Ahdas portti ja kaita tie?

Selvää on, että tupakka sisältyy ainakin kaitaan tiehen. Muutenhan lavean tien kulkijoita olisi melkoisesti vl-piireissä.

uskosta osattoman soisi tulevan sisälle on parannuksen pyhä armo. Sillä se portti on niin ahdas ettei siitä kulkijalla voi olla omanvanhurskauden vaatetta ja synnin ryysyt heitetään portilla armon pohjattomaan mereen ja aivan lapsenkaltaisella uskolla otetaan vastaan ihana synninpäästön evankeliumi.

Siitä lähtee kaita tie, jossa ei ole vara mennä oikealle omavanhurskauteen eikä vasemmalle synnin luvallisuuteen. Itsessämme, oman turmeluksemme ja huonoutemme tähden olemme usein ahtaalla ja emme tällä tiellä kestäisi jos Jumala ei päivittäin ja hetkittäin saarnauttaisi evankeliumia joka on Jumalan voima itsekullekin uskovaiselle autuudeksi.

Miksi sitten emme esim halua kotiimme tv:tä, koska sieltä tulee niin paljon vanahaa turmeltunutta osaamme, lihaa ja verta ruokkivia ohjelmia että ne ovat viemässä meitä poispäin Jumalan valtakunnasta. Ei kaita tie ole askettisuudessa, kyllä me täysin siemauksin nautimme Jumalan hyvistä lahjoista esim luonnosta, hyvästä musiikista, kauniista tauluista matkustelemisesta, lapsista jne. Ei meidän autuutemme ole mistään kiltäytymisessä vaan Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemisen kautta tapahtuneessa sovintötyössä.

..kuten pidättäyminen koristautumisessa tai muussa. Synti ei ole ulkonaisissa asioissa vaan niihin johtaneissa syissä, mitkä lähtevät ihmisen sisältä.

.."hetki, jolloin hän herää itsetietoiseksi elämän mahdollisuuksista, jolloin hän "näkee Tien". Ennen hän on sielunsa pakosta etsinyt jumalaa uskonnosta, tieteestä, filosofiasta, elämästä taiteesta — ja myös halujensa ja viettiensä ja mielikuvitustensa ja ylpeytensä ja vallanhimonsa tyydytyksestä; nyt hän äkkiä näkee, että todella on olemassa tie jumalan luo — ja samalla, että on olemassa tie, joka vie jumalasta pois. Hän seisoo mahtavan valinnan edessä. Onko hän kulkeva oikealle ja antava kunnian jumalalle vai onko hän astuva vasemmalle omaa persoonallista ylisuuruuttaan kohti? Oikea tie on alussa kolkko, yksinäinen, kylmä — hän ei näe portin luona, että edempänä tie vaalenee ja kirkastuu. Mutta vasemmalla houkuttelee tummanpunainen valo ja suuret nautinnot ja ääretön ylpeys. Minkä hän on valitseva?

Ihminen on sillä hetkellä.. .. tienhaarassa. Toisella puolella kutsuu "viisaus ja työ", toisella houkuttelee "valta ja nautinto." Pitkin kehityksensä kulkua on elämä tuonut ihmisen eteen hyvän ja pahan kahdet mahdollisuudet. Ihminen on ensin valinnut pahan hyvänä, sittemmin oppinut epäröimään ja punnitsemaan. Hänen lopullinen valintansa kun hän itsetietoisena katselee elämää silmästä silmään, riippuu nyt siitä, mihin suuntaan hänen valikoimisensa ylipäänsä on käynyt. Jos hän on elämän koulussa oppinut rakastamaan totuutta, jumalaa, kauneutta, hyvyyttä, jaloutta enemmän kuin omaa etuaan, silloin hän valitsee oikean tien; mutta jos hän on tottunut asettamaan kaikessa oman minänsä etusijalle, silloin hän joko kallistuu vasempaan päin tai kauhistuu omaa sydäntään ja lykkää valinnan tuonnemmaksi.
Tämä nyt on se koetus, joka kerran tulee jokaisen ihmisen eteen, ja oikein valitessaan hän astuu sille tielle, jota on kutsuttu milloin opetuslapsen uraksi, milloin vihkimyksen asteikoksi, milloin pyhyyden tieksi.



..vaeltaa pitkin sitä "kaitaa tietä, joka elämään vie".

