Seuraava ajatus on lähtöisin useammankin vl-puhujan sanomisista.
Eli kun raamatussa puhutaan omastatunnosta alkukielinen raamattu kuvaa asiaa sanalla joka voidaan kääntää myös yhteistunto/yksimielisyys.
Tästäkö juontaa juurensa ajatus siitä ettei omaa omatuntoa ole "olemassakaan"? Oman omantunnon kuunteleminen ei ole omantunnon vaan vanhan aatamin kuuntelemista. Omatunto on yksimielisyys siionissa?
Eli kun raamatussa puhutaan omastatunnosta alkukielinen raamattu kuvaa asiaa sanalla joka voidaan kääntää myös yhteistunto/yksimielisyys.
Tästäkö juontaa juurensa ajatus siitä ettei omaa omatuntoa ole "olemassakaan"? Oman omantunnon kuunteleminen ei ole omantunnon vaan vanhan aatamin kuuntelemista. Omatunto on yksimielisyys siionissa?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Etkö ole koskaan kuullut käsitettä omatunto muualla kuin vl-uskossa, vl-puhujien sanomana? Hehehe:D:D hassua
epäuskoiset (ei mitään kristillistä tai muuta vakaumuksellista malmankuvaa tunustava henkilö) käyttävät omaatuntoa = moraalia lähes saamaa tarkoittavina...
Ja olen kyllä kuullut omasta tunnosta puhuttavan vl puhujan toimesta toisinkin mutta halusin kysyä tätä että mitä tällä ajattelulla hetaan ja tarkoitetaan.
Mikä oli lähteesi ja katoitko kreikan kielen sanasta? Mikä kreikan kielessä on omatunto?
toisen henkilön puheeseen.... ja siinä mainittiin lähteet sekä alkukielisen raamatun (onko se sitten kreikka ei jäänyt mielleen) että myös suuri joukko muitten kielien "käänöksiä" asiasta kuten ruotsin josssa omatunto on käännetty eneemminkin sanalla joka tarkoittaa yhteinen ymmärräys.
Sinänsä en yritä kiistää tai vähätellä puhujan tietolähdettä....
Ko. puhujat ei tule ajatelleeksi, että jos omatunto on yhteistunto, niin onko uskominen vain opettajien seuraamista ilman ihmisen omaa uskoa. Jos ei ole omaatuntoa ei voi olla synnintuntoakaan, jolloinka ei voi tehdä parannustakaan. Vai onko oikeaa opetusta, että synnintunnon ei tule lähteä ihmisen sisältä vaan yhteisön päätöksistä ja linjoista. Olen kyllä itsekin kuullut seuroissa tuon epätoivoisen selityksen omastatunnosta. Kyllä ollaan joskus aika kaukana kristillisestä sanomasta, voi voi.
vielä palaamisenarmon:)
väärään opetukseenko?
Voisitko selittää minulle miksi ihminen tekee parannuksen, jos ei synnintunnosta. Ja voisitko selittää miten tulee ihmiselle synnintunto, jos ei omantunnon sanomana. Kiitos.
että olette entinen vl ja siksi tuo että toivottavasti saatte palaamisenarmon.
"Vai onko oikeaa opetusta, että synnintunnon ei tule lähteä ihmisen sisältä vaan yhteisön päätöksistä ja linjoista."
Eli synnintuntoko tulee siitä ettei olla yhteisön kanssa millilleen samoin ymmärtämässä jossain asiassa? Eli se missä omatunto=vanhan aatamin mieli sanoo toisin kuin seurakunta opettaa = eriseuraisuutta?
joko
a) omatunto on omatunto
b) omatunto on yhteistunto
c) ihmisellä on kaksi omaatuntoa, oma ja yhteinen.
kohdasta c) en ole koskaan raamatussa nähnyt kerrottavan, sen voi siis sulkea pois. Seurakunnan neuvojen noudattaminen ei ole omatuntoasia. Niitä neuvoja voi noudattaa täysin kuuntelematta omantunnon ääntä.
kohdan b) mukaan ihmisellä ei ole omaa omatuntoa, jolloin ei voi olla myöskään synnintuntoa. Suljen tämänkin mahdollisuuden pois.
jää jäljelle kohta a).
