ei sitä aina omakotitalon rakentaja ehdi vaimoa helliä
usein vain tulee ero kun talo on valmis
niin vaimo kiittää talosta ja aherruksesta
usein vain tulee ero kun talo on valmis
niin vaimo kiittää talosta ja aherruksesta
turha on syyttää miestä
kun se on tehnyt talon
11809
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hellyys on sitä, että koskettaa ohikulkiessa, silittää hiuksia nukkumaan käydessä, ottaa kädestä sohvalla...siihen ei paljon tarvita. Mutta nainen muistaa pienetkin hellyydenosoitukset ja saat ne moninkertaisena takaisin itsellesi. Vai mitä on muut naiset mieltä?
Kyllä omakotitalon rakentajakin joskus lepää, helli vaimoasi silloin!
mies teki talon sulle
eikö se ole hellyyttä
mutta sinä juoksit jonkun
kädestä pitelijän kanssa
karkuun
elämään yhdessä. Luonteet eivät sopineet. Mies luuli että naiselle riittää talo. Muttei minulle ainakaan riitä. Minä voin aivan hyvin olla ilman taloa, kun saan vain miehen pitää.
Sanoi vaimo hipaisusta, eipä hipaista.
Kyllä hellyys on tärkeämpää, kuin talot ja tavarat.
Voi olla myös vaimossa. Miksi omakotitalorakentaminen pitää ajoittaa lapsen odotusajaksi tai vastasyntyneen kanssa vietettäväksi.
Vaikka meillä oli työttömyydestä johtuen todella vaikeaa usko tulevaisuuteen, yhdessä tekeminen työmaalla auttoi ja lujitti suhdetta. Naisille on rakennuksella sopivaa työtä , vaikka kuinka paljon.
Nuorilla pareilla on myös täysin epärealistisia kuvitelmia parisuhteesta, pitää olla iso talo, auto, koira, lapsi.
Kumpikin on viettänyt hilpeää opiskelijaelämää, osaamatta laittaa ruokaa, hoitaa taloutta. Omakotitalossa asuminen vaatii uskomattoman paljon sitoutumista kotona olemiseen. Helpompi olisi kokeilla omia kykyjään ensin vuokralla, kumpi tekee lumityöt ja nurmen leikkuun.
Paras asumismuoto omalla kokemuksella on lapsiystävällinen matala kerrostalo, vuokra-asunto, kaikki palvelut likellä. Aika riittää lasten kanssa olemiseen kukkapenkin kitkemisen sijasta.
miehen on vaikeaa näyttää tunteita,siis helliä.Toinen jo kierroksessa ja ihan samaa eli käsi roikkuu olkapäälläni ei mitään pitoa,eli kuin olisi pakko pitää kaulasta.
Minun entinen mies jopa pyysi anteeksi, jos joskus ohimennessään hipaisi.
aina ohi mennessään ja huutaa perään, että kyllä oisit taas ollut pahoillas, jos en olisi hipaissut.
Niinpä hipaisen minäkin tai taputtelen mennessäni.
Leikkimieltä jokapäiväiseen elämään, niin siinä hän se mukavasti sujuu.
Eihän se hän suju, vaan SIINÄHÄN se sujuu.
Lipsahti tuollainen virheen poikanen.
Anteeksi!
tuo entinen onkin entinen. Nykyinen avomies kyllä halailee ohimennenkin ja sopu säilyy ja paranee koko ajan.