Olin aikanani syvästi masentunut ja minut oli luokiteltu parantumattomaksi.
Paraninkin masennuksesta ja ahdistuksesta, eikä siinä auttanut, vaikka Suomen, sen aikanen, kuuluisin psykiatri oli luokituksensa tehnyt.
Tahdon tämän kertoa teille, että ette menetä toivoanne.
Tiedän miten vaikeaa on elää, kun ahdistaa ja masentaa ja mikään ei tunnu auttavan.
Itselläni ahdistus oli äärettämän voimakas ja väritkin muuttuivat silmissäni synkiksi ja ympäristö tuntui olevan kalsea ja kylmä ja kaikki tämä vain sisäisen tuskan takia. Paranemiseni jälkeen ympäristöni olikin viihtyisä ja lämmin.
En jaksanut uskoa mihinkään hyvään, enkä muuta voinut tehdä, kuin olla. Minussa oli kuitenkin kaiken sen keskellä pieni toivonsäde paranemisesta. Se säde ei jättänyt minua suurimmankaan tuskan ja ahdistuksen keskellä.
Toivoin ihmettä, sillä tiesin, että vain ihme voisi minut pelastaa siitä ahdingosta.
Se ihme tapahtui ja paranin täysin ja siitä on jo kauan ja kaikkina terveysvuosinani olen auttanut lähimmäisiäni, jotka ovat joutuneet syystä tai toisesta ahdinkoon ja olen nähnyt monien paranevan.
Siksi tahdon teillekin sanoa, että pitäkää kiinni vaikka kuinka pienestä toivonsäteestä, sillä jo Raamattu sanoo, että toivo ei saata häpeään.
On myös tärkeää muistaa, että ahdistus seuraa meitä, jos emme usko mihinkään ja katsomme oleviin olosuhteisiin ja murehdimme kaikkea mahdollista.
Jos olisimme tarpeeksi voimakkaita ja viisaita, emme kertakaikkiaan suostuisi nurjiin ajatuksiin, emmekä ottaisi taakkoja itsellemme, mutta viisaus tulee usein vasta kovan koulun jälkeen.
Ihminen, joka pyrkii kaikessa oikeudenmukaisuuteen ja hyviin tekoihin, on näkevä, että jossakin vaiheessa hän saa parantua ja kärsimys otetaan häneltä poissa.
Olen joskus miettinyt, että miksi me jotkut joudumme käymään niin äärettömän tuskantien.
Eräässä vanhassa runossa sanotaan, että "kovan katkeran tien käyden, olen saanut onneni täyden ja siitä iloitsen". Kohdallani tuo on täysin totta, olen saanut olla kauan onnellinen ja kiitollinen, mutta kova oli se tuska joka edellytti tätä vapautta.
Kaikella on tarkoituksensa.
Paraninkin masennuksesta ja ahdistuksesta, eikä siinä auttanut, vaikka Suomen, sen aikanen, kuuluisin psykiatri oli luokituksensa tehnyt.
Tahdon tämän kertoa teille, että ette menetä toivoanne.
Tiedän miten vaikeaa on elää, kun ahdistaa ja masentaa ja mikään ei tunnu auttavan.
Itselläni ahdistus oli äärettämän voimakas ja väritkin muuttuivat silmissäni synkiksi ja ympäristö tuntui olevan kalsea ja kylmä ja kaikki tämä vain sisäisen tuskan takia. Paranemiseni jälkeen ympäristöni olikin viihtyisä ja lämmin.
En jaksanut uskoa mihinkään hyvään, enkä muuta voinut tehdä, kuin olla. Minussa oli kuitenkin kaiken sen keskellä pieni toivonsäde paranemisesta. Se säde ei jättänyt minua suurimmankaan tuskan ja ahdistuksen keskellä.
Toivoin ihmettä, sillä tiesin, että vain ihme voisi minut pelastaa siitä ahdingosta.
Se ihme tapahtui ja paranin täysin ja siitä on jo kauan ja kaikkina terveysvuosinani olen auttanut lähimmäisiäni, jotka ovat joutuneet syystä tai toisesta ahdinkoon ja olen nähnyt monien paranevan.
Siksi tahdon teillekin sanoa, että pitäkää kiinni vaikka kuinka pienestä toivonsäteestä, sillä jo Raamattu sanoo, että toivo ei saata häpeään.
On myös tärkeää muistaa, että ahdistus seuraa meitä, jos emme usko mihinkään ja katsomme oleviin olosuhteisiin ja murehdimme kaikkea mahdollista.
Jos olisimme tarpeeksi voimakkaita ja viisaita, emme kertakaikkiaan suostuisi nurjiin ajatuksiin, emmekä ottaisi taakkoja itsellemme, mutta viisaus tulee usein vasta kovan koulun jälkeen.
