Haluan päästä irti ylensyömisestä.
Mutta kun pääsen vauhtiin, minua ei pysäytä
mikään. No syön vain terveellistä ruokaa
ja olen alipainoinen, mutta miltä kuulostaa
neljä kanaleikettä, pieni kulho(alle 1l) riisiä, iso kulhollinen
salaattia, yli litra vettä ja pari ruisleipää
yhden aterian saldona? Mammakin jaksaa aina ihmetellä että mihin helvettiin se kaikki katoaa.
Tässä nyt on vaan se pulma että tunnen suurta syyllisyyttä ja pelkoa(ja kivuliasta kylläisyyttä...) lähes poikkeuksetta aterioiden jälkeen ja alan varmaan pian oksentelemaan ellen saa jollain tavalla ruuan arvoa laskemaan silmissäni.
siksipä päätin "kysyä katsomolta" että miten opin stoppaamaan siinä vaiheessa kun olen syönyt normaalin määrän ruokaa? se ei ole niin helppoa kuin miltä se saattaa kuulostaa! ruoka kun maistuu
niin hyvältä.
onko tässä missään mitään järkeä ulkopuolisen silmin? tietyn asteen anoreksia minulla tässä on ehkä hakusessa vaikken mikään pro-ana tietenkään ole. ja tämmösestä pyrkimyksestä on turha saada pyöreitä silmiä -.- kukin tallaa tavallaan
summa summarum: pyydän teitä auttamaan minua saavuttamaan anoreksian mentaliteetin ilman että minun tarvii käydä läpi mitään tunne-elämän kriisejä tai mitä ne onkaan mistä homma yleensä lähtee käyntiin.
onko mitään sanottavaa? otan kritiikkiäkin yms. mielellään vastaan.
Mutta kun pääsen vauhtiin, minua ei pysäytä
mikään. No syön vain terveellistä ruokaa
ja olen alipainoinen, mutta miltä kuulostaa
neljä kanaleikettä, pieni kulho(alle 1l) riisiä, iso kulhollinen
salaattia, yli litra vettä ja pari ruisleipää
yhden aterian saldona? Mammakin jaksaa aina ihmetellä että mihin helvettiin se kaikki katoaa.
Tässä nyt on vaan se pulma että tunnen suurta syyllisyyttä ja pelkoa(ja kivuliasta kylläisyyttä...) lähes poikkeuksetta aterioiden jälkeen ja alan varmaan pian oksentelemaan ellen saa jollain tavalla ruuan arvoa laskemaan silmissäni.
siksipä päätin "kysyä katsomolta" että miten opin stoppaamaan siinä vaiheessa kun olen syönyt normaalin määrän ruokaa? se ei ole niin helppoa kuin miltä se saattaa kuulostaa! ruoka kun maistuu
niin hyvältä.
onko tässä missään mitään järkeä ulkopuolisen silmin? tietyn asteen anoreksia minulla tässä on ehkä hakusessa vaikken mikään pro-ana tietenkään ole. ja tämmösestä pyrkimyksestä on turha saada pyöreitä silmiä -.- kukin tallaa tavallaan
summa summarum: pyydän teitä auttamaan minua saavuttamaan anoreksian mentaliteetin ilman että minun tarvii käydä läpi mitään tunne-elämän kriisejä tai mitä ne onkaan mistä homma yleensä lähtee käyntiin.
onko mitään sanottavaa? otan kritiikkiäkin yms. mielellään vastaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse lopetin ahmimisen joskus muinoin pussikeittojen ja valion mehukeittojen avulla. kummassakin vähän kaloreita jos syö vaan sen litran päivässä ja vähän päälle hedelmiä. Mulle oli helpoin keino, koska tykkään niitten mausta :D Ja ainakin itselläni mahalaukku lähti tosi reippaasti pienenemään, viikon päästä huomas ettei ois todellakaan pystynyt samoja määriä syömään kuin ennen :D
Aloitin taas uudestaan tän "pelleilyn", kun muutama vuosi sitten "vahingossa parannuin anoreksiasta" ja nyt kaipaan taas laihuutta... kolmatta päivää vedän keittoja, kilo vasta lähtenyt :( hitto kun ei yhtään muista millä vauhdilla viimeks lähti :P