Haluisin kertoa teille tarinan. Tiedän etten osaa enkä pysty selittämään tätä ehkä tarpeeksi selkeästi ja tarkasti mut yritän.
oon ittekseni miettiny sitä että minkä takia näitä ns. teiniraskauksia tulee niin paljon?
Ainahan näillä palstoilta saa lukea kuinka pillerit, kortsu jne pettivät, mut mä en jaksa uskoo siihen et asia ois näin lähes joka tapauksessa.
Olen itse tehnyt abortin ollessani 16.
Mulla meni sillon lujaa, olin menettänyt neitsyyteni sen vuoden aikana. Tapasin uusia mielenkiintosia ihmisiä ja harrastin seksiä. Luulin nauttivani siitä, mut kun ajattelee se oli pelkkää läheisyyden ja hyväksynnän hakemista. Mä lopetin pillereiden syönnin kun en muka ehtiny käydä lekuris hakemassa uusia. En mä tyhmä ollu tai epätietoinen. Kyllä mä tiesin mitä siitä seuraa ettei käytä ehkäsyä. Mä otin sen riskin ja ajattelin et ei mun kohdalle, tai jos sattuiski niin oishan se hienoo. Sais olla huomion keskipiste. Teiniäiti ja kävellä ylpeenä maha pystys kaupungil. Hmph, naurattaa ja itkettää samaan aikaan miten tyhmä sitä on voinnu olla joskus.
No kävi kuten saatto odottaa. Tulin raskaaks. Menkat oli myöhässä enkä uskaltanu tehä testiä, pitkitin ja pitkitin lekuriin menoa. Ajattelin ja toivoin et tehdyn sais tekemättömäks.
Mä en ole ikinä vastustanut aborttia, se on jokaisen oma asia eikä keidenkään kiihkoilijoiden päätös. Mitä kenenkin täytyy tehdä. Sinäänsähän oli alust asti selvää et abortti on ainoo vaihtoehto. Mut kun aloin kelaileekin lapsen pitämistä. Mulle iski aivan kauhee paniikki. Itkin vaan hysteerisesti himas. Olin väsyny, oksentelin, laihduin 2 kk aikana melkeen 10 kiloo vaikka olin jo ennestäänkin hoikka.
No sillon pentuna sitä tyhmänä kelaili, haaveili ja puhu kavereiden kanssa et joo. Kyllä mä pidän sen lapsen. Osaan mä olla hyvä äiti ja tiedän et oisin saanu mun vanhemmilt täyden tuen vaikka ne ei nyt kovin tyytyväisiä oliskaan ollu siihen päätökseen. Eihän sitä sillon voinnu myöntää, mut nyt jälkeen päin. Se lapsi ois ollu mulle vaan näyttelykappale. Se ois tehny musta erillaisen. Onneks tajusin jutun jujun jo sillon...käytin JÄRKEÄNI.
Kyllä mä tiedän että mä lapsen kanssa olisin pärjännyt, ja en varmaan tällä hetkel kun lapsi olis jo 4 vuotias katuis hetkeekään et pidin sen.
Mut se on nyt, kyllä mul helvetin vaikeeta ois ollu. Ja päivääkään en vaihtais tästä elämästä pois mitä sen jälkeen olen kokonut.
Loppujen lopuks mä en tiedä mitä mä yritän täl tekstil kertoa....tiedän. Meni "hieman" sekavaksi, mut se on niin vaikea kirjoittaa ajatuksia joita ei kunnolla pysty pukee sanoiksi.
Lähinnä mä haluisin sanoa nuorille, et miettikää ennen. Totta vahinkoja tapahtuu, mut yleinsä ne on tälläkin palstalla vaan tapa puolustautua...pillerit petti plääplää.
Mä en haluis kenellekään samanlaista kokemusta kun mulla itselläni. Mä en niinkään kärsiny abortista, en siitä et mä tein sen. Vaan siitä et mä mietin miten tyhmä, vastuuton, kakara olin ollut et olin pannut sen raskauden alulle.
Nyt varmaankin kaikki kunnon nihkeilijät ja itseään täydellisinä pitävät kyrpä otsassa kulkevat pöhöttyneet kotiäidit käy kimppuun ja haukkuu tyhmäks huoraks joka jako kaikille. Tiedoksi vaan että pärjään nykyään oikein hyvin. ÄO:ni on reilusti korkeampi kuin yli 99 % tämänkin palstan lukioista. Ei mitään prassailua, mutta...en jaksaisia lukea kirjoituksia tyhmäksi jakopakiksi haukkumisesta. Aivan turhaa.