Ihminen, joka pyrkii kaikessa oikeudenmukaisuuteen ja hyviin tekoihin, on näkevä, että jossakin vaiheessa hän saa parantua ja kärsimys otetaan häneltä poissa.
Olen joskus miettinyt, että miksi me jotkut joudumme käymään niin äärettömän tuskantien.
Eräässä vanhassa runossa sanotaan, että "kovan katkeran tien käyden, olen saanut onneni täyden ja siitä iloitsen". Kohdallani tuo on täysin totta, olen saanut olla kauan onnellinen ja kiitollinen, mutta kova oli se tuska joka edellytti tätä vapautta.
Kaikella on tarkoituksensa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
En kyennyt sairauteni aikana lukemaan, enkä tekemään ihan mitään. Kuitenkin yhden kerran otin Raamatun ja avasin sen ja siitä annettiin minulle luku, joka todella vastasi sen hetkisiä tunteita.
Sain nähdä, että muutkin uskovaiset ihmiset ovat käyneet samaa läpi mitä minä kävin ja olleet yhtä syvällä ja yhtä kauhuissaankin.
Paranemiseni jälkeen, veljeni kertoi saaneensa Jumalalta Raamatun luvun paranemiseni kunniaksi ja kun vertasimme näitä saamiamme Raamatun kohtia toisiinsa hämmästyimme, ei voi kaksi Psalmia noin vastata toisiaan.
Toin Psalmi 88, jonka itse sain sairauteni keskellä, tänne, jos joku haluaa lukea ja käyn hakemassa netti Raamatusta Psalmi 30, joka oli veljelleni annettu paranemiseni jälkeen.
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?formname=search&formrnd=1159809650874&search=&rng=0&submit1=Hae&ref=Ps.88:1-20&ctx=0&mod1=FinPR&mod2=&mod3=
elämässäni. Kiitokseni ei ole loppunut.
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?formname=search&formrnd=1159810235300&search=&rng=0&submit1=Hae&ref=Ps.30:1-13&ctx=0&mod1=FinPR&mod2=&mod3=
juuri nyt kamppailen masennuksen hyväksymistä vastaan, olen siis vasta alkumetreillä mutta kiitän sinua rohkaisevista sanoistasi, aina pelännyt että mitä jos se viimeinenkin toivonsäde jättää ja sitten vaivun ikuiseksi tänne suohon. Mutta upeaa kuulla tällä palstalla myös onnellisia lopuuja tähän sairauteen. Piristit apeaa mieltäni tosi paljon,ollu tosi rankka päivä, kiitos:)
kun tulit tänne masennuksen varjolla "käännyttämään."
Jep jep ja kivat sulle hihhuli!
mitä hyötyä ajatteliset minun itselleni etsivän täältä. En todella etsi mitään hyötyä, enkä käännytä ketään, vaan kerron yhdestä ja mielestäni tärkeimmästä keinosta parantua ja toivon sydämestäni, että kaikki saisivat tulla terveiksi.
Itse kävin masennuksen niin syvältä läpi, kuin ihminen vain voi käydä ja sain parantua siitä yhtäkkiä lääkäreiden suureksi hämmästykseksi.
Yli kaksikymmentä vuotta olen ollut terve ja auttanut lähimmäisiäni ja saanut nähdä, miten he ovat toipuneet ja parantuneet masennuksista ja toivottomuuksista saamalla uutta alitajuntaansa.
Aivan viimeksi on parantunut nuorehko mies, joka pitkään oli harhojen vallassa ja ahdistettu. Tänään hän on työelämässä ja hänen elämänsä on muuttunut.
Jo lapsena tiesin, että elämälläni on jokin suuri tarkoitus, sillä jo lapsesta asti olen ollut kasvatuksen alaisuudessa, jonka viisaus on antanut.
Ennen kuin tiesin, että minä itse joudun kokemaan ahdistukset ja masennukset, jostakin syystä masentuneet ihmiset olivat lähellä sydäntäni ja rukoilin usein heidän puolestaan.
Ehkäpä siksi jouduin niin syvällä masennuksessa käymään, että yksikään ihminen ei voi sanoa minulle, että sinä et ymmärrä, kun et ole kokenut.
Kertoisitko sinä itsestäsi ja mahdollisesta masennuksestasi. Arvelen sinun sairastavan masennusta sen perusteella, että käyt tällä palstalla.
Jos olisit terve, olisit valinnut jonkin muun palstan, vai oleko ehkä samoin kuin minä, auttamassa heitä, jotka nyt ovat avuntarpeessa.