Löytyykö muita vaihtoehtoja?
"Seurakunnan neuvojen noudattaminen ei ole omatuntoasia. Niitä neuvoja voi noudattaa täysin kuuntelematta omantunnon ääntä."
ei meikkaa, ei juo alkoholia, ei tanssi, ei käy konserteissa, jne...
Mihin tässä tarvitaan omatuntoa? Ei mihinkään, ihminen pystyy helposti noudattamaan seurakunnan neuvoja omilla voimilla. Niin minäkin teen. Tympäseehän se joskus, mutta pysyy ainakin elämä suht asiallisena. Neuvothan ovat usein ihan hyviä, jos niistä ei tee uskon asiaa. Vasta siinä vaiheessa ne muodostuvat "vääriksi".
Usein kuulee sanottavan, että uskon voimalla jaksamme näin elää kuin elämme, muuten emme jaksaisi. Nyt kuitenkin minusta monet ajattelevat, että ei ole varmaan oikein uskomassa kun noin kirjoittelee. No miten sitten voin elää kuin uskovainen, jos en ole oikein uskomassa, ja jos tämä elämäntapa on mahdollista vain uskon kautta. Eikö tästä tule aika selvästi esille, että yhteistunto, joka saa meidät käyttäytymään tietyllä tavalla, ei ole omatunto vaan yhteisön historiasta ja kulttuurista johtuva seuraus.
tätä kultuuriperimää?
Eikö tästä tule aika selvästi esille, että yhteistunto, joka saa meidät käyttäytymään tietyllä tavalla, ei ole omatunto vaan yhteisön historiasta ja kulttuurista johtuva seuraus.
hyshys:lle, ei meinaa millään asettua ruotuun:)
Osa uskoo yhteisöön.
Osa harjoittelee vuosia käyttäytyäkseen oikein.
On totta se mitä veljemme M.K. Kalevassa sanoi, että suurimmalle osalle (syntymävl) tämä tapakulttuuri on selkäytimestä lähtevää toimintaa.
mitäs mieltä siitä olet :-)
valitettavasti todella suurelle joukolle h-kokousten jälkeen syntyneille. He eivät ole itse sitä ymmärtäneet, toivottavasti tämä palsta avaa oikeaa uskoa mahdollisimman monelle. Kollektiivisesta "omastatunnosta" johtuva neuvojen mukaan eläminen johtaa uskon unohtamiseen ja turvautumiseen elämäntapaan. Ei tietenkään kaikilla, mutta valitettavan useilla. Itse ajattelen tämän asian olevan aikamme suurin haaste vanhoillislestadiolaiselle yhteisölle.
Siis periaatteessahan voi omaatuntoaan vastaan sotia vaikka kuinka paljon. Voi lähtä vaikka baariin, ryypätä ja tanssia kokeilla herääkö omatunto. Tuleeko huono olo tai onko omatunto erilainen mitä kristillisyydessä on opetettu. Yleensä uskovaiselle, olipa sitten vl tai joku muu uskovainen tulee huono olo ravintolassa kun näkee millaista se elämä siellä on. Yhdenyönsuhteita, ulkonäöllä pääsee punkkaan, sitten hylätään, rahat menee hukkaan, kännissä ajatukset muuttuu. Oma omatunto herää siinä vaiheessa omakohtaisesti, kun ymmärtää, että eihän sellainen toiminta ole oikeaa, ei se ole Jeesuksen mielen mukaista elämää tanssia humalapäissään baarissa, olla himon kohde tai himoitsija. Omatunnon ääni on sitä, kun Jumala puhuttelee ihmistä, ei siinä ole kysymys kollektiivisesta omastatunnosta kun itse menee tekemään jotain mistä tulee itselleen huono olo.
Onhan siis hyvä, että on mahdollsiuus voida uskoa syntinsä sitten anteeksi ja mukauttaa elämänsä sellaiseksi kuin Jeesus tahtoo seuraajiensa elää. Kolleektiivinen omatunto ei vaikuta silloin enää mitään, kun ihmiselle tulee omantunnon synnin hätä ja halu korjata virheensä. Siinä on kyse yksilön omasta ahdistuksesta ja sitä ei poista se, että jos jotkut muut sanoo että eihän se nyt haittaa kun joskus tekee vastoin Jeesuksen opetuksia. Usko kyllä menee jos lähtee maailmalliseen elämään, baareihin ja ryyppäämään, elämään irtosuhteissa,jne. Siksi on hyvä että on seurakunta, missä on ihmisiä jotka elävät ilman maailmallista irstautta. Jos sellaista seurakuntaa ei olisi olisi synnin hädässä räpiköivä ihminen hyvin onneton ja ei löytäisi rauhaa. Toiset uskovaiset ovat saattomiehiä ja heidän myötään saa voimia kilvoitella uskomassa, jos ei heitä olisi niin aika rankkaa olis ja kun kuuliis vain jumalattomien ihmisten naureskelua, että nauti vaan elämästä, kerran täällä vain ollaan. Jos ei tosiaan olisi yhtäkään kenen puoleen kääntyä tai minne mennä, kun oikein synninhätä ja Jumalan pelko iskee omien syntien vuoksi.
Aloituksestasi tulee mielen, että sinulla ei ole varmaan asiota, joita ei ole hyvä tehdä tai joista ei tule paha olla. Se taas kertoo siitä synnin luvallisuudesta, mikä juurtuu kun synti saa vallan, mikään ei enää tunnu väärältä ja omatunto on jossain muualla, muiden ihmisten määrittelemä juttu. Korjaathan jos käsitin väärin, mutta tuon käsityksen saa.
useampaan kertaan selittäneet, että tuo yhteistunto (tai yksimielisyys), joka on suomeksi käännetty sanalla omatunto, tarkoittaa yhteistuntoa Jumalan kanssa. Eli vl-puhujat selittävät virheellisesti sen tarkoittavan yhteistuntoa (=yksimielisyyttä) seurakunnan kanssa.
juuri näin (paitsi että vl-saarnaajat eivät pääosin opeta asiaa suinkaan väärin).
Omatunto on yhteistieto Jumalan kanssa. Se osa, jonka Juamalasta jäi syntiinlankeemuksen jälkeen.
Koko ihminen turmeltui, mutta inkarnaatiossa asia korjaantui siltä osin, että Kristuksessa meitä kaikkia kutsutaan takaisin Jumalan yhteyteen (josta me siis olemme erkaantuneet).
Omatunto ei ole vain moraalikoodi, ts. luonnollinen moraalilaki, jonka Jumala on istuttanut sydämeen. OT on pikemminkin kuin tutori (valvoja), joka kertoo, missä meni vikaan. Se myös neuvoo parannukseen. OT on siis osa lakia johtaa evankeliumin lähteille, armon alle.
Mutta OT ei voi julistaa synninpäästöä eikä se voi tarjota armoa, sen tekee yksin Kristus.
Ei ole olemassa mitään "alkukielistä" yhtenäistä Raamattua, missä kyseinen sana olisi merkinnyt "yhteistunto/yksimielisyys".
Raamatun alkuperäistekstit ovat peräisin satoja vuosia Paavalin ja Jeesuksen kuoleman jälkeisistä teksteistä, jotka on pieninä fragmentteina eri puolilla maailmaa ja kreikka, mitä niissä on käytetty, ei ole vain yksi vanha kreikka, vaan viisi eri kreikankieltä/murretta.
Jos joku on sanonut, että Raamatun alkuteksteissä olisi sana omatunto merkinnyt yksimielisyyttä, niin hän on sepitellyt omiaan.
ettei pidä paikkaansa :)