Sen olen elämäni aikana oppinut että minua ei voi loukata kuin ihminen jolla on tarpeeksi pokkaa tulla sanomaan asiat suoraan päin naamaa, ei seläntakana haukkuen tai netissä nimimerkin takana kirjoittaen.
Noh, täst nyt tuli sellanen sekasotku et ihmettelen jos joku jakso lukea... :)
Ainiin, ja kuolen nauruun jos joku jaksaa vielä käydä kimppuuni huomautellen kirjotusvirheistä (ei vois ko. asia vähempää kiinnostaa), sen homman jätän pilkun viilajille...
Mutta mutta, hyvää talvenjatkoa teille jotka jaksoitte lukea.
oon ittekseni miettiny sitä että minkä takia näitä ns. teiniraskauksia tulee niin paljon?
Ainahan näillä palstoilta saa lukea kuinka pillerit, kortsu jne pettivät, mut mä en jaksa uskoo siihen et asia ois näin lähes joka tapauksessa.
Olen itse tehnyt abortin ollessani 16.
Mulla meni sillon lujaa, olin menettänyt neitsyyteni sen vuoden aikana. Tapasin uusia mielenkiintosia ihmisiä ja harrastin seksiä. Luulin nauttivani siitä, mut kun ajattelee se oli pelkkää läheisyyden ja hyväksynnän hakemista. Mä lopetin pillereiden syönnin kun en muka ehtiny käydä lekuris hakemassa uusia. En mä tyhmä ollu tai epätietoinen. Kyllä mä tiesin mitä siitä seuraa ettei käytä ehkäsyä. Mä otin sen riskin ja ajattelin et ei mun kohdalle, tai jos sattuiski niin oishan se hienoo. Sais olla huomion keskipiste. Teiniäiti ja kävellä ylpeenä maha pystys kaupungil. Hmph, naurattaa ja itkettää samaan aikaan miten tyhmä sitä on voinnu olla joskus.
No kävi kuten saatto odottaa. Tulin raskaaks. Menkat oli myöhässä enkä uskaltanu tehä testiä, pitkitin ja pitkitin lekuriin menoa. Ajattelin ja toivoin et tehdyn sais tekemättömäks.
Mä en ole ikinä vastustanut aborttia, se on jokaisen oma asia eikä keidenkään kiihkoilijoiden päätös. Mitä kenenkin täytyy tehdä. Sinäänsähän oli alust asti selvää et abortti on ainoo vaihtoehto. Mut kun aloin kelaileekin lapsen pitämistä. Mulle iski aivan kauhee paniikki. Itkin vaan hysteerisesti himas. Olin väsyny, oksentelin, laihduin 2 kk aikana melkeen 10 kiloo vaikka olin jo ennestäänkin hoikka.
No sillon pentuna sitä tyhmänä kelaili, haaveili ja puhu kavereiden kanssa et joo. Kyllä mä pidän sen lapsen. Osaan mä olla hyvä äiti ja tiedän et oisin saanu mun vanhemmilt täyden tuen vaikka ne ei nyt kovin tyytyväisiä oliskaan ollu siihen päätökseen. Eihän sitä sillon voinnu myöntää, mut nyt jälkeen päin. Se lapsi ois ollu mulle vaan näyttelykappale. Se ois tehny musta erillaisen. Onneks tajusin jutun jujun jo sillon...käytin JÄRKEÄNI.
Kyllä mä tiedän että mä lapsen kanssa olisin pärjännyt, ja en varmaan tällä hetkel kun lapsi olis jo 4 vuotias katuis hetkeekään et pidin sen.
Mut se on nyt, kyllä mul helvetin vaikeeta ois ollu. Ja päivääkään en vaihtais tästä elämästä pois mitä sen jälkeen olen kokonut.
Loppujen lopuks mä en tiedä mitä mä yritän täl tekstil kertoa....tiedän. Meni "hieman" sekavaksi, mut se on niin vaikea kirjoittaa ajatuksia joita ei kunnolla pysty pukee sanoiksi.
Lähinnä mä haluisin sanoa nuorille, et miettikää ennen. Totta vahinkoja tapahtuu, mut yleinsä ne on tälläkin palstalla vaan tapa puolustautua...pillerit petti plääplää.
Mä en haluis kenellekään samanlaista kokemusta kun mulla itselläni. Mä en niinkään kärsiny abortista, en siitä et mä tein sen. Vaan siitä et mä mietin miten tyhmä, vastuuton, kakara olin ollut et olin pannut sen raskauden alulle.
Nyt varmaankin kaikki kunnon nihkeilijät ja itseään täydellisinä pitävät kyrpä otsassa kulkevat pöhöttyneet kotiäidit käy kimppuun ja haukkuu tyhmäks huoraks joka jako kaikille. Tiedoksi vaan että pärjään nykyään oikein hyvin. ÄO:ni on reilusti korkeampi kuin yli 99 % tämänkin palstan lukioista. Ei mitään prassailua, mutta...en jaksaisia lukea kirjoituksia tyhmäksi jakopakiksi haukkumisesta. Aivan turhaa.
Sen olen elämäni aikana oppinut että minua ei voi loukata kuin ihminen jolla on tarpeeksi pokkaa tulla sanomaan asiat suoraan päin naamaa, ei seläntakana haukkuen tai netissä nimimerkin takana kirjoittaen.
Noh, täst nyt tuli sellanen sekasotku et ihmettelen jos joku jakso lukea... :)
Ainiin, ja kuolen nauruun jos joku jaksaa vielä käydä kimppuuni huomautellen kirjotusvirheistä (ei vois ko. asia vähempää kiinnostaa), sen homman jätän pilkun viilajille...
Mutta mutta, hyvää talvenjatkoa teille jotka jaksoitte lukea.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minusta teit just oikean päätöksen silloin joskus... Monet teiniäideistä kalastelee vain huomiota ja se lapsi on usein vain näyttelykappale, jota he hoitavat vain silloin kuin itseään huvittaa.
samaa mieltä..
kulkea kyrpä otsassa
Itse olin juuri ja juuri 18.v, kun sain ensimmäisen lapseni(nyt niitä on viisi).Olin nuori, mutta minulla oli ihana "mies"(19.v)ja kaikki sujui hyvin. 20-vuotiaana kaksi lasta jne...Vieläkin sama mies ja kaikki hyvin!Sinun ratkaisusi oli varmasti sinulle paras, enkä halua sinua mitenkään siitä tuomita. Eikä meidän ihmisten muutenkaan kannattaisi tuomita muita, kun emme kuitenkaan tiedä kaikkea toisen elämästä.Sinulle toivon kaikkea hyvää jatkossakin!
Itseasiassa en ole aivan varma, koska en kyseistä juttua harrasta. Tähän väliin voisin heittää sinulle kysymyksen. Miten pilkkua voi nussia? Siihen olet jo keksinyt ratkaisun. Ehkä tämäkin ongelmasi selviää kun käytät päätäsi. :)
sinä teit niinkuin sinusta tuntui viisaalta. mielestäni päätös oli oikea, järkevä.
itse en ole koskaan ymmärtänyt miten kukaan n. 17 vuotias Lapsi voi PÄÄTTÄÄ että nyt haluan äidiksi ja tekee lapsen jonkun samanikäisen Pojan kanssa. tietenkin he kuvittelevat olevansa kypsiä vanhemmiksi, mutta minun mielestäni kypsyys tulee iän mukana, elämän tuomana. minkä verran aikuisten maailmaa tuon ikäiset tietää, ei mitään.
tähän en kaipaa nyt ainoankaan teiniäidin vihaisia vakuutteluja siitä miten itse on ainakin ihan kypsä äidiksi. niin varmaan omasta mielestäsi oletkin. mutta mietipä vaan miten paljon kypsempi olisit ollut muutaman vuoden päästä. ja eikö vaan koskaan ole harmittanut kun kaverit ovat käyttäneet niitä vuosia Eläen kun sinä olet ollut jo äiti. vaikka elämäähän tuokin varmaan on, toisenlaista vaan...
saattoi mennä ehkä aiheen vierestä, mutta tällaista täällä mietin vain...
Se on mukava että me nuoret saamme aina hyvää palautetta valinoistamme.Aina jaksetaan paasata nuorten menetetystä nuoruudesta kun ovat hankkineet lapset nurkkiin.Ei ole ammattia ja töitä,elämme sosiaalitoimiston varoilla ja olemme hankkineet lapsemme vaan näyttely esineeksi..Siis antakaa hyvät ihmiset meillekkin mahdollisuus!
Asiat saattaa joillakin olla noin mutta poikkeuksia löytyy.Ei tarvitse leimata ihmisiä yhden tai kahden esimerkin perusteella!Itselläni on kaksi lasta ja ensimmäisen sain ennen 16v syntymäpäivääni.Kyllähän se hurjalta kuullostaa,lapsihan sitä silloin vielä on.Mutta en muuta voi sanoa kuin että olen pirun hyvin mieheni kanssa lapset kasvattanut ja olen 100% varma että ne ovat onnellisia.Enkä tod rupee vakuuttelemaan kypsyyttäni,olen ollut mikä olen ollut,käyttänyt järkeäni ja toiminut niinkuin tilanteet ovat vaatineet.Nämä lapset ovat kasvattaneet ja tehneet minusta lujan henkisesti.Niin paljon törkyyksiä on sadellut niskaan juuri ikäni ja näiden lasten puolesta.Mutta vilkaisu lapsiin niin tiedän että ei mikään paha sana saa minua kaatumaan,onhan minulla nuo pikkuset.Joku voi tosiaan nauttia ja olla iloinen lapsistaan oli kuinka nuori tahansa.Antakaa ihmisten päättää omasta elämästään niitä tuomitsematta..
Luin kaikella sympatialla viestisi siihen saakka, kunnes kuvioihin tulivat "pöhöttyneet kotiäidit", tuskin myöskään tiedät kirjoittajien älykkyysosamääriä tai edes omaasi?(vaikka sanotkin olevasi fiksumpi kuin 99% meistä lukijoista)
Olen varma, että teit oikean ratkaisun kohdallasi.En kuitenkaan hyväksy asennettasi kotiäitejä kohtaan. Minulla on kaksi lasta, tosin en ole kotiäiti. Arvostan kuitenkin hyvin paljon kotiäidin "työtä", sen enempää sitä asiaa tässä perustelematta.Voisit itse korjata asennettasi, ei kaikki kotiäidit ole abortin vastustajia ja muutenkaan moralisteja. Toivottavasti et ole katkera lapsensa synnyttäneille naisille.
Annetaan jokaiselle vapaus ratkaista elämänsä suunta itse valitsemallaan tavalla.
Hyvää jatkoa sinulle!
PS. En ole vielä nähnyt sitä mainitsemaasi kyrpä otsassa liikkuvaa kotiäitiä.Odotan
mielenkiinnolla...
No tolla kirjoituksella ei kyllä ollut tarkoitus loukata ketään, eikä varsinkaan äitejä. Lähinnä hain yhden esimerkin tilanteesta jossa saattaisin saada asiattomia kommentteja. Mutta ainahan väärin käsityksiä tulee.
Ja itseasiassa tiedän oikein hyvin ÄO:ni. Ja jos lasketaan tämän palstan lukioiden olevan tasaisesti jakautuneet tuon asian suhteen niin voisin vannoa noin suurinpiirtein tietäväni. Tämä 99% ei ole mikään "heitto" Vaan faktaa. Tämän tietäisit jos olisit tietoinen esim. Mensan toiminnasta. Mutta eipä silläkään niin väliä. En luokittele ihmisiä tuon ko. ominaisuuden perustella.
Tuolla kommentillani ei ollut tarkotus aliarvioida muita.
Jospa tällä palstalla kaikkien äö onkin tosi hyvä? Kaikki älyköt olisivatkin kerääntyneet tänne! Näin ollen voit olla tyhmempi kuin 99% täältä. Noh mistäs sen tietää... Itsellänikin on erittäin hyvä äo, mutta mitä siitä? Mitä sillä on väliä, mikä se sattuu olemaan, kunhan ei mene ihan idiootin puolelle? Ja vaikka äö olisikin hyvä, voi olla tyhmä sitten muissa asioissa (tunneäly). Ja kyllä minä pystyn keskustelemaan ihmisten kanssa (Mikä tämän palstan tarkoitus on), vaikka äö:ni olisikin pari numeroa sinua pienempi, vai?