Olimme sopineet kahden ystävän kanssa,että rukoilemme minulle täydellistä paranemista monista sairauksistani. Yksi on vaikea masennus.Olen ollut 1,5v. päiväsairaalahoidossakin.Alussa ahdistus oli lähes psykoottistasoista. Jätin lääkkeet "uskossa pois". Olin seota lopullisesti,niin hirveä ahdistus minulle tuli.Olin ulkomailla ilman lääkitystä.Jouduin menemään lääkäriin.Onneksi oli Eurooppalanen sairasvakuutuskortti mukana,joten lääkärillä käynti ei maksanut enempää kuin Suomessakaan. Sitten tässä n. kahden vuoden tauon jälkeen siis rukoilimme ystäviemme kanssa tahoillamme minun paranemista. Olen 50v.ja sairastan kymmenettä vuotta masennusta. Olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä vuodesta 2000 asti.
Viime viikolla siis rukoilin taas paranemistani Jumalalta. Olin aikani rukoillut,kun kesken lauseen mieleeni annettiin Raamatun sanat:" Minun armossani on sinulle kyllin!" Kymmenen sekunnin sisällä minulle muistutettiin mikä taulu minulla on keittiön kaapin päällä:"Minun armossani on sinulle kyllin!" Asia siis vahvistettiin. Sanat olivat niin voimakkaat,ettei niitä voinut epäillä,vaikka en niitä ääneen kuullutkaan. Jumala on minulle 50v:n aikana todella paljon puhunut asioita tällä tavalla,joten tunnen Herrani äänen.Minulle on ilmoitettu asioita etukäteen,jotka sitten käytännössä ovat tapahtuneet. Nuo Raamatun sanathan lausuttiin Paavalille,kun hän rukoili kohdalleen paranemista.Paavalille jäi "Pistin lihaan".Häntä ei parannettu,vaan hänelle Jeesus sanoi:" Minun armossani on sinulle kyllin!"
Minulla on ollut palvelustehtävä Herralta juuri masentuneena,vaikka mielelläni olisin terve.Otin Herran ilmoituksen nurisematta vastaan ja ilmoitin ystävilleni,mitä minulle oli ilmoitettu.
Jeesus on minulle erittäin läheinen ja suosittelen jokaista tutustumaan Häneen Raamatun ja rukouksen välityksellä.Kerran olemme kaikki terveitä ja nuoria.Taivaskodissa. Jeesus tulee pian toisen kerran ja se tulee olemaan valtava riemun aihe.Kuolemaa ei ole enää oleva,eikä sairautta,ei murhetta,ei ahdistusta,kaikki tulee olemaan täydellistä.SIIS: kaikki masentuneet,ME PARANEMME PIAN,kun Jeesus saapuu taivaan pilvissä hakemaan meitä todelliseen kotiin.Tutustu sinäkin rakkaaseen Jeesukseeni. Hän kantaa sinua vaikeuksissa,Hän ei jätä koskaan,Hän on uskollinen ystävä!
Voisitko rukoilla minullekin parannusta, koska olen sairastanut masennusta yli 20 vuotta. Välillä lääkkeistä on apua, välillä ei. Elämä tuntuu niin turhalle.
Hyvää syksyä, ja kiitos!
...mutta meniköhän repliikkisi väärälle henkilölle,minä nimittäin en parantunut.
Siitä huolimatta rukoilen mielelläni puolestasi.
rukoilen puolestanne. Olen hän, jonka Jeesus paransi. Sini taivas, sinä olet hieno persoonallisuus ja masennuksenkin keskellä sinusta huokuu valo. Jumalan armossa on meille kyllin ja joskus jokainen Jeesukseen uskova on oleva terve. Toivon, että jokainen kärsivät saa avun Jeesukselta ja paranee, mutta kaikki eivät tällä puolella rajaa saavuta täyttä terveyttä ja rauhaa, mutta kotona me olemme kaikki terveitä.
Jo tällä puolella rajan jokainen, joka uskoo Jeesukseen saa helpotuksen.
Olemme kokeneet paljon, kun olemme kulkeneet alhossa, ollen masentuneita ja ahdistettuja ja siksi sydämessämme on halu auttaa kärsivää kanssa kulkijaamme.
Jeesus on luvannut minulle, että Hän on parantava monia masennuksen uhreja, jo tällä puolella rajaa ja siksi minä käyn täällä todistamassa, että mahdollisimman moni saisi tiedon Jumalan kaikkivoipaisuudesta.
Siunausta teille, sinulle Sini taivas ja sinulle, joka pyysit esirukousta ja varmaa tietoa siitä, että Jeesus rakastaa teitä, eikä ikinä hetkeksikään hylkää ja sen takia te olette turvassa.
Muistattehan Sanan tärkeyden ja sen, että Sana itsessään tervehdyttää ja luo uutta.