ja kyselty monenmoista ja asiallista vastaustakin tullut.
Meidän "ongelma" on seuraava: Poika on paininut reilun vuoden, kovin on heikot taidot vielä ja käydyissä kisoissa onkin voitto/tappiosuhde ollut n. 1/4. Jotkut ovat täälläkin olleet sitä mieltä, että tuommoista varten on painikoulukisat omiaan. Mutta kun seuramme on piskuinen, kuten lähiseuratkin, lähimmät painikoulukisat (lue isompi seura) lienevät 150 km päässä enkä tiedä edes ottaisivatko meitä sinne. Valmentaja sanoo kisoihin lähdöstä vain, että kun halua on, niin mukaan vaan.
Vielä on innoissaan lähtenyt yleensä häviämään, mutta kannattaako ihan oikeasti? Kun tosiaan 2 neljästä ottelusta päättyy selkähäviöön, 1 pistehäviöön ja ehkä 1 omaan tiukkaan voittoon, jossa tuuriakin mukana. Ja toiset ovat selvästi niin paljon parempia. Lisäksi vielä poika on isokokoinen, eli ne saadut vastustajat ovat yleensä vanhempia. Tosin ne samanikäisetkin vastustajat ovat olleet yleensä parempia.
Ollaan ajateltu, että kun noissa isommissa kisoissa ne aloittelijasarjat ovat mukana, niin eikö ne tämmöisille ole tarkoitettu? Ja kun se lisenssisysteemikin menee niin, ettei sitä kilpalisenssiä ole ihan pakko kahden kilpaillun vuoden jälkeen hankkia. Jos nimittäin taidot eivät sitä edellytä.
Olisi kiva kuulla muidenkin valmentajien ja vanhempien mielipiteitä.
Meidän "ongelma" on seuraava: Poika on paininut reilun vuoden, kovin on heikot taidot vielä ja käydyissä kisoissa onkin voitto/tappiosuhde ollut n. 1/4. Jotkut ovat täälläkin olleet sitä mieltä, että tuommoista varten on painikoulukisat omiaan. Mutta kun seuramme on piskuinen, kuten lähiseuratkin, lähimmät painikoulukisat (lue isompi seura) lienevät 150 km päässä enkä tiedä edes ottaisivatko meitä sinne. Valmentaja sanoo kisoihin lähdöstä vain, että kun halua on, niin mukaan vaan.
Vielä on innoissaan lähtenyt yleensä häviämään, mutta kannattaako ihan oikeasti? Kun tosiaan 2 neljästä ottelusta päättyy selkähäviöön, 1 pistehäviöön ja ehkä 1 omaan tiukkaan voittoon, jossa tuuriakin mukana. Ja toiset ovat selvästi niin paljon parempia. Lisäksi vielä poika on isokokoinen, eli ne saadut vastustajat ovat yleensä vanhempia. Tosin ne samanikäisetkin vastustajat ovat olleet yleensä parempia.
Ollaan ajateltu, että kun noissa isommissa kisoissa ne aloittelijasarjat ovat mukana, niin eikö ne tämmöisille ole tarkoitettu? Ja kun se lisenssisysteemikin menee niin, ettei sitä kilpalisenssiä ole ihan pakko kahden kilpaillun vuoden jälkeen hankkia. Jos nimittäin taidot eivät sitä edellytä.
Olisi kiva kuulla muidenkin valmentajien ja vanhempien mielipiteitä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla samanoloinen poika. Kisoihin lähti puoli vuotta painittuaan, liian aikaisin monien mielestä.
Jos ei tappioita pistä kovin pahaksi (vähän saa harmittaa), niin en näe mitään estettä kisoille. Meilläkin se voitto ja tappiosuhde on suunnilleen 1 voitto ja 4 hävittyä ottelua. En s alkuun se oli 1 voitto:5-6 häviötä. Mutta sitä makiammalle se voitto sitten tuntuu.
Meillä myös isohko poika. Mutta ei se koko oo tärkein - taitavammat samanikäiset ja jopa nuoremmat ja köykäisemmät kaverit ottaa äkkiä luulot pois. Mutta mitäs tuosta. Joka kisakäynnillä kokemus karttuu. Ootetaan, jos vaikka vuoden kuluttau se voittosuhde olis jo vaikka 1:3. Eikä muuten enää oo selkähäviöitä tullut niin paljon.
se taito ja kokemus karttuu. Yksi kisareissu vastaa parin viikon treenejä.
Käykää nyt ihmeessä kisoissa niin että pääsette
eroon puntintutinasta kättelyvaiheessa.
Kilpailut ovat aivan oma segmenttinsä tavalliseen
saliharjoitteluun verrattuna!
Kisat vastaan 10 treeni kertaa mutta kisoihin mennään aluksi vain jos lapsi itse sitä tahtoo.