Eikä tämä kaita tie nyt enää ole mikään salaisuus. Se on se tie, joka askel askelelta vapauttaa meitä itsekkyydestämme ja alemmasta minästämme ja kasvattaa meissä selvänäköistä rakkautta jumalaa ja kaikkea olevaista kohtaan. Se tie on alati kasvavaa uskoa henkisiin arvoihin, uskoa hyvän voittoon, uskoa omassa itsessämme asuvaan jumalalliseen voimaan.
Senkin tien alussa on heräymys. Heräymys, joka näyttää, kuinka tyhjä elämä on ilman jumalaa — ilman kauneutta, ilman totuutta ja ennen kaikkea ilman hyvyyttä ja rakkautta, ja samalla päätös luopua itsekkyydestään ja palvella totuutta, hyvyyttä, jumalaa.

Tämäkin valmistava kaita tie saattaa näyttää kolkolta ja vaikealta. Mutta sen vaikeudet ovat verrattain helposti voitettavissa ja sen kolkkous pian haihtuu. Sillä ensimmäisestä askelesta alkaen astuu rauha ihmisen sieluun, se "rauha joka käy yli kaiken ymmärryksen".

Se rauha on todellisen asketismin tulos. Ainoastaan askeetti voi sen rauhan saavuttaa. Sillä mitä on askeetti ja asketismi? Tavallisesti kauhistutaan tätä sanaa. Sanotaan, että se on itsensäkiduttamista ja viitataan Intian fakiireihin ja keskiajan mielettömiin katumuksentekijöihin. Mutta miksikä itsensäkiduttaminen on niin kauhea? Eikö itsensä hemmotteleminen ole ainakin yhtä kauhea, jollei kauheampi? Itsensäkiduttaja koettaa toki saada valtaa oman alemman luontonsa yli, mutta itsensä hemmottelija antaa sille vapaat ohjakset.

Yhtäkaikki asketismi sanan järjellisessä merkityksessä ei ole itsensäkiduttamista. Itsensäkiduttaminen voi päinvastoin samoinkuin itsensä hemmotteleminen kehittää ihmistä väärään suuntaan: jos jälkimäinen kehittää hänen nautinnonhimoaan, saattaa edellinen kasvattaa hänen vallanhimoaan — ja nautinnon- ja vallanhimo ovat juuri ne kaksi tummaa varjoa, jotka ..tienhaarassa sokaisevat hänen silmänsä. Mutta mikä sitten on varsinainen asketismi? Kreikkalainen sana askeesis merkitsee yksinkertaisesti "harjoittelu". Ja se harjoittelu, josta on kysymys kaidalla tiellä, on ennen kaikkea oman itsekkyytensä voittaminen. Ei mitään itsensäkiduttamista ulkonaisessa merkityksessä, vaan sisäinen valvonta, sisäinen taistelu, sisäinen pyrkimys epäitsekkyyteen. Siis asketismi, joka ei vaadi mitään ulkonaisia temppuja, ei erakkoelämää eikä munkkiluostaria — vaikka toiselta puolen tietysti munkki ja erakkokin voivat olla todellisia askeetteja —, vaan itsensä harjoittelua kaikessa hyvässä ja epäitsekkyydessä, joka saattaa tapahtua — ja nykyaikana sangen mukavasti tapahtuu — keskellä jokapäiväisen elämän touhua ja pikku huolia. kokonaistuloksena on, että ihminen kasvaa yhä itsetietoisemmaksi henkisesti, että hän lähenemistään lähenee jumalaa, kuolemattomuutta ja kaikkia salaisia voimia.

Jos siis tällä tavalla asketismia harjoittaen etenemme kaidalla tiellä, lähestymme vähitellen elämän portteja. Ja kuta lähemmäksi niitä me joudumme, sitä selvemmin aavistamme, mitä salaisia voimia niiden takana piilee. Odottamattamme koittaakin päivä, jolloin seisomme porttien luona ja eteemme avautuu Elämän Tie — kaksi tietä, joista toinen vie oikealle, toinen vasemmalle. Mutta meidän sydämemme täyttyy sanomattomalla riemulla ja kiitollisuudella, sillä vasen ei meitä houkuttele! Olemme jo ennen tottuneet valitsemaan oikein — ja nyt kiiruhdamme eteenpäin epäröimättä, sivulle vilkaisematta kohti kultaista temppeliä, josta korviimme kajahtaa taivaallisten kuorojen iloa uhkuvat tervehdyssinfoniat."


{Omatunto, maaliskuu 1907}
Lainaus teosofian sivuilta.

--------------------------------------------------------------